Liik­ku­es­saan jul­ki­sis­sa ti­lois­sa ih­mi­nen ha­vait­see, et­tä ne ovat har­voin hil­jai­sia. Vä­hem­män on kaup­po­ja tai liik­kei­tä, jois­sa taus­tal­la ei soi­si mu­siik­ki. Jois­sain jul­ki­sis­sa ti­lois­sa kä­vi­jöil­tä odo­te­taan edel­leen hil­jais­ta ja hil­lit­tyä käyt­täy­ty­mis­tä. Täl­lai­sia paik­ko­ja ovat esi­mer­kik­si kir­jas­tot tai kir­kot. Työ­paik­ko­jen avo­kont­to­rei­den yleis­ty­es­sä huo­mat­tiin, et­tä ne ei­vät ol­leet täy­del­li­siä rat­kai­su­ja, sil­lä työn­te­ko vaa­tii usein kes­kit­ty­mis­rau­haa. Usein työ­hön si­säl­tyy myös luot­ta­muk­sel­li­sia kes­kus­te­lu­ja.

Ih­mis­tä ym­pä­röi­vä voi­ma­kas ää­ni­maa­il­ma ko­e­taan myös on­gel­ma­na, me­lu­saas­tee­na. Ih­mi­sen on hyvä ope­tel­la ole­maan hil­jaa. Mik­si näin? Hil­jai­suu­des­sa on mah­dol­lis­ta py­säh­tyä, poh­tia asi­oi­ta ja rau­hoit­tua. Hil­jai­suus ren­tout­taa ja pois­taa stres­siä. Täy­den hil­jai­suu­den rin­nal­la myös luon­non ää­net, ku­ten tuu­len su­hi­na puis­sa, ve­den so­li­na tai lin­tu­jen lau­lu rau­hoit­ta­vat. Voi ol­la, et­tä ny­kyih­mi­nen sie­tää huo­nos­ti hil­jai­suut­ta, eri­tyi­ses­ti sil­loin, jos on tot­tu­nut elä­mään ää­nien ym­pä­röi­mä­nä.

Hil­jai­suus on tar­peel­lis­ta myös hen­gel­li­sen elä­män kan­nal­ta. Jos­sain on to­det­tu, et­tä kun muut ää­net ovat pois­sa, on Ju­ma­lal­la ti­laa pu­hua ih­mi­sen si­sim­mäs­sä. To­te­aa­han kris­ti­nop­pi myös, et­tä omas­sa­tun­nos­sa pu­huu Ju­ma­lan ää­ni (KO 16). Tuon ää­nen voi kuul­la, kun hil­jen­tyy ja rau­hoit­tuu jat­ku­vas­ta me­nos­ta. Ju­ma­lan sana to­te­aa: ”Hyvä on hil­jai­suu­des­sa toi­voa apua Her­ral­ta” (Va­lit. 3:26). Ih­mi­nen saat­taa pyr­kiä vai­men­ta­maan Ju­ma­lan ää­nen si­sim­mäs­sään ym­pä­röi­mäl­lä it­sen­sä jat­ku­vaan, voi­mak­kaa­seen ää­ni­mai­se­maan.

Ju­ma­lan sa­nan ää­rel­le hil­jen­ty­mi­nen on tär­ke­ää. Lap­si tai nuo­ri ei ai­na osaa kes­kit­tyä tai ol­la hil­jaa ko­vin kau­an. Tie­tyt kei­not voi­vat aut­taa hil­jen­ty­mään. Seu­rois­sa lap­si saa oman het­ken isän tai äi­din sy­lis­sä. Nuo­ren on myös hyvä ope­tel­la kuun­te­le­maan Ju­ma­lan sa­nan vies­tiä il­man pu­he­lin­ta tai ys­tä­vän kans­sa kes­kus­te­lua. Hil­jen­ty­mis­tä voi ope­tel­la ja op­pia. Kun ih­mi­nen hil­jen­tyy, hä­nen kor­van­sa ja sy­dä­men­sä ovat val­mii­ta vas­taa­not­ta­maan sen, mitä ”Hen­ki sa­noo seu­ra­kun­nil­le” (Ilm. 2:7).