Syk­sy on sa­don­kor­juun ai­kaa. Vih­reä vil­ja­pel­to on hil­jal­leen vaih­ta­nut vä­riä kul­lan­kel­tai­sek­si, ja täh­kät ovat al­ka­neet nuok­ku­maan kor­vien päis­sä. Pian sen jäl­keen pou­tai­se­na päi­vä­nä ovat pel­loil­le il­mes­ty­neet leik­kuu­pui­mu­rit kor­jaa­maan sa­toa.

So­don­kor­juu­ta on mar­jan­poi­min­ta­kin. Mus­ti­koi­ta en oi­kein ke­ren­nyt työ­reis­sun ta­kia poi­mi­maan, mut­ta on­nek­si lap­set muu­ta­man san­gol­li­sen kä­vi­vät poi­mi­mas­sa. No sen ver­ran kä­vin it­se­kin, et­tä läh­din ko­kei­le­maan mar­ja­ha­ra­vaa. Kouk­kuun jäin. Nyt pi­täi­si sen mal­lin mu­kaan teh­dä it­sel­le­kin muu­ta­ma. Oli se sen ver­ran mu­ka­vam­paa suo­ral­la se­läl­lä rap­su­tel­la mus­ti­koi­ta saa­viin. Ja ih­meen no­pe­as­ti pari san­kol­lis­ta sain ke­rät­ty­ä­kin (ros­ki­a­han niis­sä kyl­lä oli mut­ta kui­vat mar­jat sai nop­saan imu­ril­la put­sat­tua). Ome­noi­ta ei mei­dän kul­mil­la tänä vuon­na näy­tä ke­nel­le­kään tu­le­van. Vii­me vuon­na nii­tä oli­kin yl­tä­kyl­täi­ses­ti. Ke­vät ja al­ku­ke­sä oli­vat sen ver­ran kyl­miä ja sa­tei­sia, et­tei pö­lyt­tä­jiä juu­ri­kaan ol­lut. Sik­si­pä ei ome­noi­ta­kaan tänä syk­sy­nä saa­da kuin muu­ta­ma mais­ti­ai­sik­si.

Näin sa­don­kor­juun ai­kaan sitä mo­nes­ti tu­lee mie­leen, kuin­ka mei­tä edel­tä­neil­lä su­ku­pol­vil­la on ol­lut lei­pä lu­jas­sa. Ei ole ol­lut var­muut­ta sii­tä, et­tä ruo­ka riit­tää yli tal­ven tai et­tä sitä ai­na­kaan oli­si yl­tä­kyl­lin. On pi­tä­nyt sään­nös­tel­lä. Val­ti­o­val­lan luo­maa tu­ki­verk­koa ei ole ol­lut, ku­ten tämä päi­vä­nä. Näl­kä on ol­lut tut­tu vie­ras mo­nis­sa ko­deis­sa. Niis­sä olois­sa kas­va­neel­le ja elä­neel­le elä­män yl­tä­kyl­läi­syys, jos­ta tämä päi­vä­nä saam­me naut­tia, näyt­täy­tyy suo­ras­taan ruh­ti­naal­li­se­na.

Kas­vun ih­meen ää­rel­lä sitä huo­maa pie­nuu­ten­sa ja voi­mat­to­muu­ten­sa, jos vain malt­taa het­kek­si py­säh­tyä. Ku­kaan ei ky­ke­ne ker­to­maan, mil­lai­nen sää on vaik­ka­pa vii­kon pääs­tä. Ei vaik­ka yläil­mois­sa on sa­tel­lii­tit; on kaik­kea nii­den poi­mi­maa da­taa ana­ly­soi­vat ma­te­maa­ti­kot ja te­ko­ä­ly. Sil­ti sää­en­nus­te on tar­kim­mil­laan, kun kat­soo tu­van ik­ku­nas­ta ulos. On tut­kit­tu ja tes­tat­tu sekä ja­los­tet­tu kas­vi­la­jik­kei­ta la­bo­ra­to­ri­ois­sa ja ko­e­vil­jel­mil­lä. Toki sal­dot ovat mer­kit­tä­väs­ti kas­va­neet ja sa­to­var­muus­kin on pa­ran­tu­nut vuo­si­kym­men­ten saa­tos­sa. Kui­ten­kaan vil­je­li­jä kyl­vä­es­sään sie­men­tä pel­toon ei saa teh­taan ta­kuu­ta tu­le­vas­ta sa­dos­ta. Kas­vun ih­me on yk­sin Luo­jan kä­sis­sä.

Muis­tan­ko ol­la kii­tol­li­nen tä­män yl­tä­kyl­läi­syy­den kes­kel­lä jo­ka­päi­väi­ses­tä lei­väs­tä? Ei pel­käs­tään ruu­as­ta, vaan myös ka­tos­ta pää­ni pääl­lä, vaat­teis­ta, kou­lu­tuk­ses­ta?

Pon­nis­tel­les­saan koh­ti pa­rem­paa tu­le­vai­suut­ta, töis­sä tai opin­nois­sa, ih­mi­sen on hyvä toi­si­naan py­säh­tyä edes pie­nek­si het­kek­si ja kiit­tää Luo­jaa sii­tä kai­kes­ta, mitä on jo hä­nel­tä lah­jak­si saa­nut.