Laura Vuorma
Laura Vuorma
Monta kertaa en ole pystynyt myöntämään sitä edes itselleni, koska se on ollut niin uskoni ja arvojeni vastaista. Jälkikäteen olen tajunnut, että ihan lirissähän minä olin. Tällä kertaa kuitenkin myönsin.
En ole ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa perustelen, että miksi tahdon puolison, joka on nimenomaan samalla lailla uskomassa kanssani. Kerron, että usko on elämäni tärkein asia. Uskon taivasta varten. Punnitsen valintojani, että viekö tämä minua lähemmäs Jumalaa vai kauemmas. Koska olen heikko ihminen, lankean ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Janoan kuulla syntien anteeksiantamuksen evankeliumia; että saan uskoa Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä kaikki synnit anteeksi. Siksi toivon, että minulle läheisin ihminen voisi tukea minua elämäni tärkeimmässä asiassa. Erityisesti läheisissä ihmissuhteissa ja arkea jakaessa oma syntisyys ja turmeltuneisuus tulee esille eri tavalla kuin yksin eläessä.
Huomaan puhuvani myös Jumalan lasten välisestä rakkaudesta. Jos valitsisin puolison muualta kuin uskovaisten joukosta, uskovaiset ystäväni, perheenjäseneni ja kotisiionin väki eivät olisi myötäiloitsemassa rakkaudestani. Huomaan, että läheisten myötäiloisteminen tuntuu minusta merkitykselliseltä. Me ihmiset ollaan lopulta laumaeläimiä, ja laumassa säilyminen tuntuu aivan biologisestikin välttämättömältä. Uskovaisten rakkaudessa pysyminen tuntuu elintärkeältä. Huomaan, että tämähän liittyy moniinkin valintoihin elämässä. Kuinka monta kertaa Raamatussa muistutetaan, että pitäkää rakkaus keskenänne. Luultavasti siksi, että Jumala tietää, että se ei pysy pitämättä.
Laura Vuorma
Tämä on jälleen kerran minun oma henkilökohtainen valintani. En tahdo, että minulla olisi niin suuri ristiriita elämässäni. Tai siis ristiriitahan on tässä läsnä hyvin konkreettisesti just nyt, kun olen ihastunut eri lailla uskovaan mieheen ja hänkin ilmaisi lämpimistä tunteistaan minua kohtaan. Fyysinen vetovoima on valtava. Kehossa tuntuu ihan mielettömän ihanalta, kun kuulen, että toinen haluaisi minua lähelle. Koen hänen kanssaa turvaa, meissä on paljon yhteistä.
Lähetän ystävälleni viestin: ”Voiaanko jutella lentopallon jäläkeen? Oon taas ihastunu epäuskosseen mieheen. Haluaisin jutella ja saaha tukea siihen suuntaan, mikä auttaa mua pysymään uskomassa.” Hän lupautuu. Hän antaa minun puhua, kertoa kaikesta siitä ihanasta, kuinka voimaannuttavalta tuntuu olla ihastuksen kohde. Kerron, että tunne ja järki sotivat keskenään. Tiedän, että meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta ihastukseni kanssa, olemme molemmat sitä mieltä. Jumala kirkastaa näköalaa, mikä on tärkeintä. Ystäväni vahvistaa, että on tärkeää, etten jää nyt yksin pohtimaan näitä asioita. Tunnen, että se on hyvä neuvo. Tunne kun tahtoo toista kun usko. Onko Raamatussakin kirjoitettu jotenkin niin, että liha haluaa toista kuin henki? Ystäväni puhuu siitä juovasta, mikä aviovuoteen keskellä vallitsisi. Saan kuulla vahvistavaa, lohduttavaa ja virvoittavaa armoevankeliumia. Iloitsemme yhdessä, että tätä se on Jumalan valtakunnan talostelu.
Juttelen monen ystäväni kanssa. Yllättäen pitkästä aikaa soittaa yksi opistoystäväni, joka tuntuu aivan Jumalan lähettämältä enkeliltä. Tunnistan, keneen kannattaa olla yhteydessä. Tiedän, millaista tukea keneltäkin saa. Joiltakin saisi enemmän inhimillistä ymmärrystä ja jotkut rakastavat eniten minun kuolematonta sieluani. Yhden ystävän kanssa juttelemmekin siitä, että uskovaistenkin keskuudessa voi saada hyvin monenlaisia neuvoja erilaisiin uskon kysymyksiin ja elämänvalintoihin. Oma liha ja mukavuudenhalu tahtoo kuulla niitä ruokkivia neuvoja, kuolematon sielu tahtoo kuulla sitä, mikä kestää Jumalan edessä. Entisten lampaitten jäljessä on turvallisinta.
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys