Kie­li on vält­tä­mä­tön elin: il­man sitä em­me voi­si syö­dä em­me­kä pu­hua. Me suo­ma­lai­set käy­täm­me sa­maa sa­naa tar­koit­ta­es­sam­me mai­nit­tua elin­tä sekä pu­hut­tua kiel­tä.

Kie­li on en­si­si­jai­ses­ti pu­het­ta. Kir­joit­ta­mi­sen ja lu­ke­mi­sen tai­dot ovat myö­hem­pää pe­rua. Niin­pä vie­ras­kie­lis­ten sa­no­jen op­pi­mi­nen tun­tuu su­ju­van hel­pom­min käy­tän­nön ti­lan­teis­sa kuin op­pi­kir­jois­ta lu­ke­mal­la. Kan­nat­taa sa­no­ja tie­ten­kin tan­ka­ta, mut­ta käy­tet­tä­es­sä ne vas­ta muut­tu­vat elä­vik­si. To­te­sin tä­män, kun meil­lä oli vuo­sia sit­ten ko­to­na eng­lan­nin kiel­tä pu­hu­via au pai­re­ja. Mi­nul­le al­koi avau­tua, mitä eri­lai­sis­sa ti­lan­teis­sa on ta­pa­na sa­noa. Se on usein jo­ta­kin muu­ta kuin mitä op­pi­kir­jois­sa on sa­not­tu.

Olem­me vai­mo­ni kans­sa taas tal­vi­pa­ko­lai­si­na Niz­zas­sa, jos­sa jat­kam­me ko­vin hi­taas­ti ete­ne­vää rans­kan kie­len har­ras­tus­tam­me. Koh­taam­me rans­ka­lai­sia vain ol­les­sam­me asi­oi­mas­sa tai muu­toin liik­keel­lä. Jos oli­sim­me töis­sä tai opis­ke­li­sim­me, al­tis­tui­sim­me huo­mat­ta­vas­ti enem­män täl­le kie­lel­le.

Seu­raa­vat esi­mer­kit ku­vaa­vat, mi­ten kiel­tä­kin op­pii te­ke­mäl­lä.

Olim­me vaa­te­kau­pas­sa, jon­ka ti­lat oli­vat mo­nes­sa ker­rok­ses­sa. Mie­lee­ni tuli ky­sy­mys, mitä ”ylös” on rans­kak­si. Tar­kis­tin asi­an kän­ny­käs­tä ja kuun­te­lin, mi­ten sana lau­su­taan. Me­nim­me koh­ta his­siin. Pe­räs­säm­me tuli nai­nen, joka miet­ti, mi­hin suun­taan his­si on läh­dös­sä. ”En haut”, sa­noin, ja hän ym­mär­si heti. En oli­si taa­tus­ti osan­nut ään­tää oi­kein, jol­len oli­si juu­ri kuul­lut sitä kän­ny­käs­tä­ni. Sa­nan hah­mo juur­tui lu­jas­ti mie­lee­ni. Vie­lä pi­tää yrit­tää muis­taa, mi­ten se kir­joi­te­taan.

Erää­nä päi­vä­nä sa­tuin jon­kun nuo­ren mie­hen kans­sa ma­ja­paik­kam­me ala­ker­ran his­sil­le. On­nis­tuim­me sel­vit­tä­mään rans­kak­si kes­ke­näm­me, et­tä hän on me­nos­sa vii­den­teen ja minä toi­seen ker­rok­seen. Tai­det­tiin sii­nä to­sin eng­lan­nil­la var­mis­taa vies­tin­tää. Kes­kus­te­lum­me tu­lok­se­na hän meni his­siin en­sin ja minä seu­ra­sin. Eh­din kah­den ker­rok­sen yh­tei­sel­lä mat­kal­lam­me an­taa hä­nen opet­taa mi­nul­le yh­den sa­nan. His­sin sei­näs­sä lu­kee teks­ti ”En cas de pan­ne ap­pu­yer sur le bou­ton son­ne­rie”. Osoi­tin ap­pu­yer-sa­naa ja hän näyt­ti sor­mel­laan pai­na­mis­lii­ket­tä. Sain taas yh­den sa­nan lii­ma­tuk­si tu­ke­vam­min muis­tii­ni. Tämä op­pi­tun­ti osoit­ti, et­tä vies­tin­näs­sä on kyse myös muus­ta­kin kuin sa­nois­ta. Siis ”Vi­ka­ti­lan­tees­sa pai­na soit­to­kel­lon nap­pu­laa.”

Kun olim­me äs­ket­täin pa­laa­mas­sa ma­ja­paik­kaam­me, vas­taam­me tuli lä­hi­ka­dul­la iä­käs mies, joka py­säh­tyi yh­täk­kiä huo­kai­le­maan. ”Fa­ti­gué”, sa­noi hän ja kat­soi mei­hin ys­tä­väl­li­ses­ti. Em­me osan­neet vas­ta­ta juu­ri mi­tään, mut­ta sana oli tut­tu. Hän oli vä­sy­nyt. Mie­tin, oli­si­ko mei­dän pi­tä­nyt aut­taa hän­tä. Eh­kä oli­sin osan­nut tar­jo­ta apua rans­kak­si, jos oli­sin oi­kein kes­kit­ty­nyt. Ti­lan­ne meni ohi, mut­ta sain sil­ti pie­nen op­pi­tun­nin. Fa­ti­gué-sa­nan nou­to­lan­ka ly­he­ni muis­tis­sa­ni.

Jot­kut asi­at ovat hy­vin kä­sit­teel­li­siä. Niis­tä saat­taa ol­la vai­kea saa­da kä­del­lä kiin­ni, kä­sit­tää siis, jopa omal­la äi­din­kie­lel­lä. Sel­lai­sia sa­no­ja ei tule har­joi­tel­leek­si esi­mer­kik­si kau­pan kas­sal­la. Jopa rans­ka­lai­set, nuo kas­sa­jo­no­jen kär­si­väl­li­set odot­ta­jat, saat­tai­si­vat hi­keen­tyä, jos al­kai­sin pu­hua kas­sa­hen­ki­lön kans­sa po­li­tii­kas­ta.

On sa­not­tu, et­tä kie­lel­tä toi­sel­le tulk­kaa­mi­nen on oi­ke­as­taan mah­do­ton­ta, sil­lä eri kiel­ten vi­vah­tei­ta on han­ka­la kään­tää. Tai­ta­va opet­ta­ja osaa kui­ten­kin teh­dä mo­ni­mut­kai­set­kin asi­at kou­riin­tun­tu­vik­si. Täs­sä Hyvä Pai­me­nem­me Jee­sus oli mes­ta­ri. Hän käyt­ti ver­tauk­sia ja sym­bo­le­ja, jot­ka liit­tyi­vät ar­ki­seen elä­mään. Nämä aut­ta­vat us­ko­na­si­oi­den se­lit­tä­mis­tä myös vie­raal­la kie­lel­lä. Us­ko on lo­pul­ta niin yk­sin­ker­tai­nen asia, et­tä sen ym­mär­tää par­hai­ten las­ten kie­lel­lä.