JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Luojan erilaiset suunnitelmat

10.4.2024 10.55

Juttua muokattu:

3.4. 12:15
2024040312152520240410105500

Ant­ti Ul­jas

Ap­ril­li­päi­vä oli täs­sä ai­van vas­ta. Pe­rin­teen mu­kaan sil­loin pi­lail­laan vi­at­to­mas­ti toi­nen toi­si­am­me haus­kut­ta­en. It­sel­le­ni ap­ril­li­päi­väs­tä on elä­män yl­lä­tys­ten myö­tä tul­lut yk­si virs­tan­pyl­väs elä­mä­ni po­lul­la. Se muis­tut­taa sii­tä, et­tei elä­mä mene usein­kaan omien suun­ni­tel­mien mu­kai­ses­ti.

Me par­hail­laan ra­ken­nam­me per­heel­lem­me jo tois­ta ta­loa. Näin em­me it­se suun­ni­tel­leet, mut­ta näin elä­mä mei­tä on kul­jet­ta­nut. Jos elä­mä oli­si men­nyt omien suun­ni­tel­mien mu­kaan, nyt aloi­tel­tai­siin suun­nit­te­le­maan ro­bot­ti­na­ve­tan ra­ken­ta­mis­ta.

Van­han ko­tim­me myim­me. Uu­det asuk­kaat oli­vat tut­tu­ja, ja las­ten ää­net kai­ku­vat van­has­sa ko­ti­ta­los­sam­me edel­leen. Rak­kail­la naa­pu­reil­lam­me säi­lyi us­ko­vai­set naa­pu­rit.

Muut­ta­es­sam­me ha­lu­sim­me pi­tää läk­si­äis­seu­rat. Elet­tiin en­sim­mäis­tä ko­ro­na­ke­sää. Muis­taak­se­ni sil­loin sään­nöt tai suo­si­tuk­set oli­vat niin, et­tei­vät yh­dis­tyk­set saa­neet jär­jes­tää ti­lai­suuk­sia kuin mak­si­mis­saan 10 hen­gel­le, mut­ta yk­si­tyis­hen­ki­lö­nä saim­me jär­jes­tää seu­rat il­man osal­lis­tu­ja­ra­joit­tei­ta. Seu­rois­ta tu­li­kin kuin mi­ni­ke­sä­seu­rat. Vä­keä oli sa­nan­kuu­los­sa rei­lus­ti yli tuon 10 hen­keä. Tut­tu veli pal­ve­li seu­ra­vä­keä. Nau­tim­me kau­niis­ta ke­säi­ses­tä sääs­tä ja näim­me pit­käs­tä ai­kaa lu­kui­sia tut­tu­ja ko­ti­sii­o­nis­ta, kas­vo­tus­ten.

Läh­tö oli hai­kea, mut­ta luot­ta­vai­sin ja in­nok­kain mie­lin läh­dim­me koh­ti uut­ta elä­mää. Elä­mä uu­des­sa ko­dis­sa Kes­ki-Poh­jan­maal­la aset­tui mel­ko no­pe­as­ti uo­miin­sa. Kaik­ki tun­tui käy­vän kuin it­ses­tään. Lap­set löy­si­vät ys­tä­viä, ja pie­ni ky­lä­kou­lu ot­ti uu­det op­pi­laat avo­sy­lin vas­taan. Uu­si odo­tet­tu­kin ar­ki al­koi in­toa täyn­nä. Sit­ten tu­li­kin to­taa­li­nen py­säy­tys. Va­kuu­tuk­sia em­me saa­neet­kaan ku­ten piti. Kävi il­mi, et­tä kar­ja­ti­lan ar­ki ja ym­pä­ri­vuo­ti­nen työ­ryt­mi on mer­kit­tä­vä ris­ki mi­nun ter­vey­del­le­ni – mi­nul­le, jon­ka piti ol­la täy­sin pa­ran­tu­nut aor­tan re­pe­ä­mäs­tä. Tämä ei ol­lut­kaan Luo­jan suun­ni­tel­mien mu­kais­ta.

Oli pa­lat­ta­va ta­kai­sin. Uu­si koti vuok­ral­le löy­tyi mel­ko lä­hel­tä van­haa ko­tia: Rei­lu 100 vuot­ta van­ha maa­lais­ta­lo, jos­sa lat­ti­at viet­ti­vät vä­hän sin­ne ja tän­ne, ah­das­ta­kin on. Sau­na on täyn­nä ba­naa­ni­laa­ti­koi­ta ja oman vaa­te­kaap­pi­ni on muo­dos­ta­nut kol­me ba­naa­ni­laa­tik­koa. Tär­kein­tä meil­le ei ol­lut mu­ka­vuu­det vaan se, et­tä lap­sil­le ei ar­keen tu­li­si taas iso­ja muu­tok­sia ja hei­dän oli­si hel­pom­pi so­peu­tua. Lap­set pää­si­vät­kin van­hoil­le kou­lu­luo­kil­leen, ja van­hat ka­ve­rit oli­vat vain pyö­rä­mat­kan pääs­sä. Mi­nul­le pa­laa­mi­nen oli ken­ties ras­kain­ta. Lap­suu­des­ta as­ti elä­nyt haa­ve oli nyt lo­pul­li­ses­ti hau­dat­ta­va. Oli ope­tel­ta­va tyy­ty­mään sii­hen, mi­ten Luo­ja oli asi­at tar­koit­ta­nut, vaik­ka se oli eri­lai­nen kuin omat suun­ni­tel­mat.

Ap­ril­li­päi­vän aa­muun he­rät­tiin­kin taas täy­sin uu­des­sa ti­lan­tees­sa. Olo oli epä­to­del­li­nen, ap­ril­lia pa­luum­me ei kui­ten­kaan ol­lut, vaan mitä to­ti­sin­ta tot­ta. Mi­ten täs­sä näin kävi? Help­poa se ei ol­lut, se on myön­net­tä­vä. Mik­si-ky­sy­mys nou­si usein, ka­pi­noi­den, mie­len syö­ve­reis­tä pin­nal­le aja­tuk­siin, myr­kyt­tä­mään omaa miel­tä, vaik­ka elä­mäs­sä oli mo­nen­mon­ta asi­aa, jois­ta oli ja on yhä ai­het­ta kii­tol­li­suu­teen.

Pa­luun myö­tä pa­rem­pi puo­lis­ko läh­ti mu­kaan po­li­tiik­kaan ja hän on sel­väs­ti naut­ti­nut uu­des­ta haas­tees­ta. Ei­hän se po­li­tiik­ka mo­nes­ti­kaan ole mi­tään ruu­suil­la kä­ve­lyä, mut­ta sel­väs­ti mie­le­käs­tä hä­nel­le. Omal­la koh­dal­la nämä elä­män­mut­kat ai­na­kin kuo­riin­tun­tu­vas­ti näyt­ti­vät ih­mi­sen omien voi­mien ra­jal­li­suu­den. Ken­ties ajan myö­tä mi­nul­le­kin sel­vi­ää, mitä Luo­ja on suun­ni­tel­lut mi­nul­le?

Van­ha ko­ti­sii­o­ni an­toi pa­lat­tu­am­me sen tur­va­ver­kon, jo­hon vai­kei­na ai­koi­na pys­tyi no­jaa­maan. Tun­to­ja­ni en osan­nut oi­kein ava­ta kuin omal­le vai­mol­le­ni. Us­kon kyl­lä, et­tä moni kui­ten­kin näki pääl­le­päin mie­len­ti­la­ni.

Nyt Luo­ja on an­ta­nut kä­det täy­teen työ­tä ja te­ke­mis­tä ra­ken­ta­mi­sen mer­keis­sä. Ei­pä ole ol­lut va­paa-ajan on­gel­mia sen jäl­keen. Toi­saal­ta voi­ma­va­ro­ja on jos­tain löy­ty­nyt mo­neen muu­hun­kin.

Jos­kus olen omaa elä­mää mä­reh­ties­sä miet­ti­nyt van­han tes­ta­men­tin Jo­bia, joka me­net­ti kai­ken, mut­ta sai myö­hem­min kak­sin ver­roin enem­män. Jo­bin sa­nat ”Her­ra an­toi, Her­ra ot­ti, kii­tet­ty ol­koon Her­ran nimi” pa­ne­vat miet­ti­mään omaa suh­tau­tu­mis­ta­ni elä­mä­ni kul­kuun. Job sitä pait­si me­net­ti per­heen­sä­kin, minä en – ja sii­tä olen hy­vin kii­tol­li­nen.

Saa­pa näh­dä, mi­hin tämä elä­mä mi­nua, per­het­täm­me vie. On­nek­si en tie­dä tu­le­vas­ta, vaan saan elää päi­vän ker­ral­laan.

AnttiUljas
Olen ison perheen isä ja upseeri. Harrastan metsästystä, kalastusta ja kaikenlaista käsillä tekemistä. Luonto kaikkineen on minulle paikka rentoutua ja nauttia. Parhaillaan rakennan perheellemme uutta kotia. Palautetta ja viestiä saa laittaa osoitteeseen uljasa(a)yahoo.com.
23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys