Mai­ju Rau­nis­maa

"Tä­nään lä­he­tään seu­roi­hin", ker­ron aa­mu­pa­lal­la lap­sil­le.

"Etä­nä vai li­ve­nä?" ky­syy 4-vuo­ti­as.

Täl­lais­ta ky­sy­mys­tä en oli­si osan­nut ku­vi­tel­la­kaan muu­ta­ma vuo­si sit­ten. Ko­ro­na­e­pi­de­mi­an ol­les­sa pa­him­mil­laan net­tiyh­tey­det toi­vat seu­rat ko­tei­hin, mö­keil­le, sai­raa­laan ja ihan min­ne vaan. Lä­hes kai­kil­ta rau­ha­nyh­dis­tyk­sil­tä alet­tiin lä­het­tää seu­ro­ja ja py­hä­kou­lu­ja ne­tin kaut­ta. Etä­seu­rois­ta tuli lap­sil­le ihan tut­tu kä­si­te. Näil­le pie­nim­mil­le jopa tu­tum­pi kuin seu­rat rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä tai muu­al­la, min­ne men­tiin pai­kan pääl­le. Nii­tä alet­tiin kut­sua li­ve­seu­roik­si.

Meil­le syn­tyi vau­va en­sim­mäi­se­nä ko­ro­na­ke­vää­nä. Muis­tan, mi­ten ih­meis­sään pie­ni oli noin vuo­den iäs­sä, kun pää­si en­sim­mäis­tä ker­taa rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le seu­roi­hin.

Kun seu­ro­jen pi­dos­sa saa­tiin pa­la­ta nor­maa­liin, tu­li­kin uu­si nor­maa­li. Etä­seu­rat oli­vat tul­leet jää­däk­seen.

Ko­ro­na­ku­ri­mus on jät­tä­nyt jäl­ken­sä myös seu­rois­sa käy­mi­seen: su­rul­li­sen mo­nen paik­ka seu­ra­pen­kis­sä on edel­leen tyh­jä, ei­kä seu­rat kuu­lu enää viik­ko-oh­jel­maan mil­lään ta­val­la. Sa­na­va­ras­tos­sa seu­ra­pai­ta­kin tar­koit­taa ur­hei­lu­seu­ran pe­li­pai­taa. Us­kon kil­voi­tus on jää­nyt.

Myös mo­nis­sa us­ko­vai­sis­sa per­heis­sä ko­ro­na-ajan var­jo nä­kyy vie­lä. Pit­kän seu­ra­tau­on jäl­keen voi vaa­tia ai­kaa ja työ­tä, et­tä seu­rois­sa käy­mi­nen saa­daan pa­lau­tet­tua viik­ko-oh­jel­maan. Meil­lä ai­na­kin ol­laan vie­lä sii­nä vai­hees­sa. Kun per­hees­sä on nep­sy­haas­tei­ta, muu­tok­set ei­vät usein­kaan käy no­pe­as­ti ja ki­vut­to­mas­ti.

Nep­syis­tä pu­hut­ta­es­sa tar­koi­te­taan ih­mi­siä, joil­la on neu­rop­sy­ki­at­ri­sia haas­tei­ta, jot­ka joh­tu­vat ai­vo­jen ra­ken­teel­li­ses­ta ja toi­min­nal­li­ses­ta poik­ke­a­vuu­des­ta. Täl­lai­sia ovat esi­mer­kik­si ADHD ja ADD, As­per­ge­rin oi­reyh­ty­mä ja muut au­tis­mi­kir­jon häi­ri­öt, ke­hi­tyk­sel­li­nen kie­li­häi­riö sekä Tou­ret­ten oi­reyh­ty­mä. (Läh­de: na­e­nep­sy.fi.)

Mei­dän per­hees­sä yh­del­lä on add-di­ag­noo­si ja muu­ta­mil­la muil­la­kin nep­sy­haas­tei­ta. Meil­lä seu­roi­hin läh­tö on koko päi­vän pro­jek­ti, joka vaa­tii voi­mia ja en­na­koin­tia. Aa­mul­la jo ker­ro­taan lap­sil­le seu­roi­hin läh­dös­tä ja läh­dön ajan­koh­ta. Myös adhd-lääk­keet on tär­keä muis­taa ot­taa niin kuin kaik­ki­na mui­na­kin aa­mui­na. Seu­roi­hin läh­töä var­ten vaat­teet kat­so­taan ajois­sa val­miik­si. Nep­syil­lä on usein ais­ti­herk­kyyk­siä. Esi­mer­kik­si vaat­tei­den tun­tu­ma on tär­keä: on­ko vaa­te väl­jä vai na­pak­ka on­ko kan­gas peh­meä, liu­kas, jäyk­kä tai muu­ta vas­taa­vaa. Vaat­tei­den sau­mat voi­vat tun­tua pa­hal­ta ja su­kan ku­vi­ot möy­kyil­tä.

