Miksi kuluttaisit aikaasi tämän jutun lukemiseen? Et ehkä saa siitä yhtään mitään. Tuhlaat ehkä aikaasi.
Wikisanakirjan mukaan tuhlaaminen on jonkin resurssin (aika, raha) käyttämistä tehottomasti tai turhaan.
Mitä aika on?
Ajan sanotaan olevan suhteellista, mutta arjessa mittaamme sitä kellolla, joka tikuttaa tasatahtia eteenpäin. Laajasti ottaen on vain menneisyys, tämä hetki ja tulevaisuus. Syy edeltää aina seurausta. Välillä aika tuntuu kuluvan nopeasti ja toisinaan hitaasti. Tämän hetken toimintamme vaikuttaa tulevaisuuteen, mutta ei menneeseen. Kannattaa katsoa tulevaisuuteen.
Mikä neuvoksi?
Kysyin eräässä some-ketjussa, että millaisissa tilanteissa aika menee haaskuuseen. Sain hyviä vastauksia:
Tekemisessä on oltava sydän mukana tai ainakin tarkoituksena muiden auttaminen. Ei kannata ajelehtia, koska jokainen päivä on ainutkertainen. Kannattaa pyrkiä tekemään sitä, mitä itse haluaa, kuunnella kutsumusta. Onnettomana aika menee hukkaan. Itsestäänkin on huolehdittava. Hötkyilemättömyys saattaakin olla tehokkuutta.
Meillä on nykyään paljon suuremmat mahdollisuudet valita mihin aikamme käytämme. Luulen että meille on periytynyt vanhoista ajoista sellainen eetos, että koko saatavilla oleva aika on käytettävä hyödyllisesti. Otsa hiessä pitää sinun syömän leipäsi, sanotaan Raamatussa. Tämä määräys toimii vieläkin, koska lähes kaikkien meidän on käytettävä valtaosa ajastamme jokapäiväisten tarpeidemme tyydyttämiseen ja sen mahdollistamiseen. Kaikkea aikaamme ei meidän tarvitse siihen kuitenkaan uhrata, ellemme halua.
Kenen arvoja toteutamme?
Ajan henki kehottaa meitä toteuttamaan omaa itseämme ja olevaan välittämättä muiden ohjeista. Jos haluaa huipulle jollakin alalla, on kaiken palveltava tämän tavoitteen toteuttamista. Kilpailuhenkisyys leimaa muutoinkin yhteiskuntamme toimintaa.
Oma perhe antaa hyvin paljon, mutta saattaa samalla kaventaa mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Jos intohimo jonkin tekemiseen vie kaiken ajan, perhe ei luultavasti voi hyvin. On kuitenkin luonnollista toivoa, että omalla työllä on jokin muukin merkitys kuin elatuksen hankkiminen.
Minun on vaikea tavoittaa ajatusta, että pitäisi olla jokin sisäinen pyrkimys, joka määrää elämän suunnan. On toki hienoa. jos jollakin on mielessään jokin unelma-ammatti, jota kohti ponnistella. Tilanne on vielä parempi, jos omat lahjat tukevat tätä päämäärää.
Nykyään puhutaan paljon tasa-arvosta ja muista tärkeistä merkityksistä. Yksi tärkeimmistä arvoista tuntuu olevan talous. On viisasta toimia käytettävissä olevien voimavarojen puitteissa, mutta ovatko kilpailukyky ja korkea elintaso elämän päätarkoitus?
Minusta kannattaa miettiä onko se, mikä tuntuu kutsumukselta, sittenkin tullut ulkoa päin. Uralla eteneminen ja maineen hankkiminen voivat tuntua itsestäänselviltä tavoitteilta, mutta ovatko nämä asioita, jotka tuntuvat tärkeiltä myös elämän ehtoolla vanhoja muistellessa. Ei näitä tietysti väheksyäkään pidä. Eteenpäin pyrkiminen on meille luonnollista ja tarpeellistakin.
On hienoa, jos on päässyt sellaiseen työhön, jossa voi toteuttaa kutsumustaan. Voi tosin käydä niinkin, että työ osoittautuu erilaiseksi kuin on ajatellut.
Ohjaako elämää muiden palaute? Kaikki me tarvitsemme kannustusta, mutta liika riippuvaisuus siitä voi johtaa uralle, jota myöhemmin katuu.
Mitä tarvitsemme?
Tarvitsemme ruokaa, juomaa, vaatteita, terveyspalveluja, toisia ihmisiä ja lämpimän kodin. Muutoin elämä ei suju. Elämä tuntuu kuitenkin rikkaammalta, jos voimme kehittää itseämme ja saamme arvostusta.
Elintasomme on niin korkea, että kaikki aikamme ei mene työhön ja nukkumiseen, jos niin haluamme. Minusta jäljelle jäävää elämän kolmatta osaa kannattaa pohtia ajan hukkaamisen kannalta. Jos sekin menee työhön, mahtaako aika mennä hukkaan?
Tuhlaammeko aikaamme, jos vietämme sitä läheistemme ja ystäviemme kanssa tai käytämme sitä ihmisten auttamiseen? Tuskin, koska minuutemme elää vuorovaikutuksessa ja antamalla saa.
Minä olen minä vain muiden ihmisten kautta.
Jotkut meistä ovat taitavia suunnittelemaan ajankäyttöään. He osaavat varata kullekin asialle oman aikansa ja käyttävät kuhunkin sen, minkä suunnittelevat. Toisille uuden tekeminen on kuin seikkailu. He ideoivat, muhittelevat ajatuksia ja tuumiskelevat välillä. Ajan kuluminen onkin sitten yllätys. Olemme erilaisia siinä, miten suhtaudumme aikaan ja käytämme sitä. Ylenmääräinen perusteellisuus saattaa johtaa ajankäytön ongelmiin.
Tarvitsemme myös vastapainoa työlle ja muulle arjelle. Joku mieluisa harrastus virkistää mieltä. Minulla on ollut monia harrastuksia, ehkä liikaakin. Kun laittaa aikaa yhteen, se on pois toisesta.
Emme voi vaatia, että ympäristö mukautuu täydellisesti meidän toiveisiimme. Joudumme käyttämään aikaamme myös sellaiseen, josta emme ehkä erityisemmin nauti. Tiskit on hoidettava ja kaupassa käytävä.
Elämässä on myös tilanteita, jolloin asioiden tärkeysjärjestys on ilmeistä. Jos talo on syttynyt tuleen, on yritettävä tukahduttaa palo ja hälytettävä apua.
Mitä olen saanut aikaan?
Onko tärkeää, että saamme muutetuksi koko lahjakkuuspotentiaalimme maineeksi ja rahaksi? Tuhlaammeko aikaamme, jos emme käytä lahjojamme? Kyllä ja ei. Kun lahjakkuus tukee riittävästi työtehtäviä, ei joudu tekemään liian pitkää päivää ja siten haaskaamaan aikaansa. Jos taas käyttää koko elämänsä lahjojen kehittämiseen ja ulosmittaamiseen, voi elämästä puuttua jotakin tärkeää.
On mahdollista, että ponnistellessamme liiallisesti toimimme tehottomasti. Me tarvitsemme lepoa. Aivot kirkkaina säästämme aikaa.
Rentoutuminen on tärkeää, mutta sekin voi mennä överiksi kuten nykyään sanotaan. Jos koukuttuu vaikkapa nettipelaamiseen niin, että se alkaa haitata arjen sujumista, aikaa taitaa mennä haaskuun.
Nyt eläkeläisenä muistellessani menneitä, huomaan, että olisin voinut toimia monessa asiassa toisin. Olenko hukannut aikaani? Varmaan olen. Elämälläni on kuitenkin ollut siunausta tällaisenakin. Luoja on antanut sen mennä näin.
Mikä näyttää harmaalta, mutta on kullan arvoista?
Elämää kannattaa suunnitella, vaikka aikeemme eivät aina toteudukaan. Saatamme kohdata yllättäviä vaikeuksia ja joutua pinnistämään voimamme äärimmilleen. Suvantovaiheen tullessa on hyvä levätä ja miettiä asioiden tärkeysjärjestystä.
Kohtuullisuus kuulostaa värittömältä ja tasapaksulta, mutta se ei ole turhaan vanha ja hyvä arvo. Hyvä elämä rakentuu usein aineksista, joita olen tässä käsitellyt. Jos jokin osa-alue paisuu erityisen suureksi, tasapaino voi järkkyä.
On vaikea sanoa, milloin aikaa menee haaskuuseen ja milloin ei. Joskus se on ilmeistä, usein ei. Arvomme vaikuttavat valintoihimme.
Kun työurani tehneenä pohdin tekemisteni merkitystä, tärkeimmäksi nousee se, mitä olen tehnyt lastemme hyväksi. Jos voisin vaikuttaa menneisyyteen, panostaisin tähän vielä enemmän.
Nyt voin käyttää aikaani lastenlasteni hyväksi. Vastuu heistä on kuitenkin heidän vanhemmillaan, joten kokopäivätyötä se ei voi olla eikä voimani siihen riittäisikään. Vapaa-aikaa on runsaasti, mutta ei minulle ole kehittynyt erityistä viisautta sen käyttämiseen. Tekemistä sinällään keksin helposti.
Lapsissa on tulevaisuus.
Aika on rahaa, elämä ei.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys