JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Riittääkö pelkkä rukoileminen?

30.6.2023 6.00

Juttua muokattu:

29.6. 14:14
2023062914145720230630060000

Lau­ra Vuor­ma

”Mitä nää teet ju­han­nuk­se­na?” pyö­ri en­nen ju­han­nus­ta mo­nen mie­les­sä ja mo­nis­sa kes­kus­te­luis­sa. Mi­nä­kin ky­se­lin sitä ys­tä­vil­tä­ni. Yk­si ei osan­nut lu­va­ta vie­lä mi­tään, toi­nen ha­lu­si viet­tää rau­hal­li­sen ju­han­nuk­sen ko­ti­puo­les­sa, ja kol­man­nen suun­ni­tel­mat oli­vat vie­lä au­ki.

Minä il­mai­sin ää­neen toi­vee­ni ju­han­nuk­sen vie­tos­ta us­ko­vais­ten nuor­ten po­ru­kal­la. (Tä­hän yk­si ys­tä­vä­ni kuit­tai­li­si, et­tä ei­hän me mi­tään nuo­ria enää ol­la; ikä­lop­pu­ja.) Mie­tin va­ra­suun­ni­tel­mia, ei­kä mi­kään niis­tä sy­käh­dyt­tä­nyt sa­mal­la ta­val­la kuin tuo toi­vee­ni.

Poh­joi­ses­sa asu­es­sa­ni toi­si­naan kai­paan ko­koon­tu­mi­sia oma­ni­käis­te­ni us­ko­vais­ten ih­mis­ten kans­sa. Sitä tun­net­ta, et­tä kul­je­taan sa­mal­la tai­vas­tiel­lä syn­nin pois­pa­ni­joi­na sa­maa mää­rän­pää­tä koh­ti.

Nyt olen viet­tä­nyt ke­sää ”ihi­mis­ten ili­moil­la”, Ou­lun seu­dul­la. Va­ro­vai­ses­ti toi­voin ja joka il­ta ru­koi­lin, et­tä "jos, Tai­vaan Isä, se on si­nun tah­to­si, niin an­na mi­nul­le iha­na ju­han­nus us­ko­vais­ten nuor­ten kans­sa". Sitä ei mel­kein us­kal­ta­nut edes toi­voa, et­tei vain pet­tyi­si. Ja sa­not­ta­koon, et­tä en minä lä­hel­le­kään ai­na ru­koil­les­sa muis­ta pyy­tää, et­tä ni­me­no­maan Tai­vaan Isän tah­to to­teu­tui­si, vaan usein tu­len ru­koil­leek­si vain sitä, mitä it­se toi­von.

Ky­syin per­heen­jä­se­nil­tä­ni, voi­ko pelk­kä ru­kous riit­tää? Pik­ku­sis­ko­ni sa­noi, et­tä voi­han sitä ru­koil­la Ju­ma­lal­ta, et­tä tu­li­si mu­ka­va il­ta, mut­ta eh­kä oli­si hyvä it­se­kin teh­dä jo­tain toi­veen to­teu­tu­mi­sen eteen.

Tus­kai­lin, et­tä voi­ko­han toi­vee­ni to­teu­tua, jos en us­ko sii­hen riit­tä­väs­ti. Kun on se yk­si raa­ma­tun­koh­ta, jos­sa sa­no­taan, et­tä "kai­ken, mitä te ru­koi­let­te ja anot­te, us­ko­kaa, et­tä olet­te sen jo saa­neet, niin se tu­lee teil­le” (Mark. 11:24). On­nek­si jut­te­lin täs­tä­kin ys­tä­vie­ni kans­sa, jot­ka va­kuut­ti­vat, et­tei se mei­dän us­kon lu­juu­des­ta tai vah­vuu­des­ta ole kiin­ni, to­teu­tu­vat­ko ru­kouk­set.

Ju­han­nus­per­jan­tai­aa­mu­na sain vies­tin ri­pa­ri­ka­ve­ril­ta­ni. Po­ruk­kaa on ko­koon­tu­mas­sa oma­ko­ti­ta­loon, ter­ve­tu­loa mu­kaan. Voi kuin­ka iloi­sek­si tu­lin! Minä saan sen, mitä niin har­taas­ti pyy­sin ja toi­voin!

Hel­po­tuk­sen ja ilon rin­nal­le nou­si en­sin suru sii­tä, kuin­ka epä­toi­voi­se­na ja tie­tä­mät­tö­mä­nä olin jou­tu­nut ole­maan mon­ta päi­vää. No, seu­raa­vak­si sit­ten nou­si­vat pe­lot ja jän­ni­tys: Min­kä­hä­lai­nen il­las­ta tul­lee? En­tä, jos mul­la tul­lee han­ka­la olo? En­tä jos pe­tyn to­taa­li­ses­ti ja ha­lu­an pa­e­ta po­ho­jos­seen? Näi­tä­kin tun­tei­ta sain pei­lail­la ys­tä­vie­ni kans­sa ja myös ja­kaa sitä iloa, et­tä ru­kouk­se­ni oli to­teu­tu­mas­sa.

Kä­vin vie­lä lap­suu­den­ko­dis­sa­ni päi­vä­u­nil­la ja tein il­lak­si sa­laat­tia. Hu­rau­tin ko­koon­tu­mis­pai­kal­le. Mat­kal­la kuun­te­lin ke­säi­siä lau­lu­ja La­pis­ta ja ihas­te­lin tien­vie­rus­kuk­kia.

Vas­taa­not­to oli läm­min. Ju­ma­lan ter­ve, huik­kail­tiin puo­lin ja toi­sin. Oli yl­lät­tä­vän help­po so­lah­taa po­ruk­kaan mu­kaan. Mo­net kas­vot oli­vat tut­tu­ja seu­rois­ta, ja joi­den­kin kans­sa olin ju­tel­lut en­nen­kin. Teh­tiin piz­zau­u­nis­sa piz­zaa, her­ku­tel­tiin, sau­not­tiin van­has­sa pi­ha­sau­nas­sa ja nau­tit­tiin yh­des­sä­o­los­ta. Il­ma­pii­ri oli ren­to. Lau­laa lui­kau­tet­tiin Su­vi­vir­si­kin te­ras­sil­la sa­teen ro­pis­tes­sa kat­toon. Tuo­reel­le kih­la­pa­ril­le lau­let­tiin "Oi mull’ on on­nen päi­vä". Voi et­tä, täm­möis­tä ole­mis­ta olin kai­van­nut­kin. Ja sitä tun­net­ta, et­tä us­kom­me sa­mal­la ta­val­la.

LauraVuorma
Elän tunteella. Talvisin ajelen turistien kanssa koiravaljakoilla. Opiskelen Rosen-terapiaa, joka on kokonaisvaltaista kehomieliterapiaa. Harrastan lorvimista, lentopallon pelaamista, luonnossa samoilua ja tunnesyömistä. Kuulen mielelläni palautetta teksteistäni: laura_vuorma(at)hotmail.com.