Ulla Halonen
Tänä sunnuntaiaamuna ajatukseni viipyilevät eilisen lämpimissä tunnelmissa. Saimme osallistua rauhanyhdistyksen kuoron retkipäivään, joka päättyi yhteiseen aikuisten iltaan toimitalollamme. Illan aiheena oli rakkaus. Se sopi hyvin rakkaiden matkaystävien kanssa vietetyn päivän jälkeiseen mielentilaani.
Keskustelussa tuli kauniisti ja humoristisellakin tavalla ilmi, että rakkaus puhuu erilaisia kieliä. Toisten rakkaus ilmenee enemmän tekoina kuin suullisina tunnustuksina. Se on uhrautumista ja vaivannäköä toisen puolesta: ruuanlaittamista, renkaiden vaihtoa, keittiön siivousta tai auton putsaamista lumesta. Ajattelen, että myös antaminen ja jakaminen ovat tekojen rakkautta. Kiireisessä ja materialismin täyttämässä maailmassa monilla on eniten pulaa ajasta. Ihailen ihmisiä, joilla on taito ja ymmärrys pysähtyä oikealla hetkellä toisen ihmisen luo ja käyttää aikaansa rinnalla kulkemiseen. Miten taitavasti toiset osaavatkin puhua rakkauden kielellä!
Rakkaus puhuu myös kosketuksessa. Toiset kykenevät siihen vain harvoin ja vain tiettyjen ihmisten kanssa. Itse olen menneinä vuosina usein tuskaillut huonoa kielipäätäni. Minua on kuitenkin lohduttanut se, että "vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen" (1. Kor. 13:1). Rakkauden kieltä voi kuitenkin näköjään oppia huonosta kielipäästä huolimatta – eikä siihen tarvita edes sanoja. Minulle on yhä luontevampaa silittää perheenjäseniä ja koskettaa muita ihmisiä ohimennen.
Yritän toki aktiivisesti aistia, milloin tätä kieltä sopii puhua, jotta en ylitä miellyttävän ja epämiellyttävän välistä yksilöllistä rajaa. Eräällä iäkkäiden ihmisten ryhmälle pitämälläni luennolla puhuin kosketuksen merkityksestä hyvinvoinnin näkökulmasta. Kerroin pilke silmäkulmassa, että jos täällä on kosketusta vailla olevia ihmisiä, voin luennon jälkeen antaa halauksia. Oli häkellyttävää ja koskettavaa, kun puheeni jälkeen osallistujat asettuivat eteeni jonoon saadakseen halauksen.
Raamatussa rakkauden käsite ja sen ilmaiseminen esiintyvät usein. Olen miettinyt tunnettua kohtaa, jossa kehotetaan rakastamaan muita niin kuin itseään. Kehotukseen sisältyy suuri ajallinenkin viisaus. Se kiteyttää ajatuksen siitä, että ensin täytyy oppia rakastamaan itseään, jotta voi rakastaa muita. Tämä periaate korostaa itsearvostuksen ja itsemyötätunnon merkitystä sekä osoittaa, että itsensä rakastaminen ja hyvinvointi ovat rakkauden jakamisen ja palvelemisen kannalta välttämättömiä. Olen huomannut tämän myös omalla kohdallani. Kun olen oppinut armollisuutta ja lempeyttä itseäni kohtaan, minun on ollut helpompi rakastaa myös muita. Osoittamani rakkaus näyttää myös tavalla tai toisella kertautuvan ja palaavan luokseni.
Puhuttu rakkauden kieli ei ole kaikille helppoa. Eräs sisar kertoi puheenvuorossaan silloin tällöin kyselevänsä puolisoltaan, rakastaako tämä edelleen häntä. Hänen puolisonsa rakkaus ei kuitenkaan jäänyt kenellekään epäselväksi, tämä kun uskaltautui tunnustamaan sen julkisesti. Tapahtumasta muistui mieleeni raamatunkohta, jossa Jeesus kysyy Pietarilta kolme kertaa samaa asiaa hieman eri sanoin. Kuten kukaan muukaan meistä, myöskään Pietari ei kyennyt agape-rakkauteen suhteessa Jumalaan. Raamattu korostaakin, että tällainen jumalallinen rakkaus, jota Jeesus Pietarilta kysyi, on Jumalasta lähtöisin. Se on täysin ehdotonta, eikä välitä siitä, millainen rakkauden kohde on ja onko hän sen arvoinen.
Retkipäivän lounastauolla keskustelimme rakastamisen kulttuurieroista. Yhdysvalloista kotoisin oleva sisar kertoi, miten hänen kotimaassaan on aivan tavallista rakastaa (love) aivan kaikkea. Suomen kielessä tunneilmaisut ovat englannin kielen tuomien vaikutteiden yleistymisestä huolimatta edelleen hillitympiä. Muutosta kuitenkin tapahtuu, ja myös minun viestinnässäni rakkaus esiintyy yhä useammin. Jos olen työreissussa, Whatsappin perheryhmään tulee tuttu, rakastavasta hyvänyön toivotuksesta kertova kirjainyhdistelmä hymiöiden kera.
Avioliitossa minulle on kirkastunut, että puolisoiden väliseen rakkauteen kuuluu olennaisesti saattomiehenä toimiminen. Opettelimme jo seurusteluaikana sopimaan asioita niin, ettei aurinko laske vihamme ylle. Sittemmin tästä on tullut sanaton sopimus pyytää evankeliumia joka ilta – tuntui miltä tuntui. Rakkaus Kristuksessa on kannatellut myös ajallista rakkautta. Suurta ajallista ja taivaallista rakkautta on siunata toista pyytämättäkin. Sitä kieltä ei voi osata liian hyvin.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys