Ih­mi­nen ko­kee ja sa­noit­taa kii­tol­li­suut­ta hy­vin eri ta­voin, riip­pu­en ti­lan­tees­ta. Kii­tol­li­suus voi ol­la ar­ki­päi­vän koh­te­li­ai­suut­ta oven avan­neel­le, ko­ko­nais­val­tais­val­tais­ta tun­net­ta elä­mäs­sä tai jopa ko­ko­nai­nen elä­mä­na­sen­ne. Kii­tol­li­suus liit­tyy niin ih­mi­sen per­soo­naan kuin hä­nen elä­män­sä läh­tö­koh­tiin ja ko­ke­muk­siin. Joku tun­tee suur­ta kii­tol­li­suut­ta päi­vän ai­no­as­ta ate­ri­as­ta, toi­nen sii­tä, et­tä sai­raus­jak­son jäl­keen ruo­ka taas mais­tuu. Kol­mas voi puo­les­taan tun­tea kiit­tä­mät­tö­myyt­tä hie­non­kin ra­vin­to­la-ate­ri­an ää­rel­lä.

Kii­tol­li­suus ja tyy­ty­väi­syys liit­ty­vät lä­hei­ses­ti yh­teen. On­han to­det­tu, et­tä ”tyy­ty­väi­syy­des­tä kas­vaa elä­män on­ni”. Eri­lai­set tut­ki­muk­set ker­to­vat, et­tä esi­mer­kik­si va­ral­li­suu­den ja on­nel­li­suu­den yh­teys muut­tuu mo­ni­mut­kai­sem­mak­si sen jäl­keen, kun ih­mi­sen pe­rus­tar­peet on tyy­dy­tet­ty. Ul­koi­ses­ti yk­sin­ker­tais­ta ja vaa­ti­ma­ton­ta elä­mää elä­vä saat­taa ko­kea ole­van­sa si­säi­ses­ti hy­vin ri­kas, tun­tien sekä tyy­ty­väi­syyt­tä et­tä kii­tol­li­suut­ta. Toi­saal­ta puu­te, köy­hyys tai sai­rau­det ei­vät nos­ta ih­mi­sen elä­män­laa­tua tai li­sää on­nel­li­suut­ta.

Ko­et­te­le­mus­ten ja me­ne­tys­ten kes­kel­lä ei ole help­poa tun­tea kii­tol­li­suut­ta. Ih­mi­sen ko­ke­mus voi ol­la, et­tä hä­nel­le an­net­tu kuor­ma on lii­an suu­ri kan­net­ta­vak­si. Täl­löin on­kin tär­ke­ää, et­tä löy­tyi­si toi­sia ih­mi­siä tai yh­teis­kun­nan apua, joi­den kaut­ta ke­ven­tää taak­ko­ja. Ras­kaat vas­toin­käy­mi­set saat­ta­vat hor­jut­taa myös us­koa kaik­ki­val­ti­aan Ju­ma­lan huo­len­pi­toon. Vai­keuk­sien kes­kel­lä Ju­ma­la kui­ten­kin nä­kee ih­mi­sen hä­dän.

Ko­et­te­le­muk­si­a­kin sal­lies­sa Ju­ma­lan tah­to ih­mis­tä koh­taan on hyvä. Apos­to­li Jaa­kob kir­joit­taa, et­tä ”Ju­ma­la ei ole pa­han kiu­sat­ta­vis­sa, ei­kä hän it­se kiu­saa ke­tään” (Jaak. 1:13). Hurs­kaan Jo­bin esi­merk­ki muis­tut­taa myös sii­tä, et­tä kai­ken me­net­tä­nyt­kin voi jäl­leen ko­kea Ju­ma­lan siu­naus­ta ja kii­tol­li­suut­ta. Mo­nen ko­ke­mus on tä­nään­kin, et­tä vai­keuk­sis­ta sel­vi­ä­mi­nen on tuo­nut kii­tol­li­sen mie­len elä­män mo­nis­ta lah­jois­ta. Ai­em­min it­ses­tään sel­vä­nä pi­de­tyt asi­at saat­ta­vat­kin näyt­tää eri­tyi­sen ar­vok­kail­ta Ju­ma­lan lah­joil­ta.