Kahdeksatta käskyä rikotaan Lutherin mielestä eniten, jokainen joka päivä.
Jumalan oma kymmenen käskyn laki, elämän laki, vaatii meitä: ”älä levitä perättömiä huhuja äläkä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen. älä eksy joukon mukana tekemään pahaa, äläkä riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi.” (2. Moos. 23:1–2.) Laki osoittaa synnin ja varoittaa meitä siitä.
Jeesuksen vuorisaarnan keskeisimpiä kohtia on kultainen sääntö, johon tiivistyy se, mitä me toivomme toisilta ja se, mitä me itse olemme velkaa toisille ihmisille. ”Olkoon meidän päävaikuttimenamme se, minkä Kristus on evankeliumissa julistanut kaikkien lähimmäiseen kohdistuvien käskyjen ytimeksi: Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”. (Luther, Iso katekismus.)
Kultainen sääntö on useissa eri kulttuureissa ja eri aikoina esillä ollut eettinen periaate. Sitä voidaan siksi pitää universaalina moraalinormina, koska se jossain muodossa tunnetaan lähes kaikkialla maailmassa ja lähes kaikissa uskontosuunnissa. Tunnetun juutalaisen opettajan Gamalielin isoisä Hillel opetti: ”älä tee toiselle ihmiselle mitään sellaista, mitä et tahdo itsellesi tapahtuvan.”
Panettelu murskaa ihmisen
On hyvä tiedostaa, että sanamme, niin suulliset kuin kirjalliset, niin suorat kuin bittiavaruuden nimettömät heitotkin ovat kuin kiviä, jotka saavat aikaan samanlaista tuhoa kuin Jeesuksen ajan kivittäjätkin. Heiltä Jeesus kysyi, kuka on valmis heittämään ensimmäisen kiven.
Panettelu ja väärän todistuksen antaminen on julmaa henkistä väkivaltaa, joka voi johtaa jopa kuolemaan. Näin kahdeksannen käskyn rikkominen saattaa johtaa viidennen käskyn, älä tapa, rikkomiseen, vaikka näin ei alun perin ollutkaan tarkoitus. Kiusaamisen työkaluna väärä todistus on erittäin tehokas.
”Sillä ihmisellä ja ihmisessä ei ole mitään muuta, mikä voisi sekä hengellisissä että maallisissa asioissa tuottaa hyvää tai aiheuttaa vahinkoa enemmän ja laajemmin kuin ruumiin jäsenistä pienin ja heikoin, kieli” (Luther, Ik).
Luther puhuu siitä, kuinka ihmisen kunnia ja hyvä maine on aarre, jota ilman me emme voisi tulla toimeen. Hän selittää käskyn keskeistä sisältöä ja merkitystä: ”Jumala tahtoo estää kaiken lähimmäistä vahingoittavan kielenkäytön. Kukaan ei saa vahingoittaa eikä loukata lähimmäistään kielenkäytöllään, oli tämä sitten ystävä tai vihollinen. Hänestä ei saa puhua pahaa, ei totta eikä tekaistua. Aivan päinvastaiseen on jokaisen kieltään käytettävä: päästettävä se puhumaan jokaisesta pelkkää hyvää, peittämään ja vähentämään hänen syntejään ja rikkomuksiaan, kaunistamaan ja verhoamaan niitä omalla kunniallaan.” (Luther, Ik.)
Viestiketjun totuusarvo
Rippikoulussa ja muuallakin leikitään joskus rikkinäistä puhelinta, jossa jokin viesti kuiskataan korvasta korvaan ja lopuksi verrataan alkuperäistä ja maaliin päässyttä sanomaa. Tavallisesti viestin sisältö on muuttunut matkalla tunnistamattomaksi. Tällä leikillä yritetään havainnollistaa kahdeksannen käskyn sanomaa.
Kun kuulet toisesta ihmisestä sanottavan jotakin epäedullista, muista silloin rikkinäistä puhelinta: todennäköisesti olet saanut väärää, jopa valheellista informaatiota. Jokaisen kristityn velvollisuus on suhtautua korviimme tai silmiimme tulevaan pahaan puheeseen kriittisesti ja torjuvasti sekä katkaista juorulta siivet.
Luotettavan veljen todistus
Kuinka luotettava on toisen uskovaisen veljen tai sisaren todistus, puhe, toisesta ihmisestä? Kahdeksannen käskyn hepreankielinen konteksti viittaa todistajaan, joka syyttää. Todistaja siis ei ole puolustuksen, vaan syyttäjän todistaja; joskus jopa se, joka syyttää. Tuohon aikaan väärästä eli valhetodistuksesta tuomittiin kuolemaan.
Usein olemme tilanteessa, jossa joku on täysin varma asiastaan, koska joku kolmas, luotettavaksi uskovaiseksi tunnettu veli tai sisar on sanonut asiasta painavan sanansa. Tällä läsnä olevalla ”todistajalla” ei tosin ole mitään omakohtaista kokemusta tai tietoa asiasta, mutta hän on asiasta täysin varma; onhan kertoja ollut ”luotettava veli”. Hän ei tällöin ymmärrä, että syyllistyy juuri kahdeksannen käskyn rikkomiseen: toimimaan syyttäjän todistajana asiassa, josta ei itse asiassa tiedä yhtään mitään. ”Kunnia ja hyvä nimi riistetään nopeasti, mutta niiden takaisin saaminen käy hitaasti.”
Yhteisömediat kiusaamisen välineenä
Tämän hetken eräs ilmiö on sosiaalisen median, yhteisömedian, voimakas kasvu. Netissä lähes reaaliajassa tapahtuvan tiedonvälityksen kääntöpuoli on disinformaation ja jopa tarkoituksellisen väärän tiedon tehokas leviäminen ja levittäminen (manipulointi, trollaus, kaksoisviestintä). Sosiaalisen median ja muiden nettiyhteisöjen kautta voidaan panettelua ja kiusaamista tehdä tehokkaammin kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa.
Muutama huolimaton lause, harkitsematon digikuva tai varomaton lipsautus keskustelupalstalla saattaa saada aikaan kiusaamisvyöryn, jota ei voida enää pysäyttää, ei, vaikka huhun alkuunpanija tekisi myöhemmin kaikkensa asian korjaamiseksi. Tehtyä ei mitenkään saada enää tekemättömäksi, ja vahingot voivat olla korjaamattoman suuria. Vanhempien tehtävä onkin kasvattaa lapsistaan vastuullisia uusmedioiden käyttäjiä, myös kahdeksannen käskyn ja kultaisen säännön hengessä.
Panettelusta, kunnianloukkauksesta ja väärän todistuksen antamisesta on myös säädetty rikoslaissa.
”älä anna väärää arvosanaa toisen todistuksesta”
Lapsi ja nuori tuntee herkästi oikean ja väärän, epäoikeudenmukaisuuden ja synnin turmeluksen vaikutukset, sekä itsessään että muissa. Takanapäin pahan puhuminen, arvosteleminen ja luottamuksen pettäminen haavoittavat ja luovat turvattomuutta.
Aikuisen, olipa sitten hän isä tai äiti, leiri-isäntä, rippikoulun isonen tai missä roolissa tahansa, tulee ymmärtää, että hän toimii ”virkavastuulla”, vaikka varsinaista virkavalaa ei olisikaan vannottu. Nuoren luottamukselliset asiat ovat hänen omia asioitaan, ja aikuisilla ei ole oikeutta repostella tai käsitellä niitä ohi ja yli nuoren. On itsestään selvää, että rippisalaisuuteen kuuluvia asioita ei kolmantena saa tietää kukaan muu kuin yksin Jumala.
Tuskin mitään käskyä rikotaan niin paljon kuin kahdeksatta käskyä; omatuntomme osoittaa, että toimimme tässäkin asiassa jatkuvasti väärin. Vaikka kuinka varoisimme, syyllistymme syntiin; paha kielemme on merkki syntisestä sydämestämme. Tarvitsemmekin Jumalan armoa ja anteeksiantamusta joka päivä, voimaa vastustaa synnin viettelyksiä ja nöyryyttä pyytää lähimmäisiltämme anteeksi; näin armo saa korjata sen, mitä synti on rikkonut.
Heikki Marjanen
Julkaistu Päivämiehessä 28.9.2016
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys