Toivotte isoja aiheita, minä yritän.
Kun ajattelen luottamusta, kaksi tekstiä nousee mielessäni toisten edelle. Toinen on Jobin kirja ja toinen katkelma Nalle Puhia.
Nalle Puh: Entä jos tuo puu kaatuu päälleni?
Nasu: Entä jos ei kaadukaan?
Luottamus voi mennä ja tulla, takaisinkin.
Luottamus on vähän kuin oman keskeneräisyyden jatke. Luottamus on ajatus siitä, että asiat ovat riittävän hyvin ja niin kuin näyttävät olevan. Se on nojaamista johonkin sellaiseen, mihin itse ei juuri sillä hetkellä riitä.
Isointa luottamusta lienee se, kun luotan, että Luoja tietää tulevat päivät minua paremmin. Ihmissuhteissa luottamus on monitahoinen tunne siitä, että luottamuksen kohteena olevan ihmisen kanssa on turvallista.
Kyllä myös itseensä voi luottaa, ja kannattaa todella. Itseensä luottaminen nousee ainakin oman keskeneräisyyden hyväksymisestä, vastuun tuntemisesta omassa elämässä ja halusta tehdä hyviä valintoja.
Joskus täytyy ja haluaa luottaa jonkun toisen taitoihin enemmän kuin omiinsa, sillan lujuuslaskelman tekijän, pianonvirittäjän, kartanlukijan. Ja toisinaan täytyy luottaa tavaroihin, auton jarruihin, silmälaseihin, navigaattoriin.
Millaisista syistä voi olla vaikea luottaa itseensä tai toisiin ihmisiin, jopa asioihin, olosuhteisiin? Miten ja milloin sellaiset asenteet muuttuvat?
Onko helpompi luottaa toisiin, jos itse pyrkii toimimaan luottamuksen arvoisesti? Onko jokainen meistä kuitenkin lopulta myös epäluotettava, raadollinen, inhimillinen? Lisääkö luottamusta juuri sen ikuisen keskeneräisyyden rehellinen näkeminen?
Luottamus on hyvä lähtökohta elämänasenteena ja kaikenlaisissa ihmissuhteissa, ja silti sen rakentumiselle on hyvä antaa tarpeeksi aikaa. Ei kenenkään ole pakko luottaa, keneenkään, edes itseensä, mutta niin on helpompaa.
Olen huomannut, että monet kovia koettelemuksia kokeneet ovat erikoisella tavalla melko luottavaisia.
Raamattu neuvoo ajattelemaan asioita lähimmäisten kannalta parhain päin. Ja Raamattu neuvoo heittämään elämän huolet Herran huomaan – ja toimimaan omassa tehtävässä kasvot rohkeasti kohti lähimmäisiä ja huomista.
Jos etsii luottamuksen opettajaa, viisaiden tekstien lisäksi niitä löytyy ihan pienistä ihmisistä ja myös lemmikeistä. Velmu Bella Rosamunda – kissa, joka köllöttelee nytkin minun sängylläni – ottaa ihmiset ja päivät melko lailla sellaisina kuin ne tulevat.
Kuvituskuva: www.unsplash.com
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys