Aikuisen tulee suojella lasta

Tä­nään vie­te­tään kan­sain­vä­lis­tä Lap­sen oi­keuk­sien päi­vää. Päi­vää vie­te­tään kaik­ki­al­la maa­il­mas­sa YK:n lap­sen oi­keuk­sien so­pi­muk­sen hy­väk­sy­mi­sen (20.11.1989) kun­ni­ak­si. Tar­koi­tuk­se­na on tuo­da esiin so­pi­mus ja he­rät­tää kes­kus­te­lua las­ten hy­vin­voin­tiin liit­ty­vis­tä asi­ois­ta. Tänä vuon­na 16.–22. mar­ras­kuu­ta vie­tet­tä­vän Lap­sen oi­keuk­sien vii­kon ja Lap­sen oi­keuk­sien päi­vän val­ta­kun­nal­li­se­na tee­ma­na on lap­si­per­hei­den köy­hyys.

Mikä vahvistaa isyyttä?

Is­tuin kuun­te­le­mas­sa te­ra­peut­tia. Hän pu­hui en­nen so­taa syn­ty­nei­den mies­ten su­ku­pol­ves­ta, ”hil­jai­sis­ta isis­tä”. Pu­hu­jan vies­ti oli, et­tä ”suo­ma­lai­sia tup­pi­suu­äi­jiä on kas­vat­ta­ji­na vä­hek­syt­ty usein ai­van tur­haan”.

Puhuminen on vaikuttava asia – Sanat rohkaisevat ja satuttavat

Hyvä ja roh­kai­se­va sana ilah­dut­taa, nos­taa, in­nos­taa ja kan­nus­taa. Paha ja il­keä sana voi vie­dä ilon, haa­voit­taa, jopa la­maan­nut­taa. Myös pu­hu­mat­to­muus voi ol­la hy­vin ah­dis­ta­vaa. On tär­keä miet­tiä, mi­ten pu­hum­me ja vies­tim­me toi­sil­lem­me.

Elävä usko synnyttää todellisen vapauden

Yh­teis­kun­nas­sam­me va­pau­den kä­sit­teel­lä on hy­vin mon­ta eri mer­ki­tys­tä. Esi­mer­kik­si eri tie­tee­na­loil­la va­paus ym­mär­re­tään eri ta­voil­la. Me­di­as­sa esil­le tu­le­va ylei­nen mie­li­pi­de ko­ros­taa ih­mi­sen lä­hes ra­ja­ton­ta va­paut­ta to­teut­taa it­se­ään. Tämä nä­kyy ih­mi­sen ha­lu­na tul­la toi­meen yk­sin, omien voi­mien­sa ja mah­dol­li­suuk­sien­sa va­ras­sa.

Alkoholismi on vakava sairaus

Al­ko­ho­lis­mi on sai­raus, jo­hon sai­ras­tu­neel­la on pa­ko­no­mai­nen tar­ve juo­da al­ko­ho­lia ja hän tu­lee riip­pu­vai­sek­si al­ko­ho­lin saa­mi­ses­ta. Al­ko­ho­lis­tin on mah­do­ton­ta hal­li­ta juo­mis­taan, ja hän kär­sii sekä fyy­si­ses­tä et­tä psyyk­ki­ses­tä riip­pu­vuu­des­ta.

Kristuksen mieli ohjaa sovintoon ja lähimmäisen auttamiseen

Us­ko on suu­ri Ju­ma­lan lah­ja. Paa­va­li ke­hot­taa mo­nes­sa raa­ma­tun­koh­das­sa kris­tit­ty­jä elä­mään Kris­tuk­sen mie­len mu­kai­ses­ti. Ku­kaan meis­tä ih­mi­sis­tä ei ole täy­del­li­nen, ja jo­kai­ses­sa meis­sä nä­kyy se, et­tä kan­nam­me syn­tiin­lan­kee­muk­sen pe­rin­töä. Elä­vän us­kon vai­ku­tus kui­ten­kin nä­kyy mo­nel­la ta­val­la kris­tit­ty­jen elä­mäs­sä.

Läpi harmaan kiven

Is­tun pro gradu -tut­kiel­ma­ni tar­kas­tus­se­mi­naa­ris­sa. Olen juu­ri kuul­lut, et­tä tut­kiel­ma­ni on hy­väk­syt­ty osak­si mais­te­rin opin­to­ja­ni. Tar­kas­ta­jat ovat kä­tel­leet mi­nua ja on­ni­tel­leet suo­ri­tuk­ses­ta. Olo­ni on häm­men­ty­nyt ja on­nel­li­nen.

Rakennetaan rauhaa

Rau­hal­la tar­koi­te­taan val­ti­oi­den vä­lis­tä nor­maa­lia so­vin­non ti­laa; so­dan tai aseel­li­sen konf­lik­tin vas­ta­koh­taa. Fi­lo­so­fi­ses­ti aja­tel­tu­na rau­ha on so­dan, vä­ki­val­lan ja sor­ron pois­sa­o­loa. Käy­tän­nös­sä rau­han säi­ly­mi­nen kan­sa­kun­tien kes­ken poh­jau­tuu kan­sain­vä­li­siin so­pi­muk­siin ja la­kei­hin sekä ih­mi­soi­keuk­sien nou­dat­ta­mi­seen.

Aikamme täällä on lyhyt, pisimmilläänkin

Van­haa ta­loa en­ti­söi­des­sä men­nyt ja tu­le­va aset­tu­vat osak­si ny­ky­het­keä. Men­nyt nä­kyy konk­reet­ti­si­na jäl­ki­nä, pii­lu­kir­veen jät­tä­mi­nä ku­vi­oi­na. Puun­pö­lyi­seen ny­ky­het­keen su­lau­tuu tu­le­va: toi­veet ja mie­li­ku­vat sii­tä, min­kä­lai­sen ko­din täs­tä saam­me. Sii­hen si­säl­tyy ru­kouk­sia, joi­hin em­me eh­di erik­seen hil­jen­tyä. Ne nou­se­vat Ju­ma­lan puo­leen nau­la­pys­syn ti­kut­ta­es­sa pa­nee­lei­ta sei­nään.

Lapsi on syntynyt meille

Voi­si­ko jou­lun ih­meel­li­nen sa­no­ma kir­kas­tua meil­le kii­rei­sen ai­kam­me kes­kel­lä? Mi­nul­le tämä ilo­sa­no­ma avau­tui oma­koh­tai­ses­ti jou­lun al­la muu­ta­ma vuo­si sit­ten. Ajoin mar­ket­tien piha-alu­eel­le. Näyt­ti, et­tä koko lää­nin asuk­kaat oli­vat mat­kan­neet juu­ri sa­maan ai­kaan jou­luos­tok­sil­le. Ei löy­ty­nyt ti­laa park­ki­pai­kal­ta au­tol­le − ei sit­ten mil­lään.