Suuret seurat elävät mielissä

Au­li ja Mark­ku Sak­ko vaa­li­vat rak­kai­ta ja haus­ko­ja seu­ra­muis­to­jaan, joi­ta on ker­ty­nyt jo vuo­si­kym­men­ten ta­kaa.

Iltavirkut serkukset unta hakemassa

Ke­säi­se­nä hei­nä­kuun il­ta­na al­kaa ol­la jo au­rin­gon­las­kun ai­ka, kun ta­paan ser­kuk­set Eb­ba ja Ol­ga Yli­kos­ken pi­ha­maal­ta ki­saa­mas­sa nuo­rem­pien ka­ve­rei­den ja si­sa­rus­ten kans­sa. Ei mene kuin tovi, niin löy­dän hei­dät si­säl­tä mu­si­soi­mas­ta ym­pä­ril­lään sama tyt­tö­jouk­ko kuin ul­ko­na­kin.

Laulaminen yhdistää rippileirillä

Raa­he­lai­nen kant­to­ri Em­mi Mu­ho­la on ol­lut rei­lut kym­me­nen ker­taa kant­to­ri­na SRK:n rip­pi­lei­reil­lä. En­sim­mäi­nen rip­pi­lei­ri­ko­ke­mus hen­ki­lö­kun­nan roo­lis­sa oli lei­ri-iso­se­na, ja myö­hem­min kant­to­ri­o­pin­to­jen myö­tä lei­ri­työ on to­teu­tu­nut kant­to­rin teh­tä­vis­sä.

Lintuharrastuksesta kesätyöksi

Iik­ka Heik­ka­lan ke­sä­työ­päi­vät saat­ta­vat al­kaa jo aa­mu­yös­tä. Näin hän ku­vai­lee yh­den työ­päi­vän­sä al­kua:

Suviseuramietteitä kotona

Su­vi­seu­rat ovat suu­ri ta­pah­tu­ma myös ko­tiin jää­neil­le. He ha­lu­a­vat ar­ki­siin päi­viin jo­tain poik­ke­a­vaa, juh­las­ta muis­tut­ta­vaa. Se voi ol­la ”su­vi­seu­ra­ruo­kaa”, lap­sil­la seu­ra­ken­tän ra­ken­ta­mis­ta tai ai­na­kin tur­hien töi­den jät­tä­mis­tä.

Suviseurojen löytötavaratoimisto on monien iloisten ilmeiden kohtaamispaikka

Kau­ha­van Su­vi­seu­ro­jen löy­tö­ta­va­ra­toi­mis­ton luu­kul­la kävi jat­ku­va asi­a­kas­vir­ta, kun ih­mi­set, pää­a­si­as­sa lap­set, ky­se­li­vät ka­don­nei­ta lom­pa­koi­taan, lauk­ku­jaan ja pank­ki­kort­te­jaan. Osa asi­ak­kais­ta taas toi toi­mis­toon seu­ra­ken­täl­tä löy­tä­mi­ään ta­va­roi­ta. Löy­tä­jän ilo va­lai­si Su­vi­seu­ro­jen ai­ka­na mo­net kas­vot.

Suviseurojen järjestely sujui ilolla ja ammattitaidolla

Su­vi­seu­ro­jen pää­toi­mi­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja Jus­si Ren­to­la on lii­kut­tu­neel­la ja kii­tol­li­sel­la mie­lel­lä sii­tä, mi­ten Ju­ma­la on siu­nan­nut seu­ra­jär­jes­te­lyt ja seu­ro­jen ku­lun.

”Uskon tietä ei ole tehty esteradaksi” – nuoret kokoontuivat telttaan lauantai-illaksi

Lau­an­tai-il­lan nuo­ril­le suun­na­tun pu­heen­vuo­ron ai­hee­na oli Säi­ly­tä us­ko ja hyvä oma­tun­to. Alus­tuk­sen jäl­keen nuo­ril­le jär­jes­tet­tiin en­sim­mäis­tä ker­taa il­ta­ky­lä tel­tas­sa.

Ensimmäinen suviseura­ehtoollinen oli juhlallinen kokemus

Su­vi­seu­ro­jen lau­an­tai-il­ta tar­jo­si sei­nä­jo­ki­sel­le San­ni Kal­lun­gil­le ai­nut­laa­tui­sen ko­ke­muk­sen: hän osal­lis­tui eh­tool­li­sel­le en­sim­mäis­tä ker­taa pait­si Su­vi­seu­rois­sa, myös en­sim­mäis­tä ker­taa rip­pi­lei­rin­sä jäl­keen.

Yhteismajoituksen takana on vuosien työ

Kau­ha­val­la jär­jes­tet­tä­viin Su­vi­seu­roi­hin tu­lee vie­rai­ta, joil­la ei ole omaa asun­to­vau­nua, -au­toa tai telt­taa seu­ra-alu­eel­la. Sil­ti he ovat seu­rois­sa vaik­ka­pa nel­jä päi­vää. Mis­sä he yö­py­vät?