Ei­ja Pel­ko­nen

Mir­ja­mi, Ju­ha­ni ja Joel Ala­ran­ta ovat tul­leet Ra­nu­an opis­to­seu­roi­hin ko­to­aan Me­ri­jär­vel­tä. Opis­to on heil­le tut­tu. Ju­ha­ni Ala­ran­ta on toi­mi­nut opis­ton reh­to­ri­na vuo­si­na 2001–2008. Mir­ja­mi Ala­ran­ta hoi­ti tuo­na ai­ka­na opis­ton ku­raat­to­rin teh­tä­vää, ja Joel on ol­lut opis­ke­li­ja­na eri­tyis­lin­jal­la use­a­na vuon­na.

Kun Ala­ran­ta kut­sut­tiin reh­to­rik­si, hä­nen tuli suo­rit­taa opet­ta­jan pe­da­go­gi­set opin­not. Ope­tus­har­joit­te­lun Ala­ran­ta teki Ra­nu­an lu­ki­os­sa. En­nen reh­to­ri­vuo­si­aan hän on ol­lut kan­sa­ne­dus­ta­ja­na vuo­si­na 1983–1999, ja sitä en­nen sa­no­ma­leh­den toi­mit­ta­ja­na.

Ala­ran­nan per­he ko­kee Ra­nu­an vuo­det Ju­ma­lan joh­da­tuk­se­na ja suu­re­na siu­nauk­se­na elä­mäs­sään. Po­jat Joel ja Joo­nas sai­vat ka­ve­rei­ta. Joo­nas kir­joit­ti yli­op­pi­laak­si Ra­nu­an lu­ki­os­ta, ja Joel opis­ke­li opis­tos­sa. Ra­nua oli per­heel­le en­tuu­des­taan tut­tu, kos­ka heil­lä oli siel­lä ys­tä­viä, ja per­he oli teh­nyt sin­ne hil­la­reis­su­ja 20 vuo­den ajan en­nen muut­toa.

Mir­ja­mi Ala­ran­ta ko­kee ko­ti­äi­ti­vuo­sien val­men­ta­neen hä­net ku­raat­to­rin teh­tä­vään. En­nen Ra­nu­al­le muut­toa Mir­ja­mi toi­mi ko­ti­sai­raan­hoi­ta­ja­na Me­ri­jär­vel­lä.

– Mur­ro­si­käi­set oli­vat tul­leet mi­nul­le äi­ti­nä tu­tuik­si. Tyk­kä­sin ol­la nuor­ten kans­sa. Opis­to­äi­dik­si opis­ke­li­jat mi­nua sa­noi­vat­kin, muis­te­lee Mir­ja­mi Ala­ran­ta.

Ala­ran­nan per­he pi­tää tär­ke­ä­nä sitä, et­tä ny­ky­ään kris­til­li­set opis­tot voi­vat it­se päät­tää, mil­lai­sia lin­jo­ja niis­sä on ja mit­kä ovat lin­jo­jen ope­tus­si­säl­löt. Vie­lä 2000-lu­vun alus­sa ope­tus­hal­li­tus mää­rit­te­li, et­tä Lap­piin ei mah­du mon­taa eri­tyi­so­pe­tus­ta jär­jes­tä­vää kan­sa­no­pis­toa. Yli­tor­ni­ol­la eri­tyis­nuor­ten ope­tus­ta an­net­tiin jo.

Ju­ha­ni Ala­ran­ta koki reh­to­rin työs­sään par­haim­mak­si us­kon­non ope­tuk­sen eri­tyis­lin­ja­lai­sil­le. Niil­lä tun­neil­la ol­tiin us­kon yti­mes­sä. Tun­neil­la oli evan­ke­liu­min pyy­tä­jiä, ja hei­tä jot­ka iloit­si­vat ai­dos­ti us­kos­ta.

– Usein reh­to­rin toi­mis­toon tuli eri­tyis­lin­jan nuo­ri, joka ky­syi sa­man ky­sy­myk­sen: ”Ju­ha­ni, on­ko mi­nul­la us­kon he­del­miä?” Sain vah­vis­taa hän­tä vas­taa­mal­la, et­tä on si­nul­la. Tämä nuo­ri on jo pääs­syt tai­vaa­seen, sa­noo Ju­ha­ni Ala­ran­ta.

Ala­ran­nat ko­ke­vat, et­tä opis­tos­sa oli hyvä hen­ki ja yh­teis­työ hen­ki­lö­kun­nan kans­sa mut­ka­ton­ta. Moni Ala­ran­to­jen ajan työn­te­ki­jä on vie­lä­kin opis­ton pal­ve­luk­ses­sa.

Ju­ha­ni Ala­ran­nan ai­ka­na opis­tol­le tar­jot­tiin Haa­pa­ran­nas­ta lak­kau­te­tun ra­di­o­ka­na­van lait­teis­toa. Joh­to­kun­ta oli han­kin­nal­le myön­tei­nen, ja opis­to hank­ki 2000-lu­vul­la ra­di­o­lait­teet, joi­ta alet­tiin käyt­tää ope­tuk­ses­sa. Heik­ki Pöyh­tä­ri oli iloi­nen ra­di­o­työn aloit­ta­mi­ses­ta, ja hän tar­jou­tui mat­kus­ta­maan Haa­pa­ran­taan ja mer­kit­se­mään siel­lä lait­teet, jot­ta ne oli help­po asen­taa opis­tol­le. Sii­tä oli apua kris­til­li­syy­tem­me ra­di­o­työl­le.

Pa­pin töi­tään Ju­ha­ni Ala­ran­ta on yrit­tä­nyt vä­hen­tää lää­kä­rin mää­räyk­ses­tä. Kurk­ku­vil­je­ly on Ala­ran­nan tär­keä har­ras­tus, jo­hon in­nos­tuk­sen hän on saa­nut Me­ri­jär­ven en­ti­sel­tä kirk­ko­her­ral­ta Pek­ka Kin­nu­sel­ta.

– Ei muis­tel­la van­ho­ja asi­oi­ta, huo­maut­taa 40 vuot­ta ke­vääl­lä täyt­tä­nyt per­heen muis­ti ja isä-Ju­ha­nin lei­kil­li­ses­ti ni­mit­tä­mä ”pu­hu­va do­sent­ti” Joel Ala­ran­ta.