Kun jon­kin asi­an toi­mit­ta­mi­nen su­juu hy­vin, saa­tam­me sa­noa, et­tä hank­keel­la on ol­lut siu­naus­ta. Kyse voi ol­la yri­tys­toi­min­nas­ta, opis­ke­luis­ta, avi­o­lii­tos­ta tai mel­kein mis­tä vain.

Kun elä­mä hy­myi­lee, saa­tam­me ali­ta­jui­ses­ti aja­tel­la, et­tä me­nes­tys on omaa an­si­o­tam­me. Jos myö­tä­käy­mi­nen on sel­väs­ti tu­los­ta omas­ta lah­jak­kuu­des­tam­me, saa­tam­me unoh­taa, kuka on lah­jo­jen an­ta­ja.

Kli­sei­seen me­nes­ty­mi­sen ku­vaan kuu­lu­vat ai­na­kin me­nes­ty­mi­nen opin­nois­sa, puo­li­son ja lap­sien saa­mi­nen, ural­la ete­ne­mi­nen, avi­o­lii­ton ta­sa­pai­noi­suus, oma­ko­ti­ta­lo, hyvä au­to, ke­sä­mök­ki sekä lap­sien kou­lut­tau­tu­mi­nen ja si­joit­tu­mi­nen työ­e­lä­mään.

Evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon verk­ko­si­vuil­la siu­naus mää­ri­tel­lään Ju­ma­lan läs­nä­o­lok­si ja huo­len­pi­dok­si täs­sä maa­il­mas­sa. On­ko siis Luo­ja ol­lut jos­sa­kin muu­al­la, jos on­nen lu­et­te­los­ta puut­tuu jo­ta­kin?

Mi­nun elä­mää­ni si­säl­tyy sekä me­nes­tys­tä et­tä epä­on­nea. Ras­kaim­piin vai­hei­siin kuu­lu­vat työn me­net­tä­mi­nen 1990-lu­vun la­mas­sa ja kah­den syö­vän sai­ras­ta­mi­nen vii­mei­sim­pi­nä vuo­si­na. Myö­tä­käy­mi­siä ovat ol­leet muun mu­as­sa puo­li­son löy­ty­mi­nen, lap­sien ja las­ten­lap­sien saa­mi­nen ja se, et­tä lap­set ovat löy­tä­neet paik­kan­sa yh­teis­kun­nas­sa.

Eh­kä­pä Ju­ma­lan läs­nä­o­lon merk­ke­jä ovat­kin ni­me­no­maan ne ko­et­te­le­muk­set, joi­ta hän on mi­nul­le an­ta­nut. Vaik­ka hän on ko­e­tel­lut, hän ei ole hy­län­nyt mi­nua. Ai­na olem­me puo­li­so­ni kans­sa ta­val­la tai toi­sel­la ka­ri­kois­ta sel­vin­neet.

Suu­rin ku­vi­tel­ta­vis­sa ole­va siu­naus on tai­vaa­seen pää­se­mi­nen. Täs­tä voi­daan joh­taa, et­tä siu­naus­ta ovat kaik­ki asi­at, jot­ka aut­ta­vat mei­tä mat­kal­lam­me koh­ti tai­vas­ta.

Mie­les­tä­ni edel­li­nen ei tar­koi­ta sitä, et­tä epä­on­ni­set ovat eri­tyi­ses­ti ku­ri­tuk­sen tar­pees­sa. Myös ylen­palt­ti­nen me­nes­tys voi ol­la ko­et­te­le­mus. Jos kaik­ki asi­at jat­ku­vas­ti jär­jes­ty­vät, koko elä­mä voi muut­tua jär­jes­te­ly­ky­sy­myk­sek­si. Kaik­ki su­juu, kun jär­jel­lä­ni jär­jes­te­len. Ei osaa­mi­nen syn­tiä ole, mut­ta siu­nauk­sen tar­peel­li­suus saat­taa hä­mär­tyä. Raa­mat­tu va­rot­taa rik­kau­den vaa­rois­ta, ei­kä ym­mär­tääk­se­ni tar­koi­ta vain hen­gel­lis­tä pai­su­mis­ta.

Mi­nua on siu­nat­tu kah­del­la syö­väl­lä, mut­ta myös sil­lä, et­tä olen saa­nut jat­ko­a­jan ja voin häm­mäs­tyt­tä­vän hy­vin. Sai­rau­det ei­vät ole ja­los­ta­neet mi­nua mi­ten­kään, mut­ta ym­mär­rän va­el­ta­va­ni siu­nauk­sen va­ras­sa. It­se en ole syö­pi­ä­ni se­lät­tä­nyt vaan vain suos­tu­nut hoi­toi­hin.

Siu­naus tun­tuu pa­ke­ne­van mää­rit­te­li­jään­sä. Jos oli­sin kuol­lut syö­pään ja pääs­syt tai­vaa­seen, se vas­ta siu­naus­ta oli­si ol­lut­kin.

Eh­kä kaik­ki, mitä meil­le sat­tuu, on­kin ta­val­la tai toi­sel­la siu­naus­ta. Luo­ja an­taa vas­ta­mä­keä sil­loin, kun tar­vit­sem­me muis­tu­tuk­sen elä­män kal­leim­mas­ta asi­as­ta, ja myö­tä­mä­keä sil­loin, kun tar­vit­sem­me toi­voa.

Siu­nauk­sen mää­rit­te­le­mi­nen on haas­ta­vaa. Huo­mio kiin­nit­tyy lii­ak­si sii­hen, mil­tä ih­mis­ten elä­mä näyt­tää ulos­päin. Esi­mer­kik­si si­säi­nen rau­ha sekä luot­ta­vai­nen ja tyy­ty­väi­nen mie­li saat­ta­vat ol­la suu­rem­pi siu­naus kuin ma­te­ri­aa­li­nen me­nes­tys. Jon­kun elä­mä voi näyt­tää hy­vin vaa­ti­mat­to­mal­ta, mut­ta hän saat­taa­kin ol­la hy­vin tyy­ty­väi­nen osaan­sa. Siu­naus­ta on myös kyky muo­va­ta elä­mä mie­len­kiin­toi­sek­si ja tun­tea on­nea, vaik­ka ra­haa ei tu­li­si­kaan kuin ruis­kus­ta.

Joku saat­taa me­nes­tyä ai­neel­li­ses­ti hy­vin, mut­ta hä­nel­lä voi ol­la mur­hei­ta, jois­ta har­va tie­tää. Jon­kun ul­ko­nai­nen me­nes­tys voi ol­la myös tar­koi­tet­tu ko­et­te­le­maan mui­ta. Osaam­me­ko ol­la omaan osaam­me tyy­ty­väi­siä?

Edes­men­nyt ap­pe­ni oli neu­vo­nut vai­mo­a­ni, kun tämä oli sur­rut, et­tei pys­ty an­ta­maan ta­kai­sin mitä on saa­nut. Vai­mo­ni sai kuul­la, et­tä pi­tää osa­ta ot­taa vas­taan ja an­taa siu­nauk­sen siir­tyä eteen­päin.

Joil­le­kin voi koi­tua niin pal­jon vas­toin­käy­mi­siä, et­tä nii­tä ei in­hi­mil­li­ses­ti kat­so­en voi mi­ten­kään pi­tää ke­nel­le­kään tar­peel­li­si­na ko­et­te­le­muk­si­na. Raa­mat­tu ker­too Jo­bis­ta, jon­ka elä­mä oli ai­ka­mois­ta vuo­ris­to­ra­taa. Hän koki sekä suur­ta me­nes­tys­tä et­tä an­ka­ria ko­et­te­le­muk­sia. Job eli ja kuo­li us­ko­vai­se­na. Kos­ka lop­pu oli hyvä, elä­män­kin täy­tyi ol­la hyvä.

Elä­män tar­koi­tus on suu­ri mys­tee­ri. Il­man us­koa sitä ei voi ym­mär­tää. Us­ko­mi­nen on si­ten ym­mär­tä­mis­tä tär­ke­äm­pää.

Mi­nun­kin elä­mäs­sä­ni on ol­lut ylä- ja ala­mä­kiä. Jos voi­sin sitä muut­taa jäl­keen­päin, en tie­täi­si mitä teh­dä. Olen nyt us­ko­mas­sa, jo­ten elä­mä­ni on täy­ty­nyt ol­la hyvä. Täl­lä het­kel­lä au­rin­ko pais­taa. tun­nen, et­tä voi­ma­ni al­ka­vat pa­la­ta syö­pie­ni jäl­keen, mi­hin en enää us­ko­nut. Sen täy­tyy ol­la siu­naus­ta.