Sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden keskustella kaikesta maan ja taivaan välillä tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Mielipiteiden vaihto voi tunnetusti olla rakentavaa tai sitten aivan muuta, toki myös siltä väliltä.
Perinteisesti on neuvottu välttämään politiikkaa ja uskontoa keskustelunaiheina esimerkiksi liiketapaamisissa. Näistä aiheista syntyy helposti riitaa.
Sekä poliittisen tai uskonnollisen näkemyksen perusteita on vaikea osoittaa tieteellisesti tosiksi. Maailma on niin monimutkainen. Esimerkiksi Brexitin vaikutuksia on hankala ennustaa.
Kannattaako uskon asioista sitten keskustella, jos keskustelijoiden näkemykset eroavat kovin paljon toisistaan?
Usko Jumalaan ei ole tiedettä vaan nimensä mukaisesti uskoa. Sen perusteet esitellään Raamatussa. Ajattelen niin, että kun uskon Jumalaan, Raamattu on elämäni ohjenuora, vaikka kaikkea en siitä ymmärräkään. Minun olisi mahdotonta johtaa uskoani vaikkapa luonnonlaeista tai eettisistä periaatteista.
Olen osallistunut jonkin verran verkossa käytyihin uskomista koskeviin keskusteluihin. En tiedä onko panokseni hyödyttänyt ketään, mutta ainakin olen itse joutunut miettimään vakaumukseni perusteita.
Väittelytaitoa on arvostettu antiikin ajoista lähtien. Retoriikan keinoin jokainen voi kehittää kykyään vaikuttaa muihin ihmisiin. Sen, jonka perustelut ovat järkevimmät ja siten uskottavimmat, katsotaan yleensä voittaneen.
Poliittisen ja uskonnollisen väittelyn taustalla ovat usein henkilökohtaiset vakaumukset, jotka eroavat toisistaan. Niihin saattaa liittyä voimakkaita asenteita.
Keskustelulle tai väittelylle ei ole mielestäni eduksi, jos se äityy paatokselliseksi tai siinä käytetään latautuneita ilmaisuja kuten hihhuli tai viherpiipertäjä. Tällaisella lähestymisellä kommentoija asettuu vastapuolen yläpuolelle, ja keskustelua tuskin kannattaa jatkaa.
Osapuolet voivat myös vilpittömästi pyrkiä ymmärtämään keskustelukumppanien perusteluja. Voidaan olla sovussa eri mieltä.
Uskonasioita ei voi perustella muulla kuin Raamatulla. Jos vastakkain ovat puhdas järki ja Raamattuun pitäytyvä usko, synteesiä on lähes mahdotonta löytää. Jos keskustelukumppani edustaa sellaista näkemystä, että Raamatusta on tieteen vuoksi jätettävä osa huomiotta, keskustelu voi olla aika hedelmätöntä. Asetelma on hankala siksikin, että Raamatussa on hyvin vaikeasti avautuvia kohtia, joille tosin voi olla oma aikansa.
Ymmärrän, että Raamatun sanoma avautuu parhaiten Pyhän Hengen valossa. Tämä on arka aihe otettavaksi esiin, koska se voidaan tulkita ylimielisyydeksi.
Jos minulta kysytään uskoni perusteita, koen, että minulla on velvollisuus vastata. Jos Luoja suo, löydän sanoja asiani esittämiseen. Voin vain kertoa, miten asian ymmärrän. En voi pyrkiä kysyjän ja omien käsitysteni synteesiin.
Usein julkisuudessa esittävät käsityksiään edustamastani kristillisyydestä henkilöt, jotka eivät usko tai eivät usko enää samalla tavoin. Joku saattaa kuitenkin olla kiinnostunut myös vakaumuksen edustajien näkemyksistä.
Jos joku etsii elävää uskoa, hänellä saattaa olla vastaanottavainen mieli. Silloin keskustelun asetelma on erilainen. Tilanne on harvoin tällainen verkon keskustelupalstoilla, mutta kuitenkin mahdollinen. On hyvä huomata, että keskusteluilla voi olla merkitystä myös sellaisille keskustelun seuraajille, jotka eivät itse siihen aktiivisesti osallistu.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys