Muis­tan ala-as­teen kä­si­työ­tun­nit. Opet­ta­jan huo­kai­sun, kun hän yrit­ti opet­taa va­sen­kä­tis­tä ku­to­maan. Lan­ka nars­kui pui­kois­sa, kun ku­doin niin tiuk­kaa. Vä­lil­lä piti pi­tää puik­koa pul­pet­tia vas­ten pys­tys­sä ja voi­mal­la siir­tää ku­do­tut sil­mu­kat pui­kon toi­seen pää­hän. Har­maat vil­la­su­kat niis­tä lo­pul­ta tuli.

Opis­to­ai­ka­na ku­doin tur­koo­sit vil­la­su­kat. Myö­hem­min rus­ke­at pii­rak­ka­su­kat. Opis­ke­lu­ai­ka­na ku­doin sil­loi­sel­le ihas­tuk­sel­le­ni har­maa­poh­jai­set rai­dal­li­set su­kat. Muis­tan edel­leen sen päi­vän, kun an­noin ne. Iloi­ses­ti yl­lät­ty­nyt vas­taa­not­ta­ja ky­syi, et­tä ai mul­lek­ko sää ku­doit näi­tä koko syk­syn. Niin, hä­nel­le nii­tä ku­doin ja toi­sel­la luok­ka­ka­ve­ril­la tes­tau­tin, et­tä tu­lee so­pi­vat. Yh­te­nä päi­vä­nä kym­me­nen vuot­ta myö­hem­min sain vies­tin, et­tä on se kum­ma, kun muut vil­la­su­kat ku­luu puh­ki, mut­ta nämä ovat vie­lä­kin eh­jä­nä, vaik­ka pal­jon käy­tös­sä. Tun­teel­la ku­do­tut.

Ai­na­kin yh­det la­pa­set muis­tan ku­to­nee­ni vuo­sien ai­ka­na yh­del­le ys­tä­väl­le­ni. Tein nii­hin täh­det ja muis­tan, et­tä ihan prii­maa niis­tä ei tul­lut. Kau­nein ku­del­ma­ni on buf­fi­hui­vi jä­mä­lan­gois­ta. Se läm­mit­tää­kin mi­nua tal­vel­la päi­vit­täin ul­ko­töis­sä. Pi­po­ja olen yrit­tä­nyt teh­dä jäl­ji­tel­len tuo­ta kau­nis­ta hui­via, mut­ta yh­tä nät­tiin lop­pu­tu­lok­seen en ole pääs­syt.

Ku­to­mi­nen on sem­moi­nen laji, et­tä se vaa­tii ins­pi­raa­ti­o­ta. Vä­lil­lä me­nee vuo­sia, et­ten tar­tu puik­koi­hin, kun ei ole so­pi­vaa mal­lia tai ei ole ai­kaa.

Pit­kän har­kin­nan jäl­keen ku­doin it­sel­le­ni kaar­ro­ke­vil­la­pai­dan. Ai­ka mo­neen ker­taan hää­tyi pur­kaa, et­tä vä­riyh­dis­tel­mät miel­lyt­ti­vät ja et­tä tuli juu­ri so­pi­van ko­koi­nen. Äi­ti­ni ti­la­si tii­le­no­rans­sin Ström­sö-pai­dan. Sitä oli ilo ku­toa.

En­sim­mäi­set ku­do­tut rai­dal­li­set vil­la­hou­su­ni tee­tin ko­ti­ky­lä­ni tun­ne­tul­la ku­to­ja­kon­ka­ril­la. Yk­si tu­ris­ti­ni ihas­tui nii­hin niin, et­tä ti­la­si hän­kin An­na-Lii­sal­ta si­ni­rai­dal­li­set vil­la­hou­sut Sak­saan. Kun rai­dal­li­set vil­la­hou­su­ni al­koi­vat tun­tu­maan lii­an tont­tu­mai­sil­ta, ku­doin it­sel­le­ni val­koi­set vil­la­hou­sut. Sil­loin vit­sai­lin, et­tä ne ovat tal­vi­häi­tä var­ten hää­me­kon al­le läm­mit­tä­mään. Nyt ne ovat jo jat­ka­neet uu­teen ko­tiin, kun ku­tis­tui­vat kui­vaus­rum­mus­sa.

Huip­pu­vuo­ril­ta lan­ka­kah­vi­las­ta löy­sin ai­van iha­nia rus­kan sä­vyi­siä lan­ko­ja kuu­si vuot­ta sit­ten. Ajat­te­lin ku­toa niis­tä vil­la­pai­dan, mut­ta kun aloin te­ke­mään omia li­säyk­si­ä­ni, sii­tä oli­si tul­lut ai­van val­ta­va. (Kok­kai­lus­sa imp­ro­vi­soi­mi­nen toi­mii, mut­ta kun­pa malt­tai­sin ku­to­es­sa­ni seu­ra­ta oh­jei­ta.) Pää­tin­kin len­nos­ta teh­dä sit­ten­kin ku­vi­ol­li­set vil­la­hou­sut. Sii­nä­kin oli mon­ta kom­mer­venk­kiä mat­kas­sa, mut­ta ihas­tut­ta­vat ja läm­pi­mät niis­tä lo­pul­ta tuli.

Kun mie­li ke­laa, sur­raa, yli­a­na­ly­soi, stres­saa, en­kä osaa rau­hoit­tua, ku­to­mi­nen on oi­va tapa ta­soit­taa miel­tä. On rau­hal­lis­ta te­ke­mis­tä kä­sil­le, niin mie­li­kin voi sa­mal­la pik­ku hil­jaa löy­tää le­vol­li­suut­ta tai kie­mu­rat sel­viy­tyä.