Seurailmoitusten suuri määrä tämän lehden sivuilla kertoo rauhanyhdistysten toimintakauden parhaillaan käynnistyvän. Siirrytään sisäruokintakauteen, kuten joskus kuulee sanottavan. Kesän suuret seurat retkiolosuhteissa ovat ohi, ja Jumalan sanan saarna kaikuu syksyn ja talven kuukausina sisätiloissa: rauhanyhdistysten toimitaloilla, kirkoissa, seurakuntien tiloissa ja kodeissa.
Isoissa ja pienissä seuroissa saarnan ydin on sama, anteeksiantamuksen viesti syntiselle ihmiselle. Seurakutsukin on samalla tavalla kaikille avoin: myös pieniin seuroihin ovat kaikki tervetulleita. Tätä viestiä on tärkeä pitää paikallisilla tasoilla esillä ympäri vuoden. Kun seuroihin tulee ensikertalaisia, avoin suhtautuminen ja ystävällinen vastaanotto saavat olon tuntumaan tervetulleelta.
Syyskauden käynnistyessä monen seurasalin ovella näkyy uusia kasvoja, kuten opiskelijoita, paikkakuntaa vaihtaneita ja parannuksen armon saaneita. He etsivät omaa paikkaansa seurasalista, ja monen toiveena on löytää kotipaikkakunnaltaan uusia uskonystäviä. Uuden tulokkaan askeleet ovat usein epävarmat ja tunnustelevat: miten minut otetaan vastaan?
Epävarmuus seurasalin ovella voi koskettaa myös tutulle seurapaikalle saapuvaa. Syynä voi olla esimerkiksi yksinäisyyden kokemus tai nuorella epävarmuus siitä, hyväksyvätkö toiset nuoret hänet joukkoonsa. Näiltä osin jokainen seuravieras voi tehdä parhaansa: huomioida, tervehtiä, kysäistä kuulumisia. Nuoren henkilökohtainen huomioiminen ja pyytäminen mukaan yhteiseen toimintaan voi madaltaa seurasalin kynnystä, vaikka ikätovereita tai kavereita ei omalla paikkakunnalla olisikaan.
Kyläilykutsu on merkki halukkuudesta tutustua, ja tällainen kutsu lämmittää yleensä kutsun saajan mieltä. Uudella paikkakunnalla on sen jälkeen yksi ikkuna, josta loistavat valot tuntuvat syksyn pimetessä erityisiltä: siellä asuu tuttuja ihmisiä, uskonystäviä. Raamattu kannustaa vieraanvaraisuuteen ja ennakkoluulottomaan kohtaamiseen: ”Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä” (Hepr. 13:2).
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys