Tämä on toi­ve­ai­he. – On ta­vat­to­man kau­nis­ta ja nor­maa­lia, et­tä suu­rim­mal­la osal­la ikäi­sis­tä­ni on lap­sia, riip­pu­mat­ta va­kau­muk­ses­ta. Jos­kus kui­ten­kin koh­taa ti­lan­tei­ta, jois­sa yh­täk­kiä kaik­ki muut seu­ru­een jä­se­net pu­hu­vat pul­pu­ten jäl­ki­kas­vus­taan tai jopa puo­li­sos­taan. Sil­loin ei oi­kein tie­dä, mis­tä it­se pu­hui­si.

Teh­dään muu­ta­ma kar­ri­koin­ti. Mis­tä­hän nämä ka­ve­rit koh­da­tes­saan jut­te­le­vat?

Sil­ja on 45-vuo­ti­as. Sil­ja sai uut­ta elä­mi­sen roh­keut­ta 9 vuot­ta sit­ten sai­ras­te­tus­ta syö­väs­tä tai oi­ke­am­min sii­tä toi­pu­mi­ses­ta. Tois­sa vuon­na hän juok­si tun­tu­ri­ma­ra­to­nin, vaik­kei niin ta­voit­teel­lis­ta juok­se­mis­ta niin no­pe­as­ti ras­kau­den jäl­keen suo­si­tel­tu­kaan. Hä­nel­lä on 11 las­ta. Sil­ja on ko­toi­sin Ou­lun­sa­los­ta, mut­ta uu­si ki­vi­nen koti on juu­ri ra­ken­tu­nut Kii­min­kiin. Sil­ja on kou­lu­tuk­sel­taan eko­no­mi ja seu­raa ak­tii­vi­ses­ti ta­lous­po­li­tiik­kaa nyt ko­ti­äi­ti­nä ol­les­saan. Haa­veis­sa on ha­kea edus­kun­taan en­si vaa­leis­sa.

Soi­li on 73-vuo­ti­as nai­nen, ja hän on elä­nyt koko elä­män­sä yk­sin. Soi­li on edel­leen hy­väs­sä kun­nos­sa ja har­ras­taa kir­jal­li­suut­ta ja mat­kai­lua. Eri­tyi­sen lä­hel­lä hä­nen sy­dän­tään ovat jo pit­kään ol­leet Itä-Aa­si­an maat, ja Ne­pa­lin maan­jä­ris­tys­ka­tast­ro­fi tun­tui sik­si ras­kaal­ta. Soi­lin ys­tä­vä­per­heen koti on­nek­si sääs­tyi va­ka­vil­ta tu­hoil­ta. Soi­li on teh­nyt pit­kän työ­u­ran so­si­aa­li­a­lal­la ja toi­mi­nut esi­mies­teh­tä­vis­sä. Hä­nel­lä on vain vä­hän sa­mal­la ta­val­la us­ko­via su­ku­lai­sia. Koti on kes­ki­ko­koi­ses­sa ran­nik­ko­kau­pun­gis­sa, sa­no­taan vaik­ka Po­ris­sa.

Kal­le asuu Poh­jois-Kar­ja­las­sa. Hän on käy­nyt Hel­sin­gis­sä kol­me ker­taa, kak­si ker­taa ju­nal­la ja yh­des­ti au­tol­la. Kal­le on avi­oi­tu­nut van­hal­la iäl­lä, ja hä­nen vai­mol­laan on ai­em­mas­ta lii­tos­ta vii­si ai­kuis­ta las­ta. Kal­le on kii­tol­li­nen lei­ri­kes­kuk­sis­ta ja lei­reis­tä, joil­la hän sai tu­tus­tua vai­moon­sa. Yh­tei­sek­si har­ras­tuk­sek­si on löy­ty­nyt pit­kien lenk­kien pyö­räi­ly. Pa­ris­kun­ta haa­vei­lee os­ta­van­sa vie­lä uu­det hyb­ri­dit. 66-vuo­ti­aan Kal­len mie­les­tä kaik­ki tär­keä löy­tyy lä­hel­tä, ja työ­u­ra­kin su­jui vin­haan pai­kal­li­sen met­sän­hoi­to­yh­dis­tyk­sen mo­ni­toi­mi­hom­mis­sa. Kal­les­ta ää­ne­kos­kel­le ra­ken­net­ta­va bi­o­tuo­te­teh­das on yk­si par­hai­ta uu­ti­sia pit­kään ai­kaan.

Suvi on 34-vuo­ti­as äi­ti. Hä­nen mie­hen­sä ei enää us­ko niin kuin hän ja on uu­des­taan nai­mi­sis­sa Sak­sas­sa. Su­vin ja kol­men lap­sen koti on luh­ti­ta­los­sa Uu­del­la­maal­la. Mel­kein koko ke­sät per­he asuu mö­kil­lä Poh­jan­maal­la, mis­tä Suvi on ko­toi­sin. Suvi iloit­see, et­tä on saa­nut yh­den lap­sis­ta in­nos­tu­maan rak­kaas­ta har­ras­tuk­ses­taan pals­ta­vil­je­lys­tä. Tiit­te­rät to­maa­tin tai­met voi is­tut­taa ulos ai­van näi­nä päi­vi­nä. Haas­tet­ta per­heen ar­keen tuo Su­vin työt­tö­myys, kun hä­net ir­ti­sa­not­tiin fir­man kol­man­sis­sa yt-ku­vi­ois­sa. Suvi on kui­ten­kin päät­tä­nyt kou­lut­tau­tua uu­del­leen ja op­pi­so­pi­mus­neu­vot­te­lut ovat jo käyn­nis­sä.

Masa on 19-vuo­ti­as tuo­re avi­o­mies Kes­ki-Suo­mes­ta. Hän har­ras­taa in­to­hi­moi­ses­ti jää­kiek­koa ja iloit­see sii­tä, et­tä vai­mo­kin on löy­tä­nyt it­sel­leen oman lät­kä­po­ru­kan. Masa on me­nos­sa ke­säl­lä ar­mei­jaan So­dan­ky­lään – paik­ka­va­lin­ta oli het­ken pää­hän­pis­to – ja vai­mo vii­meis­te­lee ke­vät­tä koh­ti vaa­te­tus­suun­nit­te­lun opin­to­jaan. Masa haa­vei­lee vaa­le­an­si­ni­ses­tä hir­si­ta­los­ta met­sän lai­das­sa. Plus­saa oli­si ran­ta­tont­ti. En­nen rak­sap­ro­jek­tia on kui­ten­kin edes­sä opis­ke­lu­pai­kan hank­ki­mi­nen lu­ki­on pääl­le. Täl­lä het­kel­lä vah­vim­pa­na vaih­to­eh­to­na on bi­o­tek­niik­ka Tam­pe­reel­la. Pää­sy­ko­keet ovat tou­ko­kuun lo­pus­sa.

Si­nun elä­män­pii­ri­si

Mi­nun elä­män­pii­ri­ni

Ei­li­sil­ta ve­nyi tä­män vuo­ro­kau­den puo­lel­le. Sa­noin ys­tä­väl­le, et­tä oli­pa hyvä, kun soi­tit juu­ri tä­nään. Juu­ri tä­nään tar­jo­tut haas­teet ku­mi­si­vat tyh­jää, mi­nun sei­nie­ni si­säl­lä ei asu toi­sia. Ys­tä­vän ta­los­sa taas asuu niin mon­ta, et­tä tyh­jää koh­taa on vai­kea löy­tää. Pu­he­li­mes­sa kur­kis­tel­tiin puo­lin ja toi­sin out of the box. Sana sa­nal­ta lau­se lau­seel­ta kes­ke­nään ko­vin eri­lai­set ki­vut al­koi­vat näyt­tää ih­mi­se­nä ole­mi­sen ki­vuil­ta. Nii­den al­ta kai­vau­tui­vat ilot, ne, jot­ka ovat ole­mas­sa koko ajan, mut­ta saat­ta­vat pii­lou­tua.

Tar­vit­sem­me toi­sem­me pei­leik­si, niin sa­noim­me. Tar­vit­sem­me sel­lai­set pei­lit, jois­ta nä­ky­vä kuva on eri­lai­nen kuin olem­me ar­jes­sa tot­tu­neet. Pu­huim­me niin­kin, et­tä eri­lais­ten elä­män­pii­rien vä­li­nen ys­tä­vyys vaa­tii tah­toa ja kun­ni­oi­tus­ta ja sitä, et­tei en­nal­ta tie­dä, mikä on toi­sel­le mil­loin­kin tär­ke­ää.