Se oikea
Me vinttasimme pyörillä vastatuuleen. Minä valitin vähän, sillä tuntui, että pyöräni ei kulje mihinkään ja palelee. Olemme nyt karanteeniajan käyneet lenkillä kahdestaan joka ainut ilta. Mieheni pyysi minua ajamaan viistosti hänen vierellään, joten hän pystyi toimimaan tuulensuojana minulle. Kuinka romanttista!
Minä yhtäkkiä muistin, että Tunturini on yli 20 vuotta vanha. Se on yhtä vanha kuin avioliittomme. Sain pyörän huomenlahjaksi. Me mietimme nauraen, että onko siinä jotain vertauskuvallista meidän avioliitolle: vähän kankea ja ruosteinen, mutta luotettava ja uskollinen, joskus yllättäväkin.
Yhtäkkiä tuli hirvittävän kiitollinen olo. Olemme saaneet olla yhdessä näin monta vuotta ja yhä viihdymme toistemme seurassa. Miten arvokas asia se onkaan. Välillä toinen tuntuu oikein rasittavalta, eikä häntä mitenkään pysty ymmärtämään, mutta jo samana päivänä hän tuntuukin huipputyypiltä.
Siinä pyöräillessämme aloimme muistella seurustelumme alkuaikoja ja sitä aikaa, kun tutustuimme. Me tutustuimme Siikatörmän leirillä. Itse olin ollut jo monena kesänä kehitysvammaisten leirillä ohjaajana.
Sinä kesänä Malla ja Köpi olivat leiri-isäntäpariskunta ja he olivat kutsuneet yhdeksi uudeksi leiriohjaajaksi jonkun Jannen Seinäjoelta. Hän vaikutti heti reilulta ja välittömältä tyypiltä. Minä ilahduin, kun kuulin, että hän on saanut opiskelupaikan Oulun yliopistosta. Juttelimme silloin tällöin seuroissa ja joskus kyläilimme toistemme luona.
Muistan, miten tuskalliselta tuntui, kun jossakin vaiheessa tajusin ihastuneeni häneen, enkä tiennyt hänen tunteistaan vielä mitään. En ollut koskaan aiemmin kokenut vastaavaa.
Olin toki ihastunut aiemminkin, mutta huomannut, että vaikka porukassa juttu oli luistanut hyvin, kahdestaan ei ollutkaan oikein mitään sanottavaa. Olin tuskaillut, että mistä voin tietää, kuka on se oikea. Olin miettinyt, että mikä minussa on vikana, että jos ihastuin johonkuhun ja sain vastakaikua, minä vetäydynkin kuoreeni ja kiinnostukseni lopahti.
Olin kuullut sanottavan, että kyllä sen sitten tietää, kun sen oikean kohtaa. Nyt minäkin sen tajusin, mutta tajusiko hän? Minusta oli erittäin helppoa ja kiinnostavaa jutella hänen kanssaan. Halusin tutustua mahdollisimman hyvin ja samaan aikaan pelkäsin, että ihastun koko ajan enemmän ja jutusta ei tulekaan mitään.
En ollut elämässäni koskaan aiemmin rääkynyt kenenkään pojan vuoksi ja nyt rääyin ja tuskittelin tilannetta siskolleni ja ystävälleni. En halunnut rakastua, sillä pelkäsin, että romahdan, jos en saakaan häntä.
Olimme viestitelleet ahkerasti, mutta vihdoin hän soitti ja pyysi kävelylle. Hän ehdotti, että lähtisin kävelemään Laanilasta häntä vastaan. Hän lähtisi muutaman kilometrin päästä Kaijonharjusta ja treffaisimme Kuusamontien siltatyömaalla. Siinä me sitten juttelimme ja myönsimme toisillemme, että olemme auttamattomasti rakastuneet – tai emme me vielä silloin niin tohtineet sanoa. Minä sanoin, että ehkä vähän ihastunut ja hän sanoi, että oot ehkä mukavin tyttö, ketä tunnen.
Kun hän ehdotti seurustelun aloittamista, minä sanoin, että aletaan vaan, mutta vasta myöhemmin. Ajattelin, että vasta muutaman kuukauden päästä, mutta kun hän jo seuraavana sunnuntaina kysyi, että saako tulla istumaan viereeni seuroissa, lupasin. Seurojen jälkeen puhelimemme alkoivat laulaa onnitteluviestejä. Siinä sitä oltiin yhdessä saman pulman edessä: kiittelemmekö vai kiellämmekö kaiken. Kiittelimme, ja jo samana iltana kävelimme käsi kädessä. Me puhuimme paljon ja kaikesta. Halusin tietää hänestä kaiken ja kertoa itsestäni kaiken.
Vaikkei kai kukaan kaipaa neuvoja keski-ikäiseltä tädiltä, niin neuvon kuitenkin. Jos joku minun laillani kyselee, että mistä voin tietää, kuka on se oikea, niin jos olet löytänyt ihmisen, joka haluaa kuunnella sinua ja jos sinäkin haluat kuunnella häntä, saattaa olla, että olet löytänyt sen oikean.
Jos molempia kiinnostavat toisen ajatukset, historia, suku, ystävät, niin saattaa olla, että olet löytänyt juuri sen oikean. Jos pystytte puhumaan kaikesta ja teidän välillänne ei ole salaisuuksia, saattaa olla, että olet löytänyt sen oikean. Jos pystytte jo alussa kertomaan arvoistanne ja peilaamaan niitä toisiinsa, eikä niissä ole kauhean suurta ristiriitaa, saattaa olla, että olet löytänyt sen oikean.
Jos sinua naurattavat hänen juttunsa tai häntä sinun, jos hän on silmissäsi mukavan näköinen ja sinä hänen, ja jos teidän välillänne on lisäksi sähköä, ehkä hän on juuri sinulle se. Jos hän on samalla tavalla sydämestään uskovainen ja hänkin ajattelee, että teillä on yhteinen tavoite, elinikäinen avioliitto, ota hänet, jos saat. Vaan saattaapa olla, ettei nämä neuvot pädekään ja löydät silti sen oikean tai olet löytämättä.
Kohtaamisia kirjoittamalla
Oi, niitä aikoja!
Pieni enkeli pään päällä
Joulupukiksi vai Tex Willeriksi?
Kritiikkiä ja serenadeja
Rieskatalkoissa
Ilmapiiriä muuttamassa
Ei tarvitse pelätä
Pelottava yö vuoristossa
Se oikein loikkii!
Mitä sinä harrastat?
Ryhmätyöntekijöitä
Hetki hukassa
Toteutuneita ja toteutumattomia toiveita
Yksi rauhoitettu viikonloppu
Puhumisen tapa tarttuu
Mörkö ja pöllö seurapenkissä
Ahvenia ja askareita mökillä
Maailman parhaimmalle
Sellainen voima
Puolisostaniko puhuja?
Halveksunnalla haavoja
Oman navan ympärillä
Synnytyslauluja
– Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme. Matt. 1:23
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
