Armon sanoma on sielunhoidon ydin

Ter­mi sie­lun­hoi­to ei ny­ky­päi­vä­nä ole kai­kil­le tut­tu kä­si­te. Jo sana sie­lu ker­too sie­lun­hoi­don kuu­lu­van ih­mi­sen hen­gel­li­sen elä­män alu­eel­le. Sie­lun­hoi­dos­sa on kyse ih­mi­sen ju­ma­la­suh­teen hoi­ta­mi­ses­ta. Ku­ten ih­mi­sen keho ja mie­li tar­vit­se­vat huo­len­pi­toa, sa­moin ih­mi­sen sie­lu tar­vit­see hoi­toa.

Luotettavana lähteenä Jumalan sana

Päi­vä­mies­tä on kut­sut­tu van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sen liik­keen uu­tis­leh­dek­si. Toi­min­ta-aja­tuk­sen­sa mu­kaan se on kris­til­li­nen viik­ko­sa­no­ma­leh­ti, joka ”ker­too van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­des­ta ja sen toi­min­ta­ym­pä­ris­tös­tä sekä ot­taa ra­ken­ta­vas­ti kan­taa kes­kei­siin yh­teis­kun­nal­li­siin ja kir­kol­li­siin ky­sy­myk­siin”. Päi­vä­mie­hel­lä on laa­ja ja ak­tii­vi­nen avus­ta­ja­verk­ko, joka mah­dol­lis­taa sen, et­tä jo­kai­nen Päi­vä­mie­hen nu­me­ro si­säl­tää uu­ti­sia eri pai­kois­ta ja ta­pah­tu­mis­ta.

Ymmärrätkö mitä luet?

Lu­ke­mi­sen mer­ki­tys op­pi­mi­sel­le on kes­kei­nen. Eri­tyi­ses­ti las­ten ja nuor­ten lu­ku­tai­don heik­ke­ne­mi­ses­tä on vii­me vuo­si­na kan­net­tu huol­ta. Lu­ke­mi­sen vä­hen­ty­mi­nen vai­kut­taa suo­raan lu­ku­tai­don hei­ken­ty­mi­seen. Van­hem­mil­la on­kin kes­kei­nen roo­li las­ten in­nos­ta­mi­ses­sa lu­ke­maan. Yh­tei­nen lu­ku­het­ki il­lal­la rau­hoit­taa ja avaa oven lu­ke­mi­sen maa­il­maan. It­se­näi­nen lu­ke­mi­nen ke­hit­tää mie­li­ku­vi­tus­ta ai­van toi­sel­la ta­val­la kuin pas­sii­vi­sem­pi äly­pu­he­li­men si­säl­lön kat­se­lu ja kuun­te­lu.

Kysyä saa ja kannattaa

Moni tun­tee sa­non­nan ”Ky­sy­vä ei tiel­tä ek­sy”. Sa­non­ta on käyt­tö­kel­poi­nen myös hen­gel­li­sen elä­män osal­ta: us­ko­vai­se­na kil­voit­te­le­va ih­mi­nen tar­vit­see elä­män­sä var­rel­la mah­dol­li­suuk­sia ky­syä us­ko­mi­seen liit­ty­viä ky­sy­myk­siä. Ky­sy­mi­sen taus­tal­la voi ol­la tar­ve tie­tää, ym­mär­tää, py­syä oi­ke­as­sa suun­nas­sa sekä tyy­tyä sii­hen, et­tä kaik­kiin ky­sy­myk­siin ei ai­na ole sel­ke­ää vas­taus­ta.

Päivän lapsina uuteen vuoteen

Vuo­den­vaih­teen pu­hu­jien­ko­kouk­sen alus­tuk­sen ai­hee­na oli us­kon tuo­ma ajal­li­nen ja ikui­nen siu­naus. Ai­het­ta kä­si­tel­tiin Paa­va­lin Fi­le­mo­nil­le osoit­ta­min sa­noin: ”Ru­koi­len, et­tä yh­tei­nen us­kom­me aut­tai­si si­nua kä­sit­tä­mään kai­ken sen hy­vän, min­kä Kris­tus on meil­le an­ta­nut” (Fi­lem. 1:6).

Jumalan armo ja johdatus tuovat luottamusta

Ju­ma­lan ar­mos­ta olem­me aloit­ta­neet uu­den vuo­den. Kii­täm­me hän­tä kai­kes­ta hy­väs­tä, jon­ka olem­me men­neen vuo­den ai­ka­na saa­neet osak­sem­me. Hän on pi­tä­nyt meis­tä huol­ta ko­et­te­le­mus­ten­kin kes­kel­lä, ja hä­nen ar­moon­sa saam­me luot­taa myös al­ka­nee­na vuon­na. Hä­nen rak­kau­ten­sa kan­taa ja tur­vaa.

Joulun sanoma saapuu ilman reunaehtoja

Jou­lun sa­no­ma tii­vis­tyy lah­jaan, jon­ka Ju­ma­la an­toi jo­kai­sel­le ih­mi­sel­le, koko ih­mis­kun­nal­le. Ju­ma­la tuli ih­mi­sek­si, jo­kai­sen jou­lun­viet­tä­jän kal­tai­sek­si. Hän syn­tyi eläin­ten suo­jaan, maan hil­jai­sil­le, Ma­ri­al­le ja Joo­se­fil­le. Mu­ka­naan hän toi pe­las­tuk­sen: syn­tiem­me so­vi­tuk­sen.

Seurat keskiössä joulutapahtumien joukossa

Jou­lua edel­tä­vä ai­ka tar­jo­aa rau­hal­li­sia ta­pah­tu­mia jou­lun kau­pal­li­suu­den kes­kel­le. Kirk­ko­jen kau­neim­mat jou­lu­lau­lut, rau­ha­nyh­dis­tys­ten jou­lu­juh­lat, mu­siik­ki- ja muut ti­lai­suu­det kut­su­vat py­säh­ty­mään jou­lu­val­mis­te­lu­jen kes­kel­lä. Juh­la­val­mis­te­lut ja juh­lan odo­tus ovat osa juh­laa, jo­ten jo en­nak­koon on hyvä py­säh­tyä jou­lun sa­no­man ää­rel­le. Jou­lu­mu­siik­ki ja Ju­ma­lan sana muis­tut­ta­vat jou­lun hen­gel­li­sen si­säl­lön tär­key­des­tä ver­rat­tu­na sen ul­koi­siin puit­tei­siin.

Viisaasti valvoen ja varautuen

Si­sä­mi­nis­te­riö on jul­kais­sut lä­hes­ty­vän it­se­näi­syys­päi­vän al­la noin sata si­vua si­säl­tä­vän op­paan krii­si­ti­lan­tei­den va­ral­le. Opas on lu­et­ta­vis­sa kus­tan­nus­syis­tä vain ver­kos­sa. Opas­ta ei ole teh­ty esi­mer­kik­si eri­tyi­sen so­da­nu­han vuok­si, vaan se huo­mi­oi mo­nen­lai­set poik­ke­a­vat ti­lan­teet.

Lausu hyvä todistus lähimmäisestäsi

Ot­sik­ko ku­vaa kah­dek­sat­ta käs­kyä ”mitä tu­li­si teh­dä” -muo­dos­sa. Tämä käs­ky liit­tyy kym­me­nes­tä käs­kys­tä eh­kä lä­hei­sim­min ar­ki­päi­vän elä­mään. Eläm­me so­si­aa­li­ses­sa ym­pä­ris­tös­sä lä­hes joka het­ki. Mis­sä ih­mi­set koh­taa­vat, siel­lä on mah­dol­li­suus voi­mia an­ta­vaan koh­taa­mi­seen. Sa­mois­sa ti­lan­teis­sa on myös ris­ki tul­la ohi­te­tuk­si tai sa­tu­te­tuk­si. Lii­an usein jäl­kim­mäi­nen on tot­ta esi­mer­kik­si kou­luis­sa, jois­sa kiu­saa­mi­nen on usein on­gel­ma.