Median huomio kiinnittyi tämän vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen lopussa slow life -nimiseen ilmiöön, joka on suomennettu leppoistamiseksi. Minut kutsuttiin tuolloin erääseen televisio-ohjelmaan kokemusasiantuntijaksi, koska olin pitänyt vuoden pituisen sapatin opettajan työstäni.
Päätin takoa rautaa myös perustamalla blogin, jonka nimeksi muovautui Leppoistaminen – yksinkertaista mutta monimutkaista. Tämä poiki lisää kutsuja, yhden televisioon ja kaksi radioon. Kotimaa-lehtikin teki aiheesta jutun, johon minua haastateltiin. Kohu meni aikanaan ohi ja intoni päivittää blogia laantui vuonna 2013.
Muitakin blogikokeiluja olen tehnyt. Olen muun muassa hankkinut itselleni tietoja taidehistoriasta kirjoittamalla aiheesta blogia 55 artikkelin verran.
Pitkäikäisimmän blogini perustin vuonna 2014. Olin sairastunut lymfoomaan, ja eräs tuttava kehotti bloggaamaan mieluummin siitä aiheesta kuin hassuttelevista ruuanlaittokokemuksista, joista tuohon aikaan kirjoitin. Blogistani Sairaan rakas elämä tuli hyvin suosittu. Aiheelle oli mitä ilmeisimmin sosiaalinen tilaus. Palautteen perusteella lukijani saivat vertaistukea ja ehkä lohdutustakin. Minä taas sain tavallaan potea sairautta laajan piirin kannattelemana.
Selvisin lymfoomasta, mutta jatkoin blogin pitämistä. Olin alkanut kirjoittaa siinä myös muista aiheista. Minulla todettiin seuraavana vuonna leukemia, mikä elvytti blogini alkuperäistä kiinnostavuutta.
Olen toistaiseksi selvinnyt myös leukemiasta, joten blogistani on aikaa sitten tullut elämäntapablogi. Postauksia on 2 853 kappaletta. Sivulatauksia on kertynyt yli puolitoista miljoonaa.
Kirjoitan aiheista, joista olen kiinnostunut. Koen, että lukijakunnan ja minun välillä on kuin hiljainen sopimus: minä kirjoitan säännöllisesti ja sinä luet uskollisesti. Tiedän toki nimeltä vain pienen osan lukijoistani.
Tunnustan, että lukijoiden määrällä on minulle merkitystä. Luulen, etten ole aivan ainoa, joka kokee näin. Tästä syystä yritän keksiä myös houkuttelevan otsikon juttuihini.
Blogistina tunnen, että puseroni sisällä asuu pieni toimittaja. Puntaroin mahdollisia jutun aiheita. Johonkin ajankohtaiseen saattaisi löytyä jokin oma näkökulma. Voin myös pohdiskella kirjoittamisen kautta jotakin teemaa ja kenties luoda siihen oman näkemykseni.
Päivämiehen blogistina olen toiminut vuoden 2018 alusta lähtien, ja tämä on viimeinen kirjoitukseni siinä roolissa. Tähän blogiin ollut vaikeampaa keksiä aiheita kuin täysin omiini. Jälkimmäisten tekstejä en ole myöskään jaksanut editoida yhtä huolella kuin Päivämiehen alustalla julkaistuja. Niistä puuttuu myös toimittajan mahdollinen kädenjälki.
Blogistiurani on taitevaiheessa siitäkin syystä, että tekninen osaamiseni tuntuu käyneen riittämättömäksi Blogger-alustalla toimimiseen. Kokeilen nyt bloggaamista seinälläni Facebookissa. Se toki saattaa vaikuttaa kirjoittamisen luonteeseen ja seuraajajoukon laajuuteen.
Siunattua uutta vuotta kaikille!
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys