Ulla Halonen
Milloin olet viimeksi kysynyt joltakin: ”Mitä sinulle kuuluu”? Milloin sinulta on viimeksi kysytty kuulumisia? Mitä vastaat, jos kysyisin, että kuka sinua kuuntelee? Entä milloin viimeksi kuuntelit itse toista ihmistä? Siis todella kuuntelit etkä ajatellut, mitä sanot seuraavaksi tai keskeyttänyt sanoaksesi oman mielipiteesi.
Nykypäivänä opetetaan ja kannustetaan kuuntelemaan omaa sisäistä ääntään ja omia tarpeitaan, mutta harvemmin kuulee opetusta siitä, miten kuunnellaan toisia keskittyneesti ja tarkkaavaisesti. Vaikuttaisikin siltä, että ihmisillä on heikentynyt kyky kuunnella toisiaan. Ainakin kiire, stressi, omat huolet ja vaikeus keskittyä vaikuttavat siihen, ettei kuunteleminen aina onnistu.
Internetiä ja sosiaalista mediaa on syytetty monesta asiasta. Niiden niskoille olisin itse valmis osittain tätäkin ongelmaa laittamaan. Se on kuin sähköinen megafoni, johon kuka tahansa voi syöttää ja toitottaa omat ajatuksensa. Nettiin ladataan joka sekunti valtava määrä erilaista sisältöä, jota ei ehdi, halua eikä jaksa seurata. Eri kanavien kohina tuntuu täyttävän vapaa-aikamme ja kykymme ottaa vastaan asioita myös kanssaihmisiltä.
Erilaiset Whatsapp- ja muut viestintäryhmät ovat kuuntelemisen kannalta haastavia. Toisilla on niin paljon erilaisia ryhmiä, ettei niiden viestien perässä vain pysy. Viestien sekaan helposti hukkuu jokin tai jonkun tärkeä asia – ehdotus, lääkärissäkäynti tai kuulumiset. Entä jos kukaan ei kommentoi eikä peukuta niitä ollenkaan?
Osa laittaa viestiä tai postaa someen kuulumisiaan. Näissäkin monilla on kokemuksia siitä, ettei ole tullut huomatuksi ja kuulluksi. Seurauksena on eristäytyneisyyden ja tyhjyyden tunne, joka saa meidät ehkä pyyhkäisemään tai näpäyttämään entistä tiheämpään tahtiin.
Viestintäkanavissa taitaa piillä myös tämän ajan paradoksi. Teoriassa kaikilla on mahdollisuus vaihtaa kuulumisia kaikkien kanssa. Näin ei kuitenkaan tapahdu, ja vaikuttaisi siltä, että viestintävälineet eivät kuitenkaan korvaa oikeita keskusteluita. Toisen ihmisen aito kuuntelu vaikuttaa jopa kehollisiin tuntemuksiin – vireystilaan, stressin vähentymiseen ja avoimempaan kehonkieleen. Mutta kenellä on aikaa ja halua uppoutua pitkään ja syvälliseen keskusteluun kahden kesken?
Kuulumisten kysymistä voi vaikeuttaa sekin, ettei tiedä, mitä kysyä. Ei muista, mitä ja milloin olemme viimeksi puhuneet, eikä tiedä, olenko minä edes oikea tai sopiva ihminen kysymään toiselta, mitä sinulle kuuluu. Kysymys voi kuulostaa teennäiseltä, ja sitä se onkin, jos se heitetään ohimennen ilman todellista kiinnostusta vastauksesta. Oikein käytettynä se on kuitenkin oivallinen. Kysymys ei oleta mitään toisen työtilanteesta tai jaksamisesta, ja vastaaja voi itse päättää, millä tasolla kysymykseen vastaa.
Olen huomannut etenkin uuden terapiatyöni kautta, että monet ihmiset kaipaavat kuuntelijaa. Minusta eikä sinusta ei tee huonoa ihmistä se, ettemme ole olleet niin hyviä kuuntelijoita kuin toivoisimme. Luultavasti moni ohellani miettii, miten ja milloin olisi mahdollisuuksia ja voimavaroja kuunnella enemmän muita ihmisiä. Raamattu antaa tähänkin asiaan erinomaisen neuvon: ”Itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan” (Jaak 1:19).
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys