Kan­sa­kou­lus­sa käy­tet­tiin vie­lä 1960-lu­vul­la kir­jaa Isän­maan ja Maa­il­man maan­tie­to. Sii­nä oli kuva, jos­sa oli eu­roop­pa­lai­nen ki­vää­rin kans­sa, al­ku­a­su­kas sei­pään kans­sa ja go­ril­la voi­mak­kaat kä­det ylös ojen­net­tui­na. Ku­va­teks­tis­sä luki: ”Täs­sä­pä on mel­kein ih­mi­sen su­ku­puu! Su­ku­lai­sia kaik­ki!”

Teks­tis­sä ker­rot­tiin, et­tä eu­roop­pa­lai­set luu­li­vat en­sik­si, et­tä al­ku­a­suk­kai­den lap­set ei­vät op­pi­si lu­ke­maan ja kir­joit­ta­maan, ja tä­män jäl­keen to­det­tiin, et­tä vai­ke­a­ta se on­kin. Kuva ei tun­tu­nut pik­ku­po­jas­ta hy­väl­tä. On­nek­si äi­ti sa­noi, et­tä se ei ole tot­ta.

Kir­jan ku­vauk­sen erää­nä tar­koi­tuk­se­na oli osoit­taa lap­sil­le, kuin­ka hy­väs­sä maas­sa me suo­ma­lai­set saam­me asua. Tä­män päi­vän va­los­sa ku­vauk­sen in­for­maa­tio on ra­sis­ti­nen. Ro­tu­jen vä­lis­tä yh­den­ver­tai­suut­ta ei ol­lut vie­lä 1960-lu­vun alus­sa si­säis­tet­ty. Tämä voi­daan to­de­ta, kun tar­kas­tel­laan ky­sei­sel­tä ajal­ta mui­ta­kin maan­tie­don op­pi­kir­jo­ja.

Kou­lu­lai­set, jot­ka ovat nois­ta op­pi­kir­jois­ta yleis­si­vis­tyk­sen­sä saa­neet, ovat nyt val­taa­pi­tä­vä su­ku­pol­vi. He ovat van­hem­pia, iso­van­hem­pia, opet­ta­jia, työ­nan­ta­jia, val­ti­on vir­ka­mie­hiä, kun­nal­li­sia päät­tä­jiä, kan­sa­ne­dus­ta­jia ja mi­nis­te­rei­tä.

Maa­il­ma on muut­tu­nut ja nyt tar­vi­taan uut­ta ajat­te­lua. Me olem­me to­dis­ta­mas­sa suu­rin­ta kan­sain­va­el­lus­ta toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen. Ih­mi­set pa­ke­ne­vat so­dan ja vä­ki­val­lan ja­lois­ta et­sien tur­va­paik­kaa Eu­roo­pas­ta, myös tääl­tä Suo­mes­ta. Täs­tä näyt­tää nyt tul­leen ta­lou­son­gel­mi­a­kin suu­rem­pi asia. Ti­lan­ne he­rät­tää mo­nen­lai­sia tun­tei­ta.

Mo­net pel­kää­vät, et­tä tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­ta tu­lee niin pal­jon, et­tä voi­ma­va­ro­ja ei rii­tä hei­dän vas­taa­not­ta­mi­seen­sa, tai he ei­vät so­peu­du uu­teen kult­tuu­riin. Kaik­ki ovat sitä miel­tä, et­tä pa­ras kei­no asi­an hoi­ta­mi­sek­si oli­si se, et­tä ih­mi­set voi­si­vat tur­val­li­ses­ti asua ko­ti­maas­saan. Tä­hän pyyn­töön päät­ty­vät alus­sa mai­ni­tun maan­tie­don kir­jan lop­pu­sa­nat­kin: ”Ja pyy­tä­es­säm­me Kaik­ki­val­ti­aan suo­je­lus­ta omal­le maal­lem­me, me lii­täm­me ru­kouk­seem­me myös sen har­taan pyyn­nön, et­tä kaik­kien mai­den ja kan­so­jen kes­ken val­lit­si­si rau­ha, oi­keus ja hyvä tah­to.”

Raa­mat­tu an­taa sel­vän oh­jeen siir­to­lai­siin suh­tau­tu­mi­ses­sa: ”Koh­del­kaa jou­kos­san­ne asu­via siir­to­lai­sia ikään kuin he oli­si­vat hei­mo­lai­si­an­ne ja ra­kas­ta­kaa hei­tä kuin it­se­än­ne, sil­lä te olet­te it­se­kin ol­leet muu­ka­lai­si­na Egyp­tis­sä” (3. Moos. 19:33–34). Kun koh­taam­me muu­al­ta maa­ham­me tul­lei­ta, voim­me suh­tau­tu­mi­sel­lam­me osoit­taa, et­tä he ovat ih­mi­si­nä sa­ma­nar­voi­sia kuin me­kin.

Blo­gi­ni ot­sa­ke toi mie­leen vii­me ke­vää­nä ko­ti­ni pi­hal­ta ot­ta­ma­ni va­lo­ku­van. Sii­nä on val­ko­päi­nen til­hi. Lin­nul­la oli leu­kis­ti­nen vä­ri­muu­tos, jota il­mei­ses­ti ei ole ai­em­min ta­vat­tu Suo­mes­sa. Ky­sei­nen til­hi poik­ke­si sel­väs­ti par­ven muis­ta til­his­tä. Se su­lau­tui kui­ten­kin jouk­koon hy­vin, ja muut hy­väk­syi­vät sen. Vä­ril­lä ei ol­lut vä­liä.

Il­mes­tys­kir­jas­sa ku­va­taan Jo­han­nek­sen nä­kyä tai­vaas­ta: ”Tä­män jäl­keen näin suu­ren kan­san­jou­kon, niin suu­ren, et­tei ku­kaan ky­en­nyt sitä las­ke­maan. Sii­nä oli ih­mi­siä kai­kis­ta mais­ta, kai­kis­ta kan­sois­ta ja hei­mois­ta, ja he pu­hui­vat kaik­kia kie­liä. He sei­soi­vat val­tais­tui­men ja Ka­rit­san edes­sä yl­lään val­ke­at vaat­teet ja kä­des­sään pal­mu­nok­sa.” (Ilm. 7:9.)

Kai­kil­la on tai­vaas­sa uu­si kir­kas­tet­tu ruu­mis.