Raa­ma­tun syn­tiin­lan­kee­mus­ker­to­mus ku­vaa kiu­saus­ta, joka on ol­lut tuos­ta ta­pah­tu­mas­ta läh­tien lä­hel­lä ih­mis­tä. Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja an­toi ih­mi­sel­le hou­kut­te­le­van, mut­ta pet­tä­vän lu­pauk­sen, mi­kä­li tämä seu­rai­si sie­lun­vi­hol­li­sen neu­voa: ”Tei­dän sil­män­ne avau­tu­vat ja teis­tä tu­lee Ju­ma­lan kal­tai­sia” (1. Moos. 3:5). Lan­kee­muk­sen jäl­keen val­he­saar­na pal­jas­tui ja Ju­ma­lan va­roi­tus kuo­le­mas­ta kävi to­teen.

Pe­ri­syn­nin rik­ko­ma ih­mi­nen pyr­kii hal­lit­se­maan omaa elä­mään­sä Ju­ma­lan ta­voin, myös ih­mi­se­lä­män al­kua ja lop­pua. Täl­löin ek­sy­tään ih­mi­sel­le lii­an suur­ten ja vai­kei­den ky­sy­mys­ten rat­ko­jak­si. Ke­nel­lä on oi­keus syn­tyä ja elää? Mil­lai­nen elä­mä on riit­tä­vän hy­vää elet­tä­väk­si? Täs­sä leh­des­sä sekä leh­den liit­tee­nä il­mes­ty­väs­sä Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä poh­di­taan ih­mi­sen elä­män ar­voon, syn­ty­mään ja kuo­le­maan liit­ty­viä ky­sy­myk­siä Ju­ma­lan sa­nan poh­jal­ta.

Elä­mä it­ses­sään on ai­nut­ker­tai­nen ja pyhä. Se on Ju­ma­lan lah­jaa ja sil­lä on tar­koi­tuk­sen­sa, oli­pa se ajal­li­ses­ti ly­hyt tai pit­kä. Ih­mi­sel­lä ei Ju­ma­lan sa­nan mu­kaan ole oi­keut­ta päät­tää omas­ta tai toi­sen elä­mäs­tä, vaik­ka tä­hän si­säl­tyi­si in­hi­mil­lis­tä kär­si­mys­tä ja ki­pua. Vain kaik­ki­tie­tä­vä Ju­ma­la osaa mi­ta­ta ih­mi­se­lä­män pi­tuu­den oi­kein. Hän an­taa elä­män, hän päät­tää kuo­le­mas­ta ja mää­rit­tää elä­män pi­tuu­den (Ps. 39:5–6).

Ajas­sam­me käy­dään yh­teis­kun­nal­lis­ta ja lain­sää­dän­nöl­lis­tä kes­kus­te­lua eu­ta­na­si­as­ta eli ”po­ti­laan sur­maa­mis­ta lääk­keil­lä hä­nen pyyn­nös­tään kär­si­myk­sen lo­pet­ta­mi­sek­si” (Lää­ke­tie­teel­li­nen Ai­ka­kaus­kir­ja Duo­de­cim 2018;134 (10):1002–10). Kes­kus­te­lu syn­ty­mät­tö­män lap­sen elä­män päät­tä­mi­ses­tä eli abor­tis­ta on se­kin jat­ku­nut vuo­si­kym­men­ten ajan.

Lää­ke­tie­teen pe­ru­so­le­mus on lie­vit­tää kär­si­mys­tä ja suo­jel­la elä­mää, ei päät­tää sitä. Raa­ma­tun vas­tai­set lain­sää­dän­nöl­li­set pää­tök­set ei­vät ole pois­ta­neet, ei­vät­kä pois­ta, sel­lai­sia eet­ti­siä on­gel­mia, jot­ka elä­män päät­tä­mi­seen liit­ty­vät. Ju­ma­lan sa­nan ja kris­til­li­sen us­kon vas­taus näi­hin ky­sy­myk­siin on sel­keä. Elä­män al­ku ja lop­pu kuu­lu­vat Ju­ma­lal­le, ei ih­mi­sel­le (Ps. 139:16).