Seitsemäs käsky ulottuu kaikkeen, missä olemme lähimmäistemme kanssa tekemisissä.
Tarvitsemme jokainen Isä meidän -rukouksessa pyytämäämme jokapäiväistä leipää. Pyyntö sisältää kaiken, mitä tarvitsemme elääksemme ulkonaisesti turvattua elämää yksin ja läheistemme parissa. Moni asia voi kuitenkin häiritä tätä: ”vanhan ihmisemme” syövereistä löytyvät näet ahneus, kateus, korskean elämän tavoittelu, rahanhimo ja paljon muuta.
Seitsemäs käsky ohjaa meitä rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä myös ajallisen toimeentulon alueella.
Mutkaton kehotus ”älä varasta” voi tuntua nykyihmisen korvissa pahalta. Vaikea on kuunnella, jos esimerkiksi lasten leikkien keskeltä kuulemme kantelun ”Tuo varasti minun karkkini!” Siksiköhän nykyään ei juuri puhuta auton varastamisesta, vaan kauniimmin ”auton luvattomasta käyttöönotosta”?
Kunnioita toisen omaa
Pienikin toiselle kuuluvan tavaran ottaminen tuo mukanaan pahaa mieltä ja rikkoo ihmissuhteita. Samalla myös omatunto tahraantuu ja tulee rauhattomaksi. Kyse ei välttämättä ole suoranaisesta toisen omaisuuteen koskemisesta, vaan ehkä viekkauden tai vääryyden käytöstä.
Useimmiten omaa tekoa vähätellään ja uskotaan sen pysyvän salassa. Myymälävaras ei usko jäävänsä kiinni ja selittää itselleen, että kaupalle asia on vähäinen. Joskus taas suuryritykseen tai valtioon kohdistuvia omaisuusrikoksia pidetään niitäkin mitättöminä, samoin veron vilpillistä kiertämistä.
Lutherin selityksen mukaan seitsemän käsky neuvoo kunnioittamaan toisen omaa – ja niin ”kukin saa pitää omansa”.
Auta toista turvaamaan omansa
Ulkonaisesti niukoissa oloissa elävien vanhusten tapaaminen on monesti puhutellut minua. He saattavat ihastella, miten hyvin kaikki asiat ovat: mitään ei puutu, kun meillä on niin hyvä Jumala! Osaammeko me ajatella, mitä meille merkitsevät Paavalin sanat ”kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä”?
Moni kaukana ja lähellä kärsii arjen ongelmista: Kunnollinen asunto puuttuu, ei ole puhdasta vettä eikä riittävää ravintoa. Maailmassa kuolee jatkuvasti nälkään jopa pieniä lapsia. Usein omasta kotimaasta on ollut pakko lähteä sotaa ja väkivaltaa pakoon.
Suomalaisille on annettu turvallinen isänmaa, jossa meistä tarvittaessa pidetään huolta. Meillä on puhdas vesi ja antimista rikas luonto. Jumala antaa meille kaiken tämän lahjana ilman omaa ansiotamme.
Seitsemäs käsky koskee myös suhdettamme avuntarpeessa oleviin lähimmäisiimme. Emme voi ummistaa silmiämme heidän hädältään, asuivatpa he omassa maassamme tai muualla. Oma itsekkyys ja hyvä elämän tavoittelu voi sotia tätä käskyä vastaan.
Jeesuksen opetuksessa vuorisaarnasta alkaen lähimmäinen on tärkeä. Myös viimeisen tuomion kuvauksessa hän puhui nälkäisen ruokkimisesta ja alastoman vaatettamisesta.
Oma suu pussin suuta lähinnä
Pikku poikana näin seitsemännen käskyn noudattamisesta pienen mutta hyvän esimerkin. Naapurukset ajoivat vierekkäisillä pelloilla kuivia heiniä latoon. Toinen sai heinänsä suojaan juuri ennen ukkoskuuroa.
Naapurusten suhteissa oli ollut ongelmia, mutta niistä välittämättä toinen ajoi hevosellaan toisen pellolle ja sanoi: ”Otetaan nuo teidänkin heinänne turvaan!” Yhteistyöllä kummankin heinät säästyivät ukkoskuurolta. Tärkeällä hetkellä annettu apu vaikutti varmasti naapurusten väleihin myös jatkossa.
Omasta luopumiseen ja toisen auttamiseen kehotetaan Saarnaajan kirjassa: ”Lähetä leipäsi vetten yli, sillä ajan pitkään sinä saat sen jälleen. Anna osa seitsemälle, kahdeksallekin, sillä et tiedä, mitä onnettomuutta voi tulla maahan.” (Saarn. 11:1–2.) Autetaan siis toistakin turvaamaan toimeentulonsa!
älä siis varasta
Martti Luther varoitti käsittämästä seitsemättä käskyä liian ahtaasti. Se ulottuu kaikkeen, missä olemme lähimmäisemme kanssa tekemisissä. Käsky kieltää ensinnäkin tekemästä lähimmäiselle vahinkoa ja vääryyttä, jota on kaikki mahdollinen omaisuuden ja tavaran hävittäminen, viivästyttäminen ja pidättäminen.
Toiseksi siinä käsketään lisäämään lähimmäisen omaisuutta ja korjaamaan sen vahinkoja. ”Jos hän kärsii hätää, häntä on autettava, hänelle annettava ja lainattava, mitä hän tarvitsee, olipa hän ystävä tai vihollinen” (Iso katekismus, 8. käskyn selitys).
Luther jatkaa, että meillä on Jumalassa tosi rikas Herra, ja hänen hyvyytensä varmasti riittää meille. Näin voi omatunto puhtaana nauttia monin verroin enemmän kuin petollisella ja epärehellisyydellä haalitun omaisuuden keskellä.
Mauri Hyvärinen
Julkaistu Päivämiehessä 31.8.2016
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys