Yhteiskunnallisessa keskustelussa on kannettu huolta mielenterveyden haasteiden lisääntymisestä, erityisesti nuorten keskuudessa. THL:n kouluterveyskyselyn (2023) mukaan 8.–9. -luokkalaisten ahdistuneisuus ei osoita laantumisen merkkejä korona-ajan jälkeenkään. Eripuolilta Suomea on uutisoitu nuorten psykiatrian kasvaneesta tarpeesta suhteessa hoitopaikkoihin ja hoitavaan henkilökuntaan. Kirkko on puolestaan ryhtynyt tarjoamaan matalan kynnyksen Walk in -terapiaa alle 29-vuotiaille.
Mielenterveyden ongelmissa tai elämän muissa vaikeuksissa kamppaileva itsetuhoinen tarvitsee apua aina. Samoin tukea tarvitsevat hänen läheisensä. Itsetuhoisuus muodostuu vähitellen kasaantuvista riskitekijöistä, kuten mielenterveyshäiriöistä. Tämän lisäksi usein myös suojaavat tekijät, kuten sosiaalinen tukiverkosto, heikentyvät vähitellen ja lopulta puuttuvat (THL). Vakavaa asiaa halutaan nostaa myös ihmisten tietoisuuteen. Kansainvälistä itsemurhien estämisen päivää vietetään 10.9.
Lähipiirissä ilmenevä itsetuhoisuus, itsemurhan yritykset tai tapahtuneet itsemurhat aiheuttavat syvää ahdistusta ja kysymyksiä, joihin ihmisellä ei ole vastausta. Ahdistaviin kysymyksiin liittyy myös uskon ulottuvuus. Opettaahan Jumalan sana, että jokainen elämä on Jumalan luomaa, pyhää, eikä elämän riistäminen toiselta tai itseltä ole oikein. Elämän lahjan kunnioittaminen ohjaakin hakemaan ja vastaanottamaan apua. Itsemurhan ei tulisi koskaan näyttäytyä ratkaisuna ongelmiin.
Aina apu ei saavuta itsetuhoista, vaan elämä päättyy toisin kuin on tarkoitus. Tuolloinkaan ihmisen ei tarvitse ryhtyä arvioimaan tapahtunutta, vaan sen saa jättää Kaikkivaltiaan Jumalan käsiin. Voi lohduttautua sillä, että Jumala tuntee jokaisen ihmisen elämän. Hän tuntee sellaisenkin, joka on sairastunut niin vakavasti, että ei itse enää ymmärrä tekojensa seurausta. Profeetta kuvaa Jumalan huolenpitoa näin: ”Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden.” (Jes. 42:3.)
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys