Oijärven rauhanyhdistyksen pihalla olevan muistomerkin äärellä Pietarilan Jarkko (vas.), Santeri ja Miika sekä Soili Tauriainen.
Aira Juntti
Oijärven rauhanyhdistyksen pihalla olevan muistomerkin äärellä Pietarilan Jarkko (vas.), Santeri ja Miika sekä Soili Tauriainen.
Aira Juntti
Aira Juntti
Ii
Oijärven rauhanyhdistys on kotoinen, sisältä hirsipintainen pirtti, jossa eteisen ja kahvion lattialla ovat värikkäät räsymatot. Korkeista, verhojen reunustamista ikkunoista näkyy metsäinen maisema.
Rauhanyhdistys on metsän keskellä, kuin tuulilta suojassa. Salin etuosassa on vanha urkuharmooni, jolla säestetään seuraväen laulut. Puhujan ja kahvion pöydissä ovat kauniit liinat. Sähköt on, puulämmitteinen kamiina, kantovesi ja ulko-wc.
Rauhanyhdistys on perustettu vuonna 1936, ja sen toimitalo on valmistunut 1938. Jäsenmäärä on nykyisillään 16.
Miika Pietarila luennehtiikin paikkaa rauhan tyyssijaksi.
– Täällä kaikki on kotoista ja tuttua, turvallista.
Neljät seurat kesäisin
Rauhanyhdistyksellä riittää monenlaisia tehtäviä vielä kotona asuville Pietarilan veljeksille. Yhdessä Miikan kanssa Jarkko ja tänä kesänä rippikoulun käynyt Santeri nähdään milloin puita kantamassa, milloin keittiöllä ja siivouksessa tai kolehtia kantamassa. Ennen kuin iso puukamina lämpiää ja seurasali saadaan kylmällä ilmalla lämpimäksi, tarvitaan osaavia ja tekeviä käsiä.
Pietarilan veljesten isä, Hannu, toimii rauhanyhdistyksen puheenjohtajana. Soili Tauriainen toimii yhdistyksen sihteerinä ja keittiöryhmässä.
– Olemme jäsenmäärältään pieni yhdistys ja autamme toisiamme, missä vain apua tarvitaan. Rauhanyhdistyksellä on toimintaa vain kesäisin – pidämme noin neljät seurat. Heinäkuun alussa meillä oli seuroissa väkeä noin 70 henkilöä.
– Pojat tulivat keittiölle apuun ja kaikki tuli kahvitettua.
Tauriainen kertoo Oijärven seuroissa olleen perinteisesti kahvipöydässä monenlaiset tarjottavat.
– Ennen oli tavallista, että iso kuppi keitettyjä kananmunia oli pöydässä.
– Seuraväki on meille vieraita, joita palvelemme mielellämme – osa tulee hyvinkin kaukaa synnyinseudulleen seuroihin ja samalla sukulaisia ja tuttuja tapaamaan.
Mökkiläiset tuplaavat asukasluvun
Oijärvi on pieni kylä Iin kunnassa samannimisen järven ympärillä. Järvisilta halkaisee Oijärven sen puolessa välissä.
Kesämökkiläiset tuplaavat Oijärven asukasluvun varsinkin kesäaikaan. Osa mökkiläisistä onkin toivonut rauhanyhdistykselle toimintaa, esimerkiksi pelaamista ja yhdessäoloa. Tauriainen kertoo tämän asian olevan esillä tulevia toimintamuotoja suunniteltaessa.
Rauhanyhdistyksellä pidetään kesäisin myös kaste- ja syntymäpäiväjuhlia, valmistujaisia sekä sukujuhlia.
– Maa- ja kotitalousnaisten kanssa olemme joskus pitäneet yhteisiä laulutilaisuuksia virsiä ja kansallislauluja laulaen. Talvisin seurakunnan tiloissa, Oijärven kyläkirkossa, ovat seurat kerran kuukaudessa. Myös lähialueen rauhanyhdistyksillä, Hyryssä ja Yli-Iissä, saatetaan käydä seuroissa.
Tauriainen viihtyy Oijärvellä.
– Täällä on kaikki, suku ja kyläläiset ovat tuttuja, hän kertoo.
Harrastukset ovat usein hyötyliikuntaa luonnossa liikkuen ja marjastellen, Oijärvellä metsää ja hillasoita rämeineen riittää. Pojilla lisäksi pyöräilyä ja välillä moottorikelkalla ajelua.
Koululaisia Oijärvellä on kolmesta viiteen. Koulumatka Kuivaniemelle on noin 50 kilometriä. Siihen pojat kertovat tottuneensa.
– Linja-auto sinne kuljettaa ja koululaisia otetaan matkan varrelta kyytiin, Santeri Pietarila kertoo.
Syyskuussa on vielä seurat
Rauhanyhdistyksen pihalla on muistomerkki ja Tauriainen kertoo lukemastaan ja kuulemastaan. Kullervo Hulkko oli 15.6.1941 pitämässä seuroja. Sanansaattaja oli tullut kertomaan, että nyt pitää lähteä sotaan. Hulkko oli pitänyt vielä lähtöseurat, ennen kuin jatkosotaan lähtevät olivat nousseet kuorma-auton kyytiin. Ne seurat olivat osalle lähtijöistä jääneet viimeisiksi.
Tänä vuonna on vielä syyskuun seurat.
– Tervetuloa Oijärvelle, santsikuppi tarjoillaan pöytiin, kertoo Tauriainen hymyillen.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Ajankohtaiskirja 2025 ottaa Jumalan sanan pohjalta kantaa moniin aikamme keskusteluissa esille tuleviin kysymyksiin.
Kertomuksia taitekohdista, joissa tehdään elämän suurimpia ratkaisuja: Mihin joukkoon haluan kuulua?