JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Että saisin elää pienen kotisiionin rakkaudessa

9.12.2023 6.00

Juttua muokattu:

7.12. 12:57
2023120712574220231209060000
Koti on valmiina vastaanottamaan seuravieraat.

Koti on valmiina vastaanottamaan seuravieraat.

Koti on valmiina vastaanottamaan seuravieraat.

Koti on valmiina vastaanottamaan seuravieraat.

Lau­ra Vuor­ma

Ker­ran vuo­sia sit­ten luin kir­jan ni­mel­tä Pas­si­on test. Sii­nä ke­ho­tet­tiin kir­joit­ta­maan unel­mia ylös ja va­lit­se­maan niis­tä vii­si tär­kein­tä. Moni niis­tä unel­mis­ta­ni on saa­nut täyt­tyä. Yk­si mi­nun vii­des­tä unel­mas­ta­ni oli, et­tä sai­sin käy­dä ker­ran vii­kos­sa seu­rois­sa ja elää pie­nen ko­ti­sii­o­nin rak­kau­des­sa.

Tänä päi­vä­nä saan elää unel­maa­ni to­dek­si. Kuu­si vuot­ta olen saa­nut kuu­lua Luo­teis-La­pin sii­o­niin. (Mei­dän rau­ha­nyh­dis­tyk­sem­me toi­min­ta-alu­ee­seen kuu­lu­vat Pel­lo, Ko­la­ri, Muo­nio ja Enon­te­kiö.) Ihan joka vii­kon­lop­pu en pää­se seu­roi­hin pai­kan pääl­le, mut­ta net­ti­seu­rat toi­mi­vat hy­vä­nä "äi­din­mai­don­kor­vik­kee­na". Kor­vik­keel­la­kin vau­va kas­vaa ja voi ihan hy­vin, mut­ta se ei sil­ti ole sama asia kuin äi­din­mai­to. Net­ti­seu­rat on iha­na ja loh­dut­ta­va kor­vi­ke, mut­ta ei vah­vis­ta sa­mal­la ta­val­la us­kon yh­teyt­tä toi­siin us­ko­vai­siin kuin seu­rois­sa käy­mi­nen.

Erä­o­pas­kou­lun ai­ka­na kym­me­nen vuot­ta sit­ten sain vuo­den ajan tu­tus­tel­la Muo­ni­on us­ko­vai­siin, jois­ta jäi­kin läm­min vai­ku­tel­ma. Eri­tyi­ses­ti en­nen ko­ro­na-ai­kaa tääl­lä oli iha­na tapa, et­tä jo­kai­nen kävi ter­veh­ti­mäs­sä toi­set seu­ra­vie­raat kä­des­tä pi­tä­en. Muu­tet­tu­a­ni tän­ne ta­kai­sin asut­tu­a­ni vä­lis­sä Huip­pu­vuo­ril­la, Tai­val­kos­kel­la, ko­to­na Jak­ku­ky­läs­sä, Ah­ve­nan­maal­la ja Ou­lus­sa pää­sin pik­ku­hil­jaa tu­tum­mak­si alu­een us­ko­vais­ten kans­sa.

Pie­nes­sä ko­ti­sii­o­nis­sa on ko­toi­saa. Tut­tuus­kin li­sää yh­teen­kuu­lu­vuu­den tun­net­ta. Tun­nen seu­rois­sa vä­hin­tään­kin kaik­ki ai­kui­set ni­mel­tä. Seu­rois­sa las­ten kans­sa ju­tus­te­lut ja kat­se­kon­tak­tit läm­mit­tä­vät sy­dä­na­laa­ni. Iäl­lä ja su­ku­puo­lel­la ei ole vä­liä. Koen, et­tä olem­me yh­tä ta­sa­päis­tä jouk­koa, jol­la on sama mää­rän­pää.

Yh­te­nä syk­sy­nä, kun en näh­nyt elä­mäs­sä­ni ko­vin pal­joa va­loa, mi­nua ky­syt­tiin rau­ha­nyh­dis­tyk­sem­me sih­tee­rik­si. Koin sen läm­mit­tä­vä­nä. Tun­tui, et­tä Ju­ma­la kan­toi ja muis­ti mi­nua ko­ti­sii­o­nin rak­kau­den kaut­ta. Mi­nut oli huo­mat­tu ja mi­nul­le us­kot­tiin teh­tä­vä. Vaik­ka sih­tee­rin hom­mat tuo­vat vä­lil­lä vai­vaa­kin, olen iloin­nut yh­teis­työs­tä tois­ten us­ko­vais­ten kans­sa ja joh­to­kun­nan ko­kouk­sis­ta. On iha­na ol­la yh­tei­sel­lä asi­al­la ja ko­kea us­kon yh­teyt­tä. Jos­sa­kin vai­hees­sa mi­nua pyy­det­tiin myös py­hä­kou­lu­no­pet­ta­jak­si. Tai­vaan Isä on pi­tä­nyt mi­nua nöy­rä­nä sii­nä teh­tä­väs­sä.

Vuo­den­vaih­tees­sa meil­lä oli seu­ra­kun­ta­päi­vät. Alus­ta­ja sa­noi kah­teen ker­taan, et­tä Ju­ma­lal­la on va­raa an­taa meil­le jo­kai­sel­le us­ko­vai­nen saat­to­mies. Sii­nä Ju­ma­lan sa­nan pei­lis­sä ta­ju­sin, et­tä en ol­lut enää jak­sa­nut luot­taa Ju­ma­lan mah­dol­li­suuk­siin. Olin me­net­tä­nyt toi­vo­ni. Kun pu­hu­ja tois­ta­mi­seen mai­nit­si asi­as­ta, mie­tin, et­tä voi­si­ko se ol­la mi­nun­kin koh­dal­la­ni mah­dol­lis­ta. Lä­hei­sin saat­to­mie­he­ni oli nel­jä vuot­ta ai­kai­sem­min kiel­tä­nyt us­kon, ei­kä hä­nen ti­lal­leen ol­lut tul­lut ih­mis­tä, jol­le voi­sin luon­te­vas­ti soit­taa evan­ke­liu­mia pyy­tääk­se­ni. Seu­ra­kun­ta­päi­vien lop­pu­lau­lun ai­ka­na mur­ruin ja me­nin erään lä­hei­sek­si tul­leen per­hee­ni­sän vie­reen vuo­dat­ta­maan psal­mi­a­ni. Hän va­kuut­ti Ju­ma­lal­le ole­van kaik­ki mah­dol­lis­ta. Oli hel­pot­ta­vaa las­kea kuor­mia ja saa­da uut­ta toi­voa. Tuos­sa ti­lan­tees­sa mi­nul­le eri­tyi­sel­lä ta­val­la kir­kas­tui ko­ti­sii­o­nin mer­ki­tys ja se, et­tä Ju­ma­lal­la on va­raa osoit­taa meil­le tu­ki­joi­ta tai­vas­tiel­le. Pu­he­lim­me sii­tä­kin, et­tä myös hen­ki­lö­ke­mi­oil­la on mer­ki­tys­tä sii­nä, ke­nel­tä on luon­te­vaa pyy­tää evan­ke­liu­mia.

Kaik­ki me olem­me in­hi­mil­li­siä ih­mi­siä ja oman­lai­si­am­me per­soo­nia. Olen op­pi­nut, et­tä toi­si­naan rak­kaus on pi­tä­mi­ses­sä tai tah­to­mi­ses­sa; sie­lun­vi­hol­li­nen niin mie­lel­lään tu­li­si rik­ko­maan us­ko­vais­ten vä­lis­tä rak­kaut­ta. Mon­ta ker­taa olen saa­nut myös omis­ta heik­kouk­sis­ta­ni pu­hel­la ja jät­tää asi­oi­ta ar­mo­e­van­ke­liu­min al­le.

Nyt on koit­ta­nut uu­si vai­he. Muu­tet­tu­a­ni isoon oma­ko­ti­ta­loon olen saa­nut ava­ta ovet mo­neen ker­taan mei­dän alu­een Ju­ma­lan las­ten ko­koon­tu­mi­sil­le. Toi­sen Päi­vä­mie­hen blo­gis­tin, Eli­na Lu­mi­jär­ven, oi­val­lis­ta il­maus­ta lai­na­tak­se­ni: ”Ju­ma­la oli var­maan ka­tel­lut mi­nun elä­mää” ja näh­nyt hy­väk­si an­taa mi­nul­le niin ison ta­lon, et­tä voin va­paas­ti pi­tää tääl­lä ko­ti­seu­ro­ja ja mui­ta ko­koon­tu­mi­sia. Hän tun­tee lap­sen­sa tar­peet.

LauraVuorma
Elän tunteella. Talvisin ajelen turistien kanssa koiravaljakoilla. Opiskelen Rosen-terapiaa, joka on kokonaisvaltaista kehomieliterapiaa. Harrastan lorvimista, lentopallon pelaamista, luonnossa samoilua ja tunnesyömistä. Kuulen mielelläni palautetta teksteistäni: laura_vuorma(at)hotmail.com.
14.6.2024

Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. Ps. 18:28–29

Viikon kysymys