Kevät on lintuharrastajan joulu

Olen Kin­nu­sen Mar­kus Tor­ni­os­ta. Per­hee­see­ni kuu­luu vai­mo Sir­pa sekä yh­dek­sän las­ta. Meil­le muut­ti myös juu­ri ly­hyt­kar­vai­nen sak­san­sei­so­jan pen­tu.

Hoitaja-Tyynen elämässä oli kaksi tärkeää Marttia

– Vie­lä van­hoil­la päi­vil­lä­ni olen saa­nut iha­nan lah­jan, olen saa­nut pa­ran­nuk­sen ja pa­luun ar­mon lap­suu­te­ni us­koon ja Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Olin vä­lil­lä hu­kan­nut tär­keim­pä­ni elä­män ku­lu­es­sa. Olen on­nel­li­nen, ker­toi Tyy­ne Me­ri­läi­nen, joka sai nuk­kua van­hurs­kas­ten le­poon 95-vuo­ti­aa­na, 10. mar­ras­kuu­ta 2015. Me­ri­läi­sen elä­män­ta­ri­na on pu­hut­te­le­va:

Elämänkokemus kannattelee käytettyä päätä

Ou­lun­sa­lo­lai­nen Erk­ki Ala­saa­re­la asuu vai­mon­sa An­ne­li Ala­saa­re­lan kans­sa kah­des­taan, lap­set ovat jo ai­kuis­tu­neet. Elä­mään kuu­luu hy­vää.

Katse menneeseen

Raa­he­lai­sen In­ke­ri Ke­ro­lan ko­din vie­res­sä meri ko­hi­see, jää­tyy ja su­laa vuo­de­nai­ko­jen mu­kaan. Näin on ol­lut ai­na en­nen­kin, mut­ta sen näy­tel­miä hän eh­tii seu­raa­maan nyt enem­män to­tu­tel­les­saan elä­ke­läi­sen elä­män­vai­hee­seen.

Kyläpäällikkö toimii yhteyshenkilönä

– Ih­meel­li­sel­tä­hän se tun­tuu, et­tä Su­vi­seu­rat jär­jes­te­tään Kau­ha­van len­to­ken­täl­lä. Ei sitä osan­nut aja­tel­la, et­tä se to­teu­tui­si, vaik­ka usein ta­ka­vuo­si­na kävi mie­les­sä, et­tä len­to­kent­tä oli­si hyvä paik­ka pi­tää Su­vi­seu­rat, to­te­aa Kau­ha­val­la asu­va Ar­mas Si­vu­la.

Lain toteutumista valvomassa

Nur­mi­jär­ve­läi­nen 43-vuo­ti­as Mat­ti Kor­ki­a­kos­ki on 10 lap­sen isä, yk­sin­ker­tai­nen pap­pa, puo­li­so ja po­lii­tik­ko. Hän toi­mii lii­ke­toi­min­ta­joh­ta­ja­na mat­kai­lu­a­lan yri­tyk­ses­sä.

Tasapuolisuutta ja näkemysten rikkautta

– Tasa-ar­vo mer­kit­see mi­nul­le yh­tä­läi­siä mah­dol­li­suuk­sia ja oi­keuk­sia riip­pu­mat­ta ul­koi­sis­ta te­ki­jöis­tä, ku­ten esi­mer­kik­si syn­ty­pe­räs­tä, to­te­aa Lu­kasz Mier­zyns­ki.

Jumala auttoi sopeutumaan puolison kuollessa

Puo­li­son­sa me­net­tä­nyt Si­nik­ka Säi­ly viet­tää ak­tii­vis­ta elä­mää muun mu­as­sa mat­kus­tel­len. Hän to­te­aa, et­tä it­se pi­tää läh­teä liik­keel­le, ei­kä jää­dä nel­jän sei­nän si­sään su­re­maan ja kat­ke­roi­tu­maan.

Rakkaus ja rukous kantavat

Päi­vä­mies ky­se­li lu­ki­joi­den­sa ko­ke­muk­sia ti­lan­tees­ta, jos­sa lä­hei­nen luo­puu us­kos­taan. Tar­kas­te­lu­kul­mi­na oli ky­sy­myk­set: Mi­ten jak­saa it­se us­koa, kun lä­hei­nen kiel­tää us­kon­sa? Mi­ten säi­lyt­tää hy­vät ja luon­te­vat vä­lit luo­pu­nee­seen lä­hei­seen?

Ehditäänkö ajoissa? – Ensihoitaja työskentelee usein aikaa vastaan

Maas­sa ma­kaa ta­ju­ton mies. Joku on soit­ta­nut hä­tä­nu­me­roon. Hä­tä­kes­kus on lä­het­tä­nyt pai­kal­le pe­las­ta­jat ja en­si­hoi­to­yk­si­kön. Mo­lem­mat saa­pu­vat yh­tä ai­kaa. En­si­hoi­to ot­taa vas­tuun asi­ak­kaas­ta: mitä on ta­pah­tu­nut, hen­git­tää­kö, tun­tuu­ko puls­si tai on­ko nä­ky­viä ul­koi­sia ta­pa­tur­man merk­ke­jä? Sa­mal­la ky­sel­lään pai­kal­la­o­li­joil­ta, mitä on ta­pah­tu­nut.