Mika Mu­ta­nen

Vii­me ke­sä­nä teim­me ret­ken Nor­jaan. Lyn­ge­nin jyr­kil­lä ja lu­mi­huip­pui­sil­la ran­nik­ko­vuo­ril­la koh­ta­sim­me lam­pai­ta. Ne lai­dun­si­vat vuo­ril­la ja ran­noil­la kuin po­rot, ei­kä ra­ken­net­tu­ja ai­to­ja nä­ky­nyt mis­sään. Ai­toi­na oli­vat luon­non omat es­teet: vuor­ten hui­put, jyr­kän­teet, joet ja me­ret.

Ihas­tuim­me nor­ja­lai­siin lam­pai­siin. Ne näyt­ti­vät sel­vi­ä­vän va­paas­sa luon­nos­sa pal­jon pa­rem­min kuin mei­dän omat lam­paam­me. Uu­het oli­vat vah­vo­ja ja li­hak­sik­kai­ta, ka­rit­sat vir­kei­tä ja hy­vä­kun­toi­sia. Mei­dän lau­mas­sam­me taas on usei­ta emiä ja ka­rit­so­ja, jot­ka kär­si­vät eri­lai­sis­ta vai­vois­ta.

Mik­si mei­dän lam­paam­me oli­vat heik­ko­ja ja Nor­jan lam­paat vah­vo­ja? Eh­kä syy oli sii­nä, et­tä nor­ja­lai­sil­la lam­pail­la oli pa­rem­mat lai­dun­maat vuor­ten veh­mail­la rin­teil­lä. Puh­taat vuo­ris­to­pu­rot vir­ta­si­vat lai­dun­mait­ten hal­ki. Siel­lä ei myös­kään ol­lut sääs­kiä ja syö­pä­läi­siä. Li­säk­si lam­pais­ta pi­det­tiin hy­vää huol­ta, sil­lä lam­pu­reil­la oli vank­ka am­mat­ti­tai­to pai­men­taa nii­tä.

En­nen van­haan po­ro­saa­me­lai­set hyö­dyn­si­vät Nor­jan ran­ni­kon hy­viä lai­dun­mai­ta va­el­ta­mal­la po­ro­jen­sa kans­sa sa­to­jen ki­lo­met­rien mat­kan Nor­jan ran­ni­kol­le. Mat­kal­le läh­det­tiin Suo­men ja Ruot­sin La­pis­ta ke­vät­han­kien kan­ta­es­sa, mut­ta Nor­jan ran­ni­kol­la oli vas­tas­sa jo ke­väi­set lai­dun­maat. Seu­raa­van tal­ven koit­ta­es­sa po­ro­lau­mat va­el­si­vat ta­kai­sin si­sä­maa­han. Tätä pai­men­ta­mis­ta har­ras­tet­tiin 400 vuo­den ajan, ja sitä kut­sut­tiin ju­taa­mi­sek­si.

Ro­vas­ti Lars Levi La­es­ta­dius koh­ta­si Kaa­re­su­van­non seu­ra­kun­nas­sa ju­taa­via saa­me­lai­sia. Sekä po­rot et­tä lam­paat oli­vat hä­nel­le tut­tu­ja eläi­miä. La­es­ta­dius oli myös usei­ta ker­to­ja käy­nyt Nor­jan ran­ni­kol­la kas­vin­ke­ruu­mat­koil­laan 1800-lu­vun en­sim­mäi­sil­lä vuo­si­kym­me­nil­lä. Osa niis­tä oli suun­tau­tu­nut Lyn­ge­nin ja Troms­san seu­duil­le.

Var­mas­ti hän oli seu­ran­nut Nor­jan vuor­ten rin­teil­lä kii­pei­le­viä lam­mas­lau­mo­ja ja teh­nyt tark­ka­sil­mäi­siä huo­mi­oi­ta lam­pais­ta. La­es­ta­dius löy­si­kin luon­nos­ta kau­nii­ta hen­gel­li­siä ver­taus­ku­via ja käyt­ti nii­tä saar­nois­saan – ai­van ku­ten Jee­sus­kin teki Pa­les­tii­nan luon­nos­ta.

La­es­ta­dius lai­na­si kir­joi­tuk­sis­saan mo­nes­ti He­se­kie­lin kir­jan 34. lu­kua. Sii­nä ker­ro­taan Is­ra­e­lin huo­nois­ta pai­me­nis­ta, jot­ka koh­te­le­vat kal­toin lam­pai­taan. Ju­ma­la lu­paa lä­het­tää it­se oman pai­me­nen­sa ko­ko­a­maan ek­sy­nei­tä ja hoi­ta­maan vä­sy­nei­tä ja haa­voit­tu­nei­ta. Hyvä pai­men pi­tää huol­ta sii­tä­kin, et­tä oi­keus ta­pah­tuu li­ha­vien ja lai­ho­jen kes­ken. He­se­kiel kir­joit­taa, mi­ten hyvä pai­men kut­suu lam­pai­ta ja joh­dat­taa ne vuor­ten rot­kois­ta Is­ra­e­lin veh­mail­le vuo­ri­nii­tyil­le.

La­es­ta­dius saar­na­si* pai­me­nes­ta, joka et­sii ras­kain ja vai­val­loi­sin as­ke­lin synk­kään met­sään pa­en­nei­ta lam­pai­ta. Kun hän huu­taa ka­don­nei­ta, vain vuo­ret tois­ta­vat huu­toa ”Mis­säs olet­te?” Jos­tain kuu­luu sur­ke­aa mää­ky­mis­tä, mut­ta kun pai­men me­nee pai­kal­le, siel­lä ei ole mi­tään. Vä­lis­tä pai­men löy­tää lam­pai­den jäl­kiä ra­pak­ko­jän­gil­tä, ja vä­lis­tä koh­taa hu­kan tap­pa­mia raa­to­ja ja van­ho­ja na­han­kap­pa­lei­ta. Suu­rel­la mur­heel­la ja mie­li­kar­vau­del­la pai­men su­ree su­den tap­pa­mia lam­pai­ta.

Muu­ta­mat lam­paat kyl­lä kuu­le­vat kut­sun, mut­ta ei­vät muis­ta, kuka nii­tä on pak­kas­ten ai­ka­na ruok­ki­nut. Rau­kat kat­so­vat isoil­la sil­mil­lään pai­men­ta, mut­ta pel­kää­vät, et­tä pai­men ot­taa ne kiin­ni ja tap­paa. Ne pa­ke­ne­vat en­tis­tä sy­vem­mäl­le met­sään, lou­hik­koi­hin ja upot­ta­vil­le jän­gil­le.

Jos­sain on jouk­ko li­ha­via lam­pai­ta, jot­ka ovat löy­tä­neet niin hy­vän lai­tu­men, et­tä luu­le­vat, et­tä ei­vät tar­vit­se enää pai­men­ta. Ne ly­my­ä­vät hil­jaa ei­vät­kä tot­te­le pai­me­nen kut­sua. Kun tal­vi­pak­ka­set tu­le­vat ja lumi peit­tää met­sät ja maat, ne jou­tu­vat sur­man suu­hun.

Muu­ta­mat lam­paat ovat kii­ven­neen jyr­käl­le Sii­nain vuo­rel­le. Kuin­ka ne ovat sin­ne pääs­seet ja mik­si ne ei­vät pel­kää lain pa­suu­nan ja uk­ko­sen­jy­li­nän ään­tä? Eh­kä ne ovat pa­en­neet sin­ne huk­kaa pa­koon, mut­ta ei­vät ta­jua, et­tä se on lam­paat sin­ne va­si­ten aja­nut. Iso huk­ka juok­see rin­net­tä ylös ja ajaa lam­paat jyr­kän­teel­tä niin, et­tä ne tait­ta­vat nis­kan­sa ja kuo­le­vat.

”Voi, voi, tei­tä, te on­net­to­mat lam­paat, jot­ka niin olet­te ka­don­neet ja ek­sy­neet lau­mas­ta! Kuin­ka suu­ren vai­van te teit­te Is­ra­e­lin Pai­me­nel­le, joka huu­taa tei­tä Is­ra­e­lin vuo­ril­la, Saa­ro­nin laak­sos­sa, Pu­nai­sen­me­ren ran­nal­la ja Jor­da­nin vir­ran ty­kö­nä!”

Mut­ta Sii­o­nin vuo­rel­la on vie­lä muu­ta­mia lam­pai­ta ja Jee­suk­sen ka­rit­so­ja. Ne ko­koon­tu­vat Gol­ga­tan mä­el­le Pai­me­nen ym­pä­ril­le. Lau­man Yli­pai­men on an­ta­nut hen­ken­sä lam­mas­ten edes­tä ja os­ta­nut ne omak­seen omal­la ve­rel­lään. Äl­kää enää ka­rat­ko sii­tä pis­kui­ses­ta lau­mas­ta, jon­ka Is­ra­e­lin Pai­men on löy­tä­nyt suu­res­ta erä­maas­ta. Py­sy­kää koos­sa te Jee­suk­sen lam­paat!

”Ol­kaa hy­väs­sä tur­vas­sa, te Jee­suk­sen ka­rit­sat, joi­ta se hyvä Pai­men on ot­ta­nut suo­jaan­sa ja ruok­ki­nut mai­dol­la ja ar­mon­pi­sa­roil­la! Ol­kaa hy­väs­sä tur­vas­sa, te va­pi­se­vai­set ka­rit­sat! Se suu­ri Is­ra­e­lin Pai­men, joka tei­tä ot­ta­nut hel­maan­sa, var­je­lee tei­tä lu­mi­sa­tees­ta ja ra­juil­mas­ta.”

Raa­ma­tun mu­kaan Jee­sus on an­ta­nut pai­me­nen teh­tä­vän myös omil­le ope­tus­lap­sil­leen (Joh. 21). La­es­ta­dius kut­sui pai­me­nen apu­lai­sia Kris­tuk­sen lam­mas­koi­rik­si. Hyvä koi­ra on virk­ku ja ko­ko­aa lam­pai­ta. Se ei saa ha­jot­taa lau­maa ei­kä pur­ra lam­pai­ta. Jos koi­ra pu­ree lam­pai­ta, sen ham­paat vii­la­taan ta­sai­sik­si, ku­ten La­pis­sa ruu­kat­tiin teh­dä.

”Mut­ta se on pa­ras lam­mas­koi­ra, joka hauk­kuu jä­les­tä päin.”

*Saar­na­ku­vauk­set ja suo­rat lai­nauk­set kir­jas­ta Kat­so Ju­ma­lan Ka­rit­sa. Ku­via ja kat­kel­mia L. L. La­es­ta­diuk­sen saar­nois­ta. Koon­nut Pek­ka Lap­pa­lai­nen. Kir­ja­pa­ja, Jy­väs­ky­lä 1978.