JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Katse menneeseen kesään ja syksyyn

16.10.2024 10.00

Juttua muokattu:

15.10. 14:49
2024101514491220241016100000

Laura Vuorma

Laura Vuorma

Lau­ra Vuor­ma

Tämä kesä ja syk­sy on ol­lut muu­tos­ten ai­kaa. Kai­ken kes­kel­lä kat­se kään­tyy men­nee­seen ke­sään.

Olen muut­ta­nut asu­maan eri paik­kaan, mut­ta sa­mal­la seu­dul­la py­syn edel­leen. Työ­nan­ta­ja­ni on vaih­tu­nut mo­neen ker­taan, ku­ten myös työn si­säl­tö. Tal­vek­si pää­sen ilok­se­ni ta­kai­sin ul­ko­töi­hin koi­ra­val­jak­ko-op­paak­si, mut­ta eri koi­ra­tar­hal­le. Ro­sen-opin­nois­sa­ni olen jää­nyt har­joit­te­lu­jak­sol­le. Edes­sä on 350 har­joi­tus­hoi­toa en­nen kuin val­mis­tun. Mo­nen­lais­ta uut­ta ja eri­lais­ta. Hai­ke­aa on luo­pua van­has­ta. Ai­na muu­tok­siin so­peu­tu­mi­seen me­nee oma ai­kan­sa.

Tänä ke­sä­nä löy­tyi hyvä ta­sa­pai­no so­si­aa­li­suu­den ja oman rau­han vä­lil­lä. Sain ol­la vuok­ral­la ke­lo­hir­sie­rä­mö­kil­lä ke­sä­kuus­ta syys­kuu­hun. Pa­rin vii­kon mit­tais­ten reis­su­jen vä­lis­sä sain puu­hail­la ja le­vä­tä mö­kil­lä ai­van omas­sa rau­has­sa. Mö­kil­lä ole­mi­nen la­ta­si ak­ku­ja. Ei tar­vin­nut va­el­taa pit­kää mat­kaa pääs­täk­seen luon­non rau­haan vaan se oli ko­to­na, heti kun as­tui oves­ta ulos.

Mie­leen nou­see Su­vi­seu­rat Pu­das­jär­vel­lä. Tu­tut ja tur­val­li­set seu­ra­pu­heet loh­dut­ti­vat. Peh­mis­mas­san tuok­su, toi­me­li­aat tal­koo­lai­set ja yh­teen­kuu­lu­vuu­den tun­ne jät­ti­vät on­nel­li­sen rai­dan ke­sän rä­sy­mat­toon. Pa­ras su­vi­seu­ra­työ­vuo­ro koh­dal­la­ni iki­nä oli vas­tuu peh­mik­sen te­os­ta. Tum­man rai­dan mat­toon jät­ti py­säyt­tä­vä us­ko­vai­sen per­hee­näi­din äkil­li­nen tai­vas­kut­su kes­ken Su­vi­seu­ro­jen sekä juh­la­kan­san myö­tä­e­lä­mi­nen. Mik­si-ky­sy­myk­set kai­kui­vat ym­pä­riin­sä. Ah­dis­tuk­ses­sa mi­nua loh­dut­ti tut­ta­va­ni aja­tus, et­tä eh­kä Ju­ma­la sal­li sen ta­pah­tua muis­tu­tuk­se­na, et­tä mikä on kaik­kein tär­kein­tä myös Su­vi­seu­rois­sa: ol­la ai­na läh­tö­val­mii­na. Su­rua ja in­hi­mil­lis­tä kär­si­mys­tä ei kui­ten­kaan ih­mis­mie­li ym­mär­rä. Her­ra on lä­hel­lä nii­tä, joil­la on sär­ky­nyt sy­dän, hän pe­las­taa ne, joil­la on mur­tu­nut mie­li (Ps. 34:19).

Sain myös maa­il­man hel­poim­man ke­sä­työn hei­nä­kuul­le. Pie­nes­sä päi­vä­ko­dis­sa vie­tin ai­kaa kah­den lap­sen kans­sa. Kä­vim­me päi­vit­täin kä­ve­lyl­lä kau­niis­sa tun­tu­ri­ky­läs­sä ja ihas­te­lim­me, opet­te­lim­me ja poi­mim­me ke­sä­kuk­kia.

Hei­nä­kuus­sa jul­kais­tiin mi­nun edel­li­nen blo­gi­teks­ti. Se nos­tat­ti kyl­lä ai­ka pal­jon tun­tei­ta pin­taan. Niin hen­ki­lö­koh­tai­sen ai­heen kans­sa esiin­tu­lo vaa­ti roh­keut­ta. Ra­nu­an seu­rois­sa tun­tui het­kel­li­ses­ti sil­tä kuin mi­nul­la ei oli­si vaat­tei­ta pääl­lä ol­len­kaan, kun mie­tin, et­tä ih­mi­set voi­vat tie­tää mi­nus­ta niin pal­jon! Teks­ti kir­voit­ti­kin pal­jon pa­lau­tet­ta, kii­tos niis­tä jo­kai­sel­le. Pa­laut­teet tuo­vat mer­ki­tyk­sel­li­syy­den tun­net­ta tä­hän kir­joit­ta­mi­seen. Nyt kun mie­tin lop­pu­ke­sää ja tätä syk­syä, niin ih­meel­li­ses­ti en muis­ta tun­te­nee­ni ki­pua sink­kuu­des­ta. Ajat­te­len, et­tä Ju­ma­lan las­ten ru­kouk­set ovat kan­ta­neet.

Ke­säl­lä on ol­lut juh­lien suun­nit­te­lua ja juh­lia, yh­den leh­den juh­la­nu­me­ron toi­mit­ta­mis­ta, su­vis­tal­koi­ta ja olin myös kum­mi­lap­sen per­hees­sä hoi­ta­mas­sa. Lop­pu­ke­säs­tä sain ol­la mu­ka­na Luo­teis-La­pin rau­ha­nyh­dis­tyk­sen lei­ril­lä Enon­te­ki­öl­lä, Ra­nu­an opis­tol­la au­rin­ko­kurs­sil­la ja käy­dä Is­lan­nis­sa kah­den ys­tä­vä­ni kans­sa. Mo­net luon­to- ja mar­ja­ret­ket yk­sin, äi­ti­ni ja ys­tä­vie­ni kans­sa nou­se­vat mie­lee­ni.

Rus­ka-ai­ka­na olin kol­me viik­koa erääs­sä tun­tu­ri­ho­tel­lis­sa keit­ti­öl­lä tis­ka­ri­na. Oli mah­ta­va ajaa töi­hin rus­ka­pui­ta ja -tun­tu­rei­ta ihas­tel­len. Mut­ta huh, mikä kult­tuu­ris­hok­ki oli keit­ti­öl­lä vas­tas­sa au­rin­ko­kurs­sin jäl­keen. Keit­ti­ö­maa­il­ma kun on vä­hän kars­kim­pi paik­ka. Mi­nul­le teki kui­ten­kin erit­täin hy­vää tun­tea ole­va­ni hyö­dyl­li­nen.

Ke­säs­tä voi ker­toa niin mo­nel­la ta­val­la. Mo­nes­ti­han sitä ker­ro­taan, mitä on teh­nyt. Voi­sin lo­pet­taa teks­tin myös tä­hän. Mut­ta kaik­keen edel­lä ker­to­maa­ni, ku­ten myös sii­hen, mitä jä­tin ker­to­mat­ta, si­säl­tyy val­ta­vas­ti eri­lai­sia tun­ne­ti­lo­ja.

Mi­nun ke­sään ja syk­syyn on mah­tu­nut yh­teen­kuu­lu­vuu­den tun­net­ta, tuen puu­tet­ta, tu­kea, riit­tä­mät­tö­myyt­tä, epä­var­muut­ta, ra­jan ve­toa, jäl­leen­nä­ke­mi­sen iloa ja sy­vää yh­teyt­tä, yh­tey­det­tö­myyt­tä omiin tun­tei­siin, tur­hau­tu­mis­ta, sää­töä, su­ku­rak­kaut­ta, ke­veyt­tä, nau­rua, ris­ti­rii­tai­suut­ta, tai­ta­mat­to­muut­ta, kii­reet­tö­myyt­tä, vä­sy­mys­tä, kuul­luk­si tu­le­mis­ta, va­paut­ta il­mais­ta omia tun­tei­ta, ul­ko­puo­li­suu­den tun­net­ta, tyy­ty­väi­syyt­tä, vai­keut­ta py­säh­tyä ih­mis­ten ää­rel­le, in­nos­tus­ta, vi­haa, tu­le­vai­suu­den­huo­lia, us­ko­vais­ten yh­teyt­tä, avun vas­taa­not­toa, ren­tou­tu­mis­ta, tu­le­vai­suu­de­nus­koa, vä­lit­tä­mis­tä, yk­sin­pär­jää­mis­tä, yl­lä­tyk­sel­li­syyt­tä, ky­vyt­tö­myyt­tä pyy­tää apua, roh­keut­ta ku­rot­tau­tua toi­sia koh­ti, le­vol­li­suut­ta ja rau­haa.

Pääl­lim­mäi­sek­si tun­teek­si jää kii­tol­li­suus.

LauraVuorma
Elän tunteella. Talvisin ajelen turistien kanssa koiravaljakoilla. Opiskelen Rosen-terapiaa, joka on kokonaisvaltaista kehomieliterapiaa. Harrastan lorvimista, lentopallon pelaamista, luonnossa samoilua ja tunnesyömistä. Kuulen mielelläni palautetta teksteistäni: laura_vuorma(at)hotmail.com.
10.12.2024

Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne!” Jes. 35:3–4

Viikon kysymys