JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

"Kyllä kannattais uskoa!"

12.3.2024 14.45

Juttua muokattu:

12.3. 14:42
2024031214420920240312144500

Kuva: Maiju Raunismaa

Kuva: Maiju Raunismaa

Mai­ju Rau­nis­maa


5-vuo­ti­as is­tuu soh­val­la las­ten ku­va­raa­mat­tu sy­lis­sään ja sil­mät suu­ri­na ky­syy:

– Voi­ko sem­moi­nen ve­den­pai­su­mus tul­la taas? Voi­ko?

– Ei voi tul­la. Ju­ma­la lu­pa­si, et­tei enää kos­kaan tule ve­den­pai­su­mus­ta, ja Ju­ma­la lait­toi tai­vaal­le sa­teen­kaa­ren lu­pauk­sen mer­kik­si.


Lap­set kat­se­le­vat ku­va­raa­mat­tua ja jut­te­le­vat Noo­an ar­kis­ta. Pik­ku­ve­li väit­tää ark­kia isok­si ta­lok­si, mut­ta iso­sis­ko tie­tää, et­tä se on jät­ti­mäi­nen lai­va. Ruu­an­lai­ton lo­mas­ta vas­tai­len las­ten ky­sy­myk­siin ja ul­ko­muis­tis­ta ker­toi­len tut­tu­ja ker­to­muk­sia. Aloi­te­taan pa­ra­tii­sis­ta ja muis­tel­laan, mi­ten Ju­ma­la loi kai­ken ja to­te­si, et­tä kaik­ki on hy­vää. Sit­ten lui­ker­te­li käär­me pa­ra­tii­siin ja hou­kut­te­li en­sim­mäi­set ih­mi­set syn­tiin.


Syn­tiin­lan­kee­mus­ker­to­mus on lap­sil­la hy­väs­sä muis­tis­sa, kun pi­det­tiin ai­hees­ta po­ru­kal­la py­hä­kou­lu. Lap­set sai­vat lii­ku­tel­la vih­rei­siin kan­kaan rie­ka­lei­siin pu­et­tu­ja Ee­vaa ja Aa­ta­mia hy­vän ja pa­han tie­don puu­ta esit­tä­vän traak­ki­puun var­jos­sa, ja le­lu­käär­me tuli hou­kut­te­le­maan hei­dät syn­tiin.

– Minä muis­tan, Ee­va söi sii­tä hy­vän ja pa­han tie­don puus­ta ja sit­ten Aa­ta­mi­kin söi.

– Joo, niin tuli syn­ti maa­il­maan. Ju­ma­la käs­ki Ee­van ja Aa­ta­min pois pa­ra­tii­sis­ta. Ih­mi­set li­sään­tyi­vät, ja myös pa­huus li­sään­tyi. Ju­ma­la kat­soi, et­tä maa­il­ma oli ihan täyn­nä syn­tiä ja kaik­kea pa­haa. Ju­ma­laa ka­dut­ti, et­tä oli edes luo­nut ih­mi­sen.

– Oli­ko kaik­ki ih­mi­set pa­ho­ja?

– Lä­hes kaik­ki. Raa­ma­tus­sa sa­no­taan, et­tä Nooa oli Ju­ma­lan mie­len mu­kai­nen mies. Eli Nooa oli us­ko­vai­nen. Sik­si Ju­ma­la an­toi Noo­al­le teh­tä­vän ra­ken­taa ark­ki. Ju­ma­la an­toi tar­kat oh­jeet Noo­al­le. Niin Nooa al­koi ra­ken­taa ark­kia. Ih­mi­set vaan nau­roi­vat Noo­al­le, kun hän ra­ken­si isoa lai­vaa, vaik­ka ei ol­lut vet­tä lä­hel­lä­kään. Ju­ma­la käs­ki ot­taa ark­kiin eläi­miä ja oman per­heen­sä ja kaik­ki ih­mi­set, ket­kä ha­lu­si­vat kyy­tiin.

– Tu­li­ko kaik­ki ih­mi­set kyy­tiin?

– Ei sin­ne tul­lut kyy­tiin kuin Nooa ja sen vai­mo ja Noo­an po­jat ja nii­den vai­mot. Edes ne ra­ken­nus­mie­het, ket­kä oli­vat ark­kia ra­ken­ta­mas­sa, ei­vät ha­lun­neet kyy­tiin. Nooa ker­toi ih­mi­sil­le, et­tä Ju­ma­la lait­taa koh­ta val­ta­van sa­teen, joka hu­kut­taa kai­ken, ja taas Nooa kut­sui ih­mi­siä ark­kiin tur­vaan. Mut­ta ei ih­mi­set tul­leet.

– Mik­si ne ih­mi­set ei tul­leet tur­vaan?

– Ne ei us­ko­neet, mitä Nooa ker­toi Ju­ma­lan sa­no­neen. Kun Ju­ma­la sul­ki ar­kin oven ja al­koi sa­ta­maan vet­tä, ih­mis­ten mie­li muut­tui. Sit­ten oli­si ol­lut ark­kiin tu­li­joi­ta, mut­ta Ju­ma­la oli jo sul­ke­nut sen oven, ei­kä Nooa tai ku­kaan muu­kaan voi­nut sitä ava­ta.


Vet­tä sa­taa kaa­ta­mal­la, ja ark­ki aje­leh­tii kuu­kau­si­tol­kul­la ym­pä­riin­sä. Ar­kin si­säl­lä ih­mi­sil­lä ja eläi­mil­lä ei ole mi­tään hä­tää. Lo­pul­ta pääs­tään ta­ri­nas­sa sii­hen vai­hee­seen, et­tä ark­ki on py­säh­ty­nyt Ara­ra­tin vuo­rel­le ja vesi on las­ke­nut. Ar­kin ovet ava­taan, ja ih­mi­set ja eläi­met pää­se­vät ulos. Ku­va­raa­ma­tun ku­vas­sa Nooa uh­raa lam­paan kii­to­suh­ri­na Ju­ma­lal­le. Tai­vaal­la on sa­teen­kaa­ri.

– Mik­si Nooa nyt polt­taa tuon lam­paan?

– Se on kii­tos­lah­ja Ju­ma­lal­le, kun Ju­ma­la suo­je­li ve­den­pai­su­muk­sen ai­ka­na.

– Mik­si ne an­toi Ju­ma­lal­le lah­jak­si vaan pol­te­tun lam­paan?

– Se oli ar­vok­kain lah­ja, mitä niil­lä oli an­taa.


On jo il­ta. Edel­leen las­ten, var­sin­kin 5-vuo­ti­aan, aja­tuk­set ovat ve­den­pai­su­muk­sen ta­pah­tu­mis­sa.

– Mik­si Ju­ma­la lait­toi sen ar­kin oven kiin­ni? Mik­si ne kaik­ki ih­mi­set ei pääs­syt sin­ne kyy­tiin?

– Ju­ma­la oli an­ta­nut niil­le mah­dol­li­suu­den tul­la tur­vaan, mut­ta ne oli ko­va­kor­vai­sia ei­kä kuun­nel­leet ja us­ko­neet.

– Kyl­lä kan­nat­tais us­koa! Täs­sä sen ai­na­kin huo­maa, et­tä kyl­lä kan­nat­tais us­koa!

MaijuRaunismaa
Koivikon keskellä asuva perheenäiti, jonka 9 lasta ja yrittäjäpuoliso pitävät kiireisenä. Kuopioon juurtunut pohjoisen kasvatti. Luonnon ja arjen kauneudesta nauttija, joka usein katselee ja tallentaa elämää kameran linssin läpi. Villasukkien suurkuluttaja. Palautetta ja aihetoiveita toivon osoitteeseen maiju.raunismaa(at)hotmail.com
19.5.2024

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. sJoh. 3:16

Viikon kysymys