Ihminen kokee ja sanoittaa kiitollisuutta hyvin eri tavoin, riippuen tilanteesta. Kiitollisuus voi olla arkipäivän kohteliaisuutta oven avanneelle, kokonaisvaltaisvaltaista tunnetta elämässä tai jopa kokonainen elämänasenne. Kiitollisuus liittyy niin ihmisen persoonaan kuin hänen elämänsä lähtökohtiin ja kokemuksiin. Joku tuntee suurta kiitollisuutta päivän ainoasta ateriasta, toinen siitä, että sairausjakson jälkeen ruoka taas maistuu. Kolmas voi puolestaan tuntea kiittämättömyyttä hienonkin ravintola-aterian äärellä.
Kiitollisuus ja tyytyväisyys liittyvät läheisesti yhteen. Onhan todettu, että ”tyytyväisyydestä kasvaa elämän onni”. Erilaiset tutkimukset kertovat, että esimerkiksi varallisuuden ja onnellisuuden yhteys muuttuu monimutkaisemmaksi sen jälkeen, kun ihmisen perustarpeet on tyydytetty. Ulkoisesti yksinkertaista ja vaatimatonta elämää elävä saattaa kokea olevansa sisäisesti hyvin rikas, tuntien sekä tyytyväisyyttä että kiitollisuutta. Toisaalta puute, köyhyys tai sairaudet eivät nosta ihmisen elämänlaatua tai lisää onnellisuutta.
Koettelemusten ja menetysten keskellä ei ole helppoa tuntea kiitollisuutta. Ihmisen kokemus voi olla, että hänelle annettu kuorma on liian suuri kannettavaksi. Tällöin onkin tärkeää, että löytyisi toisia ihmisiä tai yhteiskunnan apua, joiden kautta keventää taakkoja. Raskaat vastoinkäymiset saattavat horjuttaa myös uskoa kaikkivaltiaan Jumalan huolenpitoon. Vaikeuksien keskellä Jumala kuitenkin näkee ihmisen hädän.
Koettelemuksiakin salliessa Jumalan tahto ihmistä kohtaan on hyvä. Apostoli Jaakob kirjoittaa, että ”Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään” (Jaak. 1:13). Hurskaan Jobin esimerkki muistuttaa myös siitä, että kaiken menettänytkin voi jälleen kokea Jumalan siunausta ja kiitollisuutta. Monen kokemus on tänäänkin, että vaikeuksista selviäminen on tuonut kiitollisen mielen elämän monista lahjoista. Aiemmin itsestään selvänä pidetyt asiat saattavatkin näyttää erityisen arvokkailta Jumalan lahjoilta.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys