JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Yhteisellä ja omalla rakennuksella

12.7.2024 6.00

Juttua muokattu:

10.7. 13:48
2024071013482620240712060000

Ant­ti Ul­jas

"Ju­ma­lan ter­ve!" Näi­tä tur­val­li­sia sa­no­ja meis­tä moni kuu­li Pu­das­jär­ven Su­vi­seu­rois­sa, ja sa­moil­la sa­noil­la ha­lu­an täl­lä ker­taa ter­veh­tiä si­nua, joka näi­den aja­tel­mie­ni koh­dal­le py­säh­dyit.

Mi­nul­la oli täl­lä ker­taa toi­saal­ta vauh­dik­kaat, toi­saal­ta rau­hal­li­set Su­vi­seu­rat. Per­heem­me nuo­rin täyt­ti seu­ro­jen ai­kaan vas­ta kol­me viik­koa, ja pää­tim­me, et­tä vai­mo­ni jää vau­van kans­sa ko­tiin. Hän kyl­lä tar­jo­si, et­tä voi­sin jät­tää ai­na­kin var­sin vilk­kaan kak­si­vuo­ti­aan hä­nel­le ko­tiin. Tie­sin et­tä ”vil­pert­ti” oli­si ol­lut val­ta­van pet­ty­nyt, jos hä­net oli­si jä­tet­ty ko­tiin kaik­kien mui­den, muun mu­as­sa ido­lik­si muo­dos­tu­neen, jo tei­ni-ikäi­sen iso­vel­jen läh­ties­sä reis­suun. Siis­pä pie­ni mies otet­tiin mu­kaan.

Me­no­mat­kal­la jän­ni­tet­tiin, kes­tää­kö au­ton la­tu­ri. Kes­ti­hän se. Seu­ra-alu­eel­la pää­sim­me – tai jou­duim­me – P2-alu­eel­le, mut­ta per­jan­tai­na il­ta­myö­hään tu­le­va­na tie­sin, et­tä piik­ki­pai­kal­le ei pääs­tä. Bus­sit kul­ki­vat, ja il­lal­la pie­nim­pien kans­sa ken­täl­tä vau­nul­le kä­vel­les­sä oli help­poa nos­tel­la vä­sy­neet seu­ra­vie­raat vau­nus­sa suo­raan omiin sän­kyi­hin­sä. Ei tar­vin­nut erik­seen nu­kut­taa, kun tul­les­sa oli juos­tu.

Mie­tis­ke­lin sii­nä las­ten kans­sa pul­ja­tes­sa ja hei­dän poik­keuk­sel­lis­ta oma-aloit­tei­suut­ta seu­ra­tes­sa, et­tä tai­ta­vat lap­set­kin ym­mär­tää, et­tä isän kans­sa reis­sus­sa on pal­ve­lui­den ale­ne­ma mer­kit­tä­vä ver­rat­tu­na sii­hen, mitä pal­ve­lui­ta äi­ti tar­jo­aa. To­sin olin it­se aset­ta­nut ta­voit­teet var­sin al­hai­sik­si. Kun­han pur­ku oli­si ohi ja pääs­tään ko­ti­mat­kal­le, tär­kein­tä oli­si, et­tä kaik­ki oli­si­vat mu­ka­na eh­ji­nä ja hy­väl­lä mie­lel­lä. Jos pääl­lä sat­tuu ole­maan sa­mat vaat­teet kuin tul­les­sa, sil­lä ei ole niin vä­liä.

No, maa­nan­tai­na, kun val­mis­tau­duim­me pur­kuun ja keli vii­le­ni ja muut­tui sa­tei­sek­si, vaat­teet­kin vaih­tui­vat vä­hän läm­pi­mäm­piin.

Mik­si ryh­dyin täl­lai­seen, eh­kä hur­jal­ta­kin kuu­los­ta­vaan urak­kaan, joka kui­ten­kin lo­pul­ta meni mel­ko lep­poi­sas­ti? Jo en­nen seu­ro­ja mie­tin, kun tie­det­tiin vau­van olen hy­vin pie­ni seu­ro­jen ai­kaan, et­tä ha­lu­an kyl­lä vie­dä lap­set Su­vi­seu­roi­hin pit­käs­tä mat­kas­ta ja kes­ken ole­vas­ta ta­lon­ra­ken­nuk­ses­ta huo­li­mat­ta.

Van­hem­pi­na em­me voi us­koa las­tem­me puo­les­ta, mut­ta Su­vi­seu­rat ovat ai­na­kin omas­ta mie­les­tä­ni vä­hän kuin nii­tä ru­si­noi­ta pul­las­sa us­ko­vai­sen elä­mäs­sä. Nuo­ret tu­tus­tu­vat toi­siin nuo­riin, kul­kies­saan kuu­le­vat si­vu­kor­val­la Ju­ma­lan sa­naa, ku­ten vii­si­vuo­ti­as kak­sos­poi­ka yh­te­nä päi­vä­nä ken­täl­le kä­vel­les­säm­me poi­mi saar­nas­ta ter­min ”elä­män vesi” ja ih­met­te­li sitä: ”Mikä ih­meen elä­män vesi, mikä se sem­mo­nen on?” En eh­ti­nyt vas­ta­ta ylä­mä­keen rat­tai­ta tuu­pa­tes­sa, kun pu­hu­ja­ve­li saar­nas­saan jo po­jal­le vas­ta­si. ”Jaa, se tar­kot­taa sitä, et­tä saa an­teek­si, pik­ku­poi­ka pian tii­vis­ti saar­nan sa­no­man. Isä­nä vain hy­myi­lin on­nel­li­se­na. Lap­sen suus­ta kuu­li sen voi­mak­kaim­man saar­nan. En osan­nut sa­noa mi­tään, nyö­kyt­te­lin vain, et­tä näin­hän se on. Yk­sin­ker­tai­nen lap­se­nus­ko.

En­nen Su­vi­seu­ro­ja Ka­mu­lan Mark­ku, en­si vuo­den Su­vi­seu­ro­jen pää­toi­mi­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja, omal­la blo­gi­vuo­rol­laan hie­man ra­ot­ti, mitä kaik­kea su­vi­seu­ra­or­ga­ni­saa­tio te­kee jo vuo­sia en­nen seu­ro­ja. Su­vi­seu­rat on ko­ko­nai­suus. Su­vi­seu­ra­kau­pun­ki on niin iso, et­tei ku­kaan meis­tä yk­si­nään voi­si sitä hal­li­ta. Jo­kai­nen vas­tuu­hen­ki­lö hoi­taa omaa teh­tä­vään­sä niil­lä lah­joil­la, jot­ka Luo­jal­ta on saa­nut. Jo­kai­nen seu­ra­vie­ras, joka ot­taa it­sel­leen työ­vuo­ron, te­kee myös oman osuu­ten­sa. Kaik­kia tar­vi­taan, jot­ta ko­ko­nai­suus toi­mii.

Mi­nun vuo­ro­ni teh­dä oma osuu­te­ni al­koi maa­nan­tai­na pur­ku­tal­kois­sa. Tei­nit ot­ti­vat vas­tuul­leen pie­nim­mäi­set ja hoi­ti­vat työn niin hy­vin, et­tei mi­nun tar­vin­nut, muu­ta­maa var­mis­tus­pu­he­lua lu­kuun ot­ta­mat­ta, teh­dä mi­tään. Hy­vil­lä mie­lin sain teh­dä töi­tä.

Kent­tä-ää­nen­tois­to saa­tiin­kin pu­ret­tua juu­ri ja juu­ri maa­nan­tain ai­ka­na. Työ oli hy­vin or­ga­ni­soi­tu. Eri­tyi­sen mah­ta­vaa oli, kun po­ru­kas­sam­me oli iso jouk­ko nuo­ria. Työ ete­ni ri­pe­äs­ti ja iloi­sel­la mie­lel­lä, raik­kaas­ta sa­tees­ta huo­li­mat­ta. Muo­ni­tus­kin pe­la­si vii­mei­sen pääl­le. Yl­hääl­tä sak­si­la­va­nos­ti­men pääl­tä näki kuin ai­ti­o­pai­kal­ta, kuin­ka no­pe­as­ti seu­ra­kau­pun­ki pu­ret­tiin ja pa­kat­tiin ja se läh­ti pala ker­ral­laan koh­ti seu­raa­via seu­ro­ja.

Tiis­tai­aa­mu­na läh­dim­me me­kin sit­ten ko­ti­mat­kal­le.

Tätä teks­tiä na­pu­tel­les­sa­ni is­tun ja mie­tin, mis­tä pääs­tä sitä omal­la ra­ken­nuk­sel­la hom­mia jat­kai­si, kun ul­ko­na sa­taa ei­kä ve­den kas­te­le­mal­le pel­ti­ka­tol­le ole ko­vin vii­sas­ta nyt läh­teä kat­to­tur­va­tuot­tei­ta asen­ta­maan.

AnttiUljas
Olen ison perheen isä ja upseeri. Harrastan metsästystä, kalastusta ja kaikenlaista käsillä tekemistä. Luonto kaikkineen on minulle paikka rentoutua ja nauttia. Parhaillaan rakennan perheellemme uutta kotia. Palautetta ja viestiä saa laittaa osoitteeseen uljasa(a)yahoo.com.
13.11.2024

Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. 1. Kor. 15:42–43

Viikon kysymys