Yh­teis­kun­nal­li­ses­sa kes­kus­te­lus­sa on kan­net­tu huol­ta mie­len­ter­vey­den haas­tei­den li­sään­ty­mi­ses­tä, eri­tyi­ses­ti nuor­ten kes­kuu­des­sa. THL:n kou­lu­ter­veys­ky­se­lyn (2023) mu­kaan 8.–9. -luok­ka­lais­ten ah­dis­tu­nei­suus ei osoi­ta laan­tu­mi­sen merk­ke­jä ko­ro­na-ajan jäl­keen­kään. Eri­puo­lil­ta Suo­mea on uu­ti­soi­tu nuor­ten psy­ki­at­ri­an kas­va­nees­ta tar­pees­ta suh­tees­sa hoi­to­paik­koi­hin ja hoi­ta­vaan hen­ki­lö­kun­taan. Kirk­ko on puo­les­taan ryh­ty­nyt tar­jo­a­maan ma­ta­lan kyn­nyk­sen Walk in -te­ra­pi­aa al­le 29-vuo­ti­ail­le.

Mie­len­ter­vey­den on­gel­mis­sa tai elä­män muis­sa vai­keuk­sis­sa kamp­pai­le­va it­se­tu­hoi­nen tar­vit­see apua ai­na. Sa­moin tu­kea tar­vit­se­vat hä­nen lä­hei­sen­sä. It­se­tu­hoi­suus muo­dos­tuu vä­hi­tel­len ka­saan­tu­vis­ta ris­ki­te­ki­jöis­tä, ku­ten mie­len­ter­veys­häi­ri­öis­tä. Tä­män li­säk­si usein myös suo­jaa­vat te­ki­jät, ku­ten so­si­aa­li­nen tu­ki­ver­kos­to, hei­ken­ty­vät vä­hi­tel­len ja lo­pul­ta puut­tu­vat (THL). Va­ka­vaa asi­aa ha­lu­taan nos­taa myös ih­mis­ten tie­toi­suu­teen. Kan­sain­vä­lis­tä it­se­mur­hien es­tä­mi­sen päi­vää vie­te­tään 10.9.

Lä­hi­pii­ris­sä il­me­ne­vä it­se­tu­hoi­suus, it­se­mur­han yri­tyk­set tai ta­pah­tu­neet it­se­mur­hat ai­heut­ta­vat sy­vää ah­dis­tus­ta ja ky­sy­myk­siä, joi­hin ih­mi­sel­lä ei ole vas­taus­ta. Ah­dis­ta­viin ky­sy­myk­siin liit­tyy myös us­kon ulot­tu­vuus. Opet­taa­han Ju­ma­lan sana, et­tä jo­kai­nen elä­mä on Ju­ma­lan luo­maa, py­hää, ei­kä elä­män riis­tä­mi­nen toi­sel­ta tai it­sel­tä ole oi­kein. Elä­män lah­jan kun­ni­oit­ta­mi­nen oh­jaa­kin ha­ke­maan ja vas­taa­not­ta­maan apua. It­se­mur­han ei tu­li­si kos­kaan näyt­täy­tyä rat­kai­su­na on­gel­miin.

Ai­na apu ei saa­vu­ta it­se­tu­hois­ta, vaan elä­mä päät­tyy toi­sin kuin on tar­koi­tus. Tuol­loin­kaan ih­mi­sen ei tar­vit­se ryh­tyä ar­vi­oi­maan ta­pah­tu­nut­ta, vaan sen saa jät­tää Kaik­ki­val­ti­aan Ju­ma­lan kä­siin. Voi loh­dut­tau­tua sil­lä, et­tä Ju­ma­la tun­tee jo­kai­sen ih­mi­sen elä­män. Hän tun­tee sel­lai­sen­kin, joka on sai­ras­tu­nut niin va­ka­vas­ti, et­tä ei it­se enää ym­mär­rä te­ko­jen­sa seu­raus­ta. Pro­feet­ta ku­vaa Ju­ma­lan huo­len­pi­toa näin: ”Mur­tu­nut­ta ruo­koa hän ei mu­ser­ra, lam­pun hii­pu­vaa liek­kiä hän ei sam­mu­ta. Tin­ki­mät­tä hän to­teut­taa oi­keu­den.” (Jes. 42:3.)