Ta­pa­ni Syri, Lop­pi

Suo­men lä­he­tys­mat­kal­ta Ke­vin Ruo­na­vaa­ran mie­leen jäi­vät huo­len­pi­to ja Py­hän Hen­gen yh­teys.

Ame­ri­kas­ta tul­lut vie­ras, Ke­vin Ruo­na­vaa­ra, saa­puu haas­tat­te­luun maa­nan­tai­aa­mu­na au­rin­koi­sel­le mut­ta tuu­li­sel­le su­vi­seu­ra­ken­täl­le.

– Olen käy­nyt ai­em­min lä­he­tys­mat­koil­la Ecu­a­do­ris­sa ja Ka­na­das­sa, mut­ta tämä on mi­nun en­sim­mäi­nen lä­he­tys­mat­ka­ni Suo­meen, hän ker­too.

It­se hän on Se­at­t­les­ta, Was­hing­to­nin osa­val­ti­os­ta.

Mat­kal­la on mu­ka­na vai­mo Cin­dy, mut­ta Ame­rik­kaan jäi yh­dek­sän las­ta, jois­ta nuo­rin on 9-vuo­ti­as. Ruo­na­vaa­ra on in­si­nöö­ri, joka työs­ken­te­lee il­ma-alus­ten pa­ris­sa tes­ta­ten, täyt­tä­vät­kö toi­mi­te­tut lait­teet ja ma­te­ri­aa­lit niil­le ase­tet­tu­ja vaa­ti­muk­sia.

Sa­vu­sau­naa ja rii­si­puu­roa

Va­paa-ajal­laan Ruo­na­vaa­ra ker­too suun­nis­ta­van­sa mie­lel­lään met­sään tai vuo­ris­toon mu­ka­naan met­säs­tys­jou­si tai per­ho­ka­las­tus­vä­li­neet sekä telt­ta. Ret­ket saat­ta­vat kes­tää usei­ta päi­viä. Ai­em­min hän oli ret­kil­lä ai­na yk­sin, mut­ta ny­kyi­sin hän ot­taa usein muu­ta­mia lap­sia mu­kaan.

Ruo­na­vaa­ra ei koe, et­tä Suo­mes­sa kult­tuu­ri tai ih­mis­ten ta­vat toi­mia poik­ke­ai­si­vat pal­joa Ame­ri­kas­ta.

– Suo­mes­sa ih­mi­set ovat kui­ten­kin vä­hän hil­jai­sem­pia ja va­rau­tu­neem­pia, hän poh­tii.

Suo­mes­ta Ruo­na­vaa­ra ker­too jää­vän­sä kai­paa­maan sa­vu­sau­naa ja rii­si­puu­roa.

Vei­suu teki vai­ku­tuk­sen

Su­vi­seu­rois­ta ko­ke­muk­se­na Ruo­na­vaa­ra käyt­tää sa­naa overw­hel­ming: yli­voi­mai­nen.

– Nuo­re­na poi­ka­na usein kuun­te­lin ka­se­til­ta su­vi­seu­ra­lau­lu­ja ja mie­tin, mil­lais­ta siel­lä oli­si ol­la, hän ker­too.

Su­vi­seu­rois­sa Ruo­na­vaa­raan ai­van eri­tyi­sen vai­ku­tuk­sen on teh­nyt val­ta­van voi­ma­kas lau­lu, joka kuu­luu jopa ki­lo­met­rin pää­hän isos­ta­tel­tas­ta.

– Se tun­tuu sil­tä mitä Il­mes­tys­kir­jas­sa Jo­han­nes ku­vaa: kuin suur­ten vet­ten pau­hu. Se tuo kyy­ne­leet sil­miin.

Pal­ve­lus­vuo­ro Su­vi­seu­rois­sa pe­lot­ti Ruo­na­vaa­raa, mut­ta hän tun­si, et­tä Ju­ma­lan las­ten ru­kouk­set kan­toi­vat sii­nä teh­tä­väs­sä.

– Pu­heen jäl­keen koin hel­po­tus­ta ja rau­haa ja luot­ta­mus­ta, et­tä saan tu­le­vai­suu­des­sa­kin ol­la Ju­ma­lan las­ten huo­len­pi­dos­sa, hän muis­te­lee.

Sama evan­ke­liu­mi

Täl­lä lä­he­tys­mat­kal­la Ruo­na­vaa­ral­la on ol­lut yli kym­me­nen pal­ve­lus­vuo­roa. Suo­men vie­rai­lul­ta voi­mak­kaim­pa­na mie­leen jää ko­ke­mus Py­hän Hen­gen yh­tey­des­tä toi­siin us­ko­vai­siin.

Mie­leen jää myös ke­sä­mök­ki jär­ven ran­nal­la, sa­vu­sau­na ja jo­kai­nen koti, jos­sa he vie­rai­li­vat sekä SRK:n toi­mis­to. Ruo­na­vaa­ran miel­tä on läm­mit­tä­nyt rak­kaus ja huo­len­pi­to, jota heil­le on osoi­tet­tu.

– Koen, et­tä te tääl­lä Suo­mes­sa tais­te­let­te ai­van sa­maa tais­te­lua kol­mi­liit­tois­ta vi­hol­lis­ta vas­taan kuin me Ame­ri­kas­sa, ja myös­kin eläm­me ai­van sa­mas­ta evan­ke­liu­mis­ta, Ruo­na­vaa­ra to­te­aa.