Kauhava valmistautuu kesään 2026

En­si ke­sä­nä Su­vi­seu­rat jär­jes­te­tään pa­rin vuo­den tau­on jäl­keen Kau­ha­val­la. Työ seu­ro­jen taus­tal­la on sil­lä mal­lil­la, kuin sen vuot­ta ai­em­min kuu­luu ol­la­kin: vas­tuu­hen­ki­löt ovat pe­reh­ty­neet teh­tä­viin­sä juu­ri päät­ty­neis­sä seu­rois­sa, ja pur­ku­työt Lo­pel­la ovat käyn­nis­sä.

Kenttäaikuinen tuo turvaa ja tukea nuorten yöhön

Su­vi­seu­ro­jen kent­tä­ai­kui­set val­vo­vat öi­sin nuor­ten tur­val­li­suut­ta ja ovat luo­tet­ta­via ai­kui­sia, joi­hin nuo­ret voi­vat tu­keu­tua haas­ta­vis­sa ti­lan­teis­sa.

Kapsäkki: Kaukana kodin merkitys korostuu

Vas­ti­kään vau­va­ni oli op­pi­nut omin avuin liik­ku­maan pai­kas­ta toi­seen. Vie­raas­sa pai­kas­sa kon­ta­tes­saan hän kur­kis­te­li vä­hän vä­liä ol­kan­sa yli var­mis­taak­seen, vie­lä­kö äi­ti on sii­nä. Si­ni­sis­sä sil­mis­sä pil­kah­ta­va epä­var­muus rau­hoit­tui näh­des­sään hy­my­ni. Koh­ta hän roh­kais­tui kont­taa­maan yhä kau­em­mas mi­nus­ta.

Kesämökki kulkee mukana

An­ni ja Pek­ka Ös­ter­ber­gin vuo­sien ret­kei­ly­ko­ke­muk­set ovat hi­o­neet vau­nu­mat­kal­le val­mis­tau­tu­mi­sen huip­puun­sa. Heil­lä on 190-koh­tai­nen lu­et­te­lo, jos­ta he va­lit­se­vat kul­le­kin mat­kal­le mu­kaan otet­ta­vat ta­va­rat. Ös­ter­ber­geil­le vau­nu on kuin pie­ni mök­ki, jol­la on ra­jat­to­man suu­ri tont­ti.

Osallistuminen juurruttaa ja tuo hyvän mielen

Vee­ra ja Sau­li Myl­ly­lä ovat ra­ken­ta­neet ko­din Sau­lin lap­suu­den mail­le Vi­han­tiin, jos­sa jär­jes­te­tään seu­rat kak­si ker­taa kuu­kau­des­sa. Myl­ly­löil­tä on mat­kaa sin­ne 23 ki­lo­met­riä.

Raamatunkohta auttoi surussa

Tert­tu ja Ola­vi Iso­kos­ki muis­te­le­vat tun­nel­mia jou­lu­kuul­ta 2001, jol­loin tyt­tö­vau­van kuo­le­ma py­säyt­ti nor­maa­lin elä­män. It­se­näi­syys­päi­vää edel­tä­vä­nä il­ta­na vau­van sy­dä­nää­net oli­vat hy­vät ja hän liik­kui. It­se­näi­syys­päi­vän aa­mul­la Ter­tul­le tuli tun­ne, et­tä täy­tyy jo syn­nyt­tää, mut­ta vau­va oli­kin eh­ti­nyt kuol­la. Syn­ny­tys oli suun­ni­tel­tu seu­raa­val­le aa­mul­le.

Marketta vaalii kummitädin perintöä

Hän osa­si py­säh­tyä toi­sen ih­mi­sen koh­dal­le, aset­tua hä­nen ase­maan­sa ja luo­da ar­vos­ta­van kes­kus­te­luil­ma­pii­rin, tii­vis­tää Mar­ket­ta Lu­mi­jär­vi, joka muis­te­lee läm­möl­lä edes­men­nyt­tä kum­mi­tä­ti­ään Mar­ja-Lii­sa Si­vu­laa.

Valkolakki painuu päähän

– On kyl­lä us­ko­ma­ton fii­lis. Lop­pu­jen lo­puk­si kol­me vuot­ta on men­nyt tosi no­pe­as­ti. Var­sin­kin heti kir­joi­tus­ten jäl­keen tuli sem­moi­nen tosi iso hel­po­tus ja va­pau­den tun­ne. Kir­joi­tuk­siin lu­ke­mi­nen oli ai­ka työ­läs­tä. Toi­saal­ta sii­hen oli asen­noi­tu­nut jo etu­kä­teen, et­tä se tu­lee ole­maan työ­läs­tä, Mäki miet­tii.

Yllätys ja elämys vaanivat lintujen tarkkailijaa

Lin­tu­jen seu­raa­mi­nen ryt­mit­tää vuot­ta. Sy­käh­dyt­tä­vim­mät ko­ke­muk­set ovat ret­ki­po­ru­kal­la yh­des­sä teh­dyt lin­tu­löy­döt.

Vihermehiläissyöjän ja jalohaikaran kohtaaminen ovat jättäneet jälkensä Kinnusen perheeseen

Päi­vä val­ke­nee kirk­kaa­na, ja lin­tu­jen sir­ku­tus täyt­tää il­man, kun aa­mun en­sim­mäi­set lin­tu­har­ras­ta­jat saa­pu­vat Me­ri­kot­ka-lin­tu­tor­nil­le Ka­jaa­nin Kou­ta­nie­mel­le. Pai­kal­le tu­lee Kin­nu­sen per­he, Ol­li ja An­na­ma­ri las­ten­sa An­ton, Lyy­di­an, Ma­ril­lan, Emi­li­an ja Aman­dan kans­sa.