Ennen nykyaikaista joukkoviestintää ja tieteen saavutuksia ei maapallon kantokyvystä osattu murehtia. Nyt on toisin. Vain Luoja tietää, muuttuuko ilmasto ihmiselämää vaarantavalla tavalla, mutta käsittääkseni asiaa tuntevien tiedemiesten enemmistö pitää ihmisten vaikutusta ilmastonmuutokseen tosiasiana. Asia on siten syytä ottaa vakavasti.
Yhteiskuntamme on järjestynyt niin, että tavanomainen elämä tuottaa liikaa ympäristöhaittoja. Joissakin asioissa on toki saavutettu edistystä. Lajittelemme jätteitä. Uudet autot tuottavat vähemmän päästöjä kuin vanhat. On tehty kansainvälisiä sopimuksia. Silti maallikkokin epäilee, että toimenpiteet eivät riitä.
Järkeni sanoo, ettei ilmastonmuutos varsinaisesti uhkaa minua. Jos pysyn uskomassa, olen taivaassa silloin, kun täällä alkaa tapahtua. Voinko siis ohittaa asian olankohautuksella?
Lapseni, lapsenlapseni, heidän jälkeläisensä ja muiden ihmisten jälkeläiset jäävät tänne. Voinko osaltani jättää maailman heille huonompana kuin sen sain?
Raamattu kertoo, että Luoja asetti ihmisen viljelemään ja varjelemaan Eedenin puutarhaa. Ensimmäinen mies ja nainen lankesivat kuitenkin syntiin, ja heidät karkoitettiin puutarhasta. Ymmärrän niin, että luonnon viljeleminen ja varjeleminen on yhä meidän velvollisuutemme. Koskeeko tämä myös suhtautumistamme ilmastonmuutokseen? Kuuluuko tämä ihmiskunnalle kokonaisuutena vai juuri minulle?
Minun toimeni eivät merkitse juuri mitään koko maailman mittakaavassa. Kuitenkin koko Saharan hiekkaerämaa koostuu yksittäisistä hiekanjyvistä. Kokonaisuus syntyy osista. Pitäisikö asia jättää maailman johtajien ja poliitikkojen käsiin? Demokraattisissa maissa päättäjät valitaan vaaleissa kansalaisten antamien äänien perusteella, joten vastuu on niissä pohjimmiltaan äänestäjillä.
Kukaan meistä ei voi tietää, mitä ilmastonmuutos merkitsee käytännössä. Asiantuntijoiden ennustukset luovat kuitenkin kolkkoja näkymiä. Arkijärki kehottaa meitä toimimaan ilmastonmuutosta vastaan varmuuden vuoksi.
Joskus todetaan, että insinöörit varmasti hoitavat asian uusilla keksinnöillään. Niin voi käydä, mutta voimmeko laskea niiden varaan?
Lentäminen on tunnetusti ilmastolle haitallista. Vietimme vaimoni kanssa tänä vuonna pitkähkön ajan Nizzassa, koska vaimoni terveys ei pidä Suomen talvesta. Matkustimme lentämällä. Minä kävin välillä Suomessa sairastamaani leukemiaan liittyvässä jälkitarkastuksessa. Olisimme voineet matkustaa maitse, mutta se olisi ollut kallista ja vaivalloista. Se lohduttaa pikkuisen, että lennot olivat suoria.
Meillä on taipumus käyttäytyä kuten muutkin kaltaisemme ihmiset. Vaivaton matkustaminen on tullut mahdolliseksi, ja mekin olemme vaimoni kanssa voineet tutustua eri maiden kulttuureihin.
Ilmastomuutosta voidaan hillitä valtioiden välisin sopimuksin, mutta sellainen kehitys ei tunnu todennäköiseltä. Jos kuitenkin merkittäviin rajoittamistoimiin ryhdyttäisiin, jouduttaisiin pohtimaan, mitkä syyt oikeuttaisivat lentämiseen ja mitkä eivät. On helppo arvata, että valinta olisi vaikea. Kiellettäisiinkö liiketoimintaan, politiikkaan vai turismiin liittyvät lentomatkat?
Ilmastomuutoksen torjunnassa on tapahtunut hyvääkin kehitystä. Sähköautot ovat korvaamassa ainakin osan polttomoottorilla toimivista ajoneuvoista. Yhteiskäyttö saattaa lisääntyä. Neuvotteluja voidaan hoitaa verkon välityksellä.
Tässä artikkelissa on paljon kysymyksiä, mutta niukasti vastauksia. Epäilen ettei ihminen pysty sopimuksin asiaa hoitamaan. Luoja tietää, miten tässä tulee käymään. Kaikki mitä tapahtuu, on hänen sallimaansa. Silti mietin välillä, mitä minun pitäisi tehdä toisin. Se on kai jonkinlaista vastuun tunnetta. Ilmastotunto kolkuttaa.
Haluan uskoa Luojan kaikkivoipaisuuteen ja turvautua siihen.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys