Kieli on välttämätön elin: ilman sitä emme voisi syödä emmekä puhua. Me suomalaiset käytämme samaa sanaa tarkoittaessamme mainittua elintä sekä puhuttua kieltä.
Kieli on ensisijaisesti puhetta. Kirjoittamisen ja lukemisen taidot ovat myöhempää perua. Niinpä vieraskielisten sanojen oppiminen tuntuu sujuvan helpommin käytännön tilanteissa kuin oppikirjoista lukemalla. Kannattaa sanoja tietenkin tankata, mutta käytettäessä ne vasta muuttuvat eläviksi. Totesin tämän, kun meillä oli vuosia sitten kotona englannin kieltä puhuvia au paireja. Minulle alkoi avautua, mitä erilaisissa tilanteissa on tapana sanoa. Se on usein jotakin muuta kuin mitä oppikirjoissa on sanottu.
Olemme vaimoni kanssa taas talvipakolaisina Nizzassa, jossa jatkamme kovin hitaasti etenevää ranskan kielen harrastustamme. Kohtaamme ranskalaisia vain ollessamme asioimassa tai muutoin liikkeellä. Jos olisimme töissä tai opiskelisimme, altistuisimme huomattavasti enemmän tälle kielelle.
Seuraavat esimerkit kuvaavat, miten kieltäkin oppii tekemällä.
Olimme vaatekaupassa, jonka tilat olivat monessa kerroksessa. Mieleeni tuli kysymys, mitä ”ylös” on ranskaksi. Tarkistin asian kännykästä ja kuuntelin, miten sana lausutaan. Menimme kohta hissiin. Perässämme tuli nainen, joka mietti, mihin suuntaan hissi on lähdössä. ”En haut”, sanoin, ja hän ymmärsi heti. En olisi taatusti osannut ääntää oikein, jollen olisi juuri kuullut sitä kännykästäni. Sanan hahmo juurtui lujasti mieleeni. Vielä pitää yrittää muistaa, miten se kirjoitetaan.
Eräänä päivänä satuin jonkun nuoren miehen kanssa majapaikkamme alakerran hissille. Onnistuimme selvittämään ranskaksi keskenämme, että hän on menossa viidenteen ja minä toiseen kerrokseen. Taidettiin siinä tosin englannilla varmistaa viestintää. Keskustelumme tuloksena hän meni hissiin ensin ja minä seurasin. Ehdin kahden kerroksen yhteisellä matkallamme antaa hänen opettaa minulle yhden sanan. Hissin seinässä lukee teksti ”En cas de panne appuyer sur le bouton sonnerie”. Osoitin appuyer-sanaa ja hän näytti sormellaan painamisliikettä. Sain taas yhden sanan liimatuksi tukevammin muistiini. Tämä oppitunti osoitti, että viestinnässä on kyse myös muustakin kuin sanoista. Siis ”Vikatilanteessa paina soittokellon nappulaa.”
Kun olimme äskettäin palaamassa majapaikkaamme, vastaamme tuli lähikadulla iäkäs mies, joka pysähtyi yhtäkkiä huokailemaan. ”Fatigué”, sanoi hän ja katsoi meihin ystävällisesti. Emme osanneet vastata juuri mitään, mutta sana oli tuttu. Hän oli väsynyt. Mietin, olisiko meidän pitänyt auttaa häntä. Ehkä olisin osannut tarjota apua ranskaksi, jos olisin oikein keskittynyt. Tilanne meni ohi, mutta sain silti pienen oppitunnin. Fatigué-sanan noutolanka lyheni muistissani.
Jotkut asiat ovat hyvin käsitteellisiä. Niistä saattaa olla vaikea saada kädellä kiinni, käsittää siis, jopa omalla äidinkielellä. Sellaisia sanoja ei tule harjoitelleeksi esimerkiksi kaupan kassalla. Jopa ranskalaiset, nuo kassajonojen kärsivälliset odottajat, saattaisivat hikeentyä, jos alkaisin puhua kassahenkilön kanssa politiikasta.
On sanottu, että kieleltä toiselle tulkkaaminen on oikeastaan mahdotonta, sillä eri kielten vivahteita on hankala kääntää. Taitava opettaja osaa kuitenkin tehdä monimutkaisetkin asiat kouriintuntuviksi. Tässä Hyvä Paimenemme Jeesus oli mestari. Hän käytti vertauksia ja symboleja, jotka liittyivät arkiseen elämään. Nämä auttavat uskonasioiden selittämistä myös vieraalla kielellä. Usko on lopulta niin yksinkertainen asia, että sen ymmärtää parhaiten lasten kielellä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys