Mika Mu­ta­nen

Vii­meis­ten vuo­sien ai­ka­na olen kuun­nel­lut pal­jon hen­gel­lis­tä mu­siik­kia. Eri­tyi­sen lä­hei­sek­si mi­nul­le on tul­lut Jo­hann Se­bas­ti­an Bac­hin mu­siik­ki, jos­ta sain voi­maa ja loh­tua su­ru­ai­ka­na­ni vai­mo­ni kuo­le­man jäl­keen ke­säl­lä 2018. Kuun­te­lin lä­hes kaik­ki 200 kan­taat­tia läpi, osan usei­ta ker­to­ja, ja ihas­tuin nii­hin. Tein par­haim­mis­ta kan­taa­teis­ta ja nii­den osis­ta it­sel­le­ni soit­to­lis­to­ja, joi­ta olen vuo­des­ta toi­seen kuun­nel­lut eri­lai­sis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa ja mie­len­ti­lois­sa. Mie­lee­ni jäi myös Sep­po Ter­von blo­gi­kir­joi­tus Sy­vyy­des­tä lo­ka­kuul­ta 2018. Sii­nä hän ker­toi mie­len­kiin­toi­ses­ti Bac­hin kan­taa­teis­ta ja va­lai­si nii­den raa­ma­tul­lis­ta taus­taa.

Ja­no­sin tie­toa myös sä­vel­tä­jä­mes­ta­rin elä­mäs­tä. Han­kin kä­sii­ni John El­li­ot Gar­di­ne­rin kir­joit­ta­man Bac­hin elä­mäs­tä ker­to­van kir­jan Mu­siik­kia tai­vaan hol­veis­sa – J.S.Bach: muo­to­ku­va (2015). Sain sel­vil­le, et­tei hä­nen yk­si­tyi­se­lä­mäs­tään ole säi­ly­nyt ko­vin­kaan pal­jon tie­toa. Hän pu­huu meil­le mu­siik­kin­sa kaut­ta.

Bach sä­vel­si yli 1000 eri­lais­ta te­os­ta elä­män­sä ai­ka­na, jo­ten hän­tä voi pi­tää suu­ren­moi­se­na sä­vel­tä­jä­nä. Yli­voi­mai­nen osa hä­nen mu­sii­kis­taan oli tar­koi­tet­tu hen­gel­li­seen ja kir­kol­li­seen käyt­töön. Bach vie­ras­ti jul­ki­suut­ta ja pyr­ki mu­sii­kin avul­la to­teut­ta­maan kir­kol­lis­ta ju­ma­lan­pal­ve­lu­se­lä­mää. Pu­hut­te­le­vaa on, et­tä Bach ei sä­vel­tä­nyt yh­tään oop­pe­raa, joka oli jo hä­nen ai­ka­naan maal­lis­tu­nut ja ylä­luo­kan hie­nos­to­pii­rien suo­si­ma mu­sii­kin muo­to. Suu­ri per­he, toi­mi­mi­nen kir­kon kant­to­rin vi­ras­sa, vaa­ti­ma­ton ole­mus ja Bac­hin työs­sä nä­ky­vä us­kon­puh­dis­tuk­sen pe­rin­tö tu­le­vat lä­hel­le myös tä­män ajan kris­tit­tyä.

Mut­ta mikä on tä­män jou­lu­lau­lun ta­ri­na, jos­ta ot­sik­ko­ni ker­too? Jou­lun 2018 al­la kuun­te­lin Bac­hin jou­lu­kan­taat­te­ja. Nii­tä ovat eri­tyi­ses­ti kan­taa­tit BWV 122–125. Tun­ne­tuin näis­tä lie­nee kan­taat­ti 123 Liebs­ter Im­ma­nu­el, Her­zog der From­men, jon­ka ko­raa­li tun­ne­taan Suo­mes­sa Saa­vu Im­ma­nu­el -ni­mi­se­nä kau­nii­na jou­lu­lau­lu­na. Eni­ten mi­nua kui­ten­kin py­säyt­ti kan­taat­ti 122 Das neu­ge­bor­ne Kin­de­lein, joka voi­daan suo­men­taa ni­mel­lä Vas­ta­syn­ty­nyt lap­so­nen.

Kan­taat­ti 122 päät­tyy ko­raa­liin, joka ihas­tut­ti val­ta­vas­ti. Kuun­te­lin sen kym­me­niä ker­to­ja läpi ja ih­met­te­lin suu­res­ti, mik­si näin kau­nis­ta ko­raa­lia ei ole tie­tääk­se­ni suo­mek­si lau­let­tu tai kään­net­ty. Sel­vi­tin ne­tin avul­la, et­tä ko­raa­lin sa­nat on teh­nyt sak­sa­lai­nen sä­vel­tä­jä­pas­to­ri Cy­ri­a­kus Schnee­gaß vuon­na 1597. Il­mei­ses­ti myös sä­vel­mä on Schnee­ga­ßin kä­si­a­laa, vaik­ka asi­as­ta ei ole täyt­tä var­muut­ta.

Yri­tin in­nos­taa sak­san­tai­ta­jia suo­men­ta­maan ko­raa­lin ru­non, mut­ta kos­ka en saa­nut ke­tään in­nos­tet­tua kään­nös­työ­hön, pää­tin ryh­tyä toi­meen it­se. Kään­nös­työ­tä no­peut­ti Ka­jaa­nin rau­ha­nyh­dis­tyk­sen pii­ris­sä to­teu­tet­tu What­sApp-jou­lu­ka­len­te­ri, jol­la ke­rät­tiin ra­haa rau­ha­nyh­dis­tyk­sem­me työn hy­väk­si. Ide­oim­me Ee­va-vai­mo­ni kans­sa ka­len­te­rin luu­kun 17, jos­sa käy­tim­me tuo­ta yl­lä mai­nit­tua ko­raa­lia lam­ma­sai­hei­sen vi­de­on taus­tal­la.

Jou­lu­ka­len­te­rin esi­tys­tä var­ten ru­noi­lin ko­raa­liin kak­si en­sim­mäis­tä sä­keis­töä. Nii­den pe­rään lii­tin Schnee­ga­ßin ko­raa­lin vii­mei­sen sä­keis­tön suo­men­nok­sen. Al­la ole­vas­ta lin­kis­tä pää­set seu­raa­maan ad­vent­ti­ka­len­te­riin teh­dyn ko­raa­lin sa­nat ja sä­vel­lyk­sen. Vi­de­on on edi­toi­nut Alek­si Par­ta­nen.

https://www.yo­u­tu­be.com/shorts/yY6pHee1KAE

Pää­tin tä­män jäl­keen vie­lä suo­men­taa Cy­ri­a­kus Schnee­ga­ßin ko­raa­lin al­ku­pe­räi­set sak­sa­lai­set sa­nat. Bach käyt­ti kan­taa­tis­saan ko­raa­lin 1. ja 4. sä­keis­töä. Ko­raa­lin 3. sä­keis­tön sa­nat hei­jas­te­le­vat ajan hen­keä, jos­sa pe­lät­tiin is­la­mi­nus­kois­ten turk­ki­lais­ten hyök­käys­tä Sak­saan sekä paa­vin kirk­koa. Sama pel­ko tu­lee esil­le myös Mart­ti Lut­he­rin vir­res­sä 170 Ju­ma­la om­pi lin­nam­me. Olen nou­dat­ta­nut vir­ren 170 ta­paan hie­no­tun­teis­ta kään­nös­pe­ri­aa­tet­ta.

Das neu­ge­bor­ne Kin­de­lein

1. Das neu­ge­bor­ne Kin­de­lein, das Hert­ze Lie­be Je­su­lein, bringt aber­mal ein ne­wes Jahr der au­ßer­wehl­ten Chris­ten Schar.

2. Des freu­en sich die En­ge­lein, die ger­ne umb uns seyn, und sin­gen in den Lüften frey, daß Gott mit uns ver­sö­net sey.

3. Ist Gott ver­sönt und un­ser Freund, was kan uns thun der ar­ge Feind. rotz Teuf­fel, Welt und Höl­lenp­fort, das Je­su­lein ist un­ser Hort.

4. Es bringt das rech­te Ju­bel Jahr was trau­ern wir dann im­mer­dar, frisch auff, es ist ietz Sin­ges Zeit, das Je­su­lein wendt al­les Leid.

Cy­ri­a­kus Schnee­gaß 1597

Vas­ta­syn­ty­neel­le lap­so­sel­le

1. On lap­si pie­noi­nen syn­ty­nyt, tuo ra­kas Jee­sus meil­le nyt. Hän kris­ti­tyil­le, omil­leen, suo rie­mu­vuo­den lap­sil­leen.

2. Myös jou­kot tai­vaan en­ke­lien yh­ty­vät iloon ih­mis­ten: On Her­ra syn­tim­me so­vit­ta­nut, ja kaik­ki omak­seen pe­las­ta­nut.

3. Kun Ju­ma­la on toi­vom­me ja suo­jam­me ja tur­vam­me. On mah­ti Saa­ta­nan voi­tet­tu, ja por­tit hel­ve­tin jo sul­jet­tu.

4. On ai­ka ilon ja kii­tok­sen, kun syn­tyi poi­ka pie­noi­nen. Pois su­rut, mur­heet ka­do­ta saa, siis käy­kää kaik­ki ja rie­muit­kaa!

Suom. Mika Mu­ta­nen 2024

Siu­nat­tua uut­ta vuot­ta 2025!