Nep­sy­las­ten kans­sa myös syö­mi­ses­sä ja pu­ke­mi­ses­sa on omat kom­mer­venk­kin­sä. Yk­si söi­si vain pot­tua. Toi­nen saa rai­va­rit, kun kas­ti­ke kos­kee pot­tuun, ei­vät­kä ne pysy eril­lään. Joku ei söi­si mi­tään, jos ei ole tut­tua tur­va­ruo­kaa.

Ruu­an jäl­keen pu­e­taan seu­ra­vaat­teet. Yh­del­le ei kel­paa­kaan enää ne ai­kai­sem­min kat­so­tut su­kat, kun niis­sä tun­tuu­kin nyt möyk­ky­jä. Pu­ke­mis­häs­sä­kän kes­kel­lä yk­si lap­si vain is­tuu ju­mit­ta­mas­sa vaat­tei­den­sa vie­res­sä ja kai­vaa var­pai­taan. Hius­ten har­jaus oli­si kan­nat­ta­nut teh­dä ai­kai­sem­min. Mi­ten sitä ei kos­kaan muis­ta? Kii­re, pit­kät hiuk­set ja herk­kä pää­nah­ka ei­vät ole hyvä yh­dis­tel­mä.

Sit­ten et­si­tään tak­ke­ja ja hans­ko­ja. Jon­kun ken­gät on mä­rät, hän kun ei muis­ta­nut­kaan lait­taa nii­tä kui­vu­maan. Kii­rees­sä et­si­tään joi­ta­kin mui­ta ken­kiä, et­tei tar­vi mä­ril­lä läh­teä. Yk­si ha­lu­ai­si vält­tä­mät­tä ke­vät­ta­kin, vaik­ka ul­ko­na on kun­non pak­ka­nen.

Lo­pul­ta, kun is­tah­dan hen­gäs­ty­nee­nä au­toon, ol­laan jo myö­häs­sä. Ei mi­tään uut­ta. No­lot­taa men­nä ai­na myö­häs­sä, mut­ta men­nään nyt sil­ti, kun ol­laan au­toi­hin as­ti pääs­ty.

Ai­na voi­ma­va­rat ei­vät ruuh­ka­vuo­sien ja nep­sy­haas­tei­den kes­kel­lä rii­tä seu­roi­hin läh­töön, vaik­ka ha­lua on­kin. Ar­ki on nep­syil­le ja hei­dän per­heil­leen kuor­mit­ta­vaa. Sun­nun­tai-aa­mui­sin pun­ni­taan­kin las­ten ja ai­kuis­ten voi­ma­va­rat ja ar­vi­oi­daan, on­ko live- vai etä­seu­ro­jen päi­vä.

Ran­kan vii­kon jäl­keen saa­te­taan jos­kus ol­la koko sun­nun­tai ihan vaan ko­to­na pa­lau­tu­mas­sa. Jos­sa­kin vai­hees­sa päi­vää huu­del­laan kaik­ki lap­set olo­huo­nee­seen etä­seu­roi­hin. Joku tu­lee sa­nan­kuu­loon kal­sa­reis­saan, toi­nen tak­ku­tuk­ka­na, mut­ta iha­na, jos kaik­ki kui­ten­kin tu­le­vat. Vä­lil­lä joku ei ole pys­ty­nyt tu­le­maan mui­den jouk­koon olo­huo­nee­seen, mut­ta on tul­lut vie­rei­seen huo­nee­seen. Siel­lä hän ha­lu­si yk­sin hä­mä­räs­sä kuun­nel­la olo­huo­nees­ta kuu­lu­vat seu­rat. Pu­heen ai­ka­na lap­set usein piir­te­le­vät, vä­rit­tä­vät tai pe­laa­vat jo­ta­kin. Seu­ro­jen jäl­keen juo­daan tie­ten­kin seu­ra­kah­vit jäts­kin tai pul­lan kans­sa.

Vä­lil­lä olen ko­ke­nut huo­nom­muut­ta sii­tä, et­tä niin har­voin sel­vi­tään seu­roi­hin. Tun­tuu, et­tä kaik­ki muut jak­sa­vat ja sel­vi­ä­vät seu­roi­hin lä­hes ai­na. On käy­nyt jopa mie­les­sä, on­ko sitä oi­kein us­ko­mas­sa­kaan enää, kun ei jak­sa seu­roi­hin ai­na läh­teä. On­nek­si seu­rois­sa käy­mi­nen ei kui­ten­kaan ole us­kon mit­ta. Tär­kein­tä on halu us­koa.

On iha­naa huo­ma­ta, et­tä on halu seu­roi­hin ja kai­paus sa­naan kuu­loon, myös lap­sil­la. Muis­tan, kun en­sim­mäis­ten ko­ro­na­ke­sä­nä kuun­te­lim­me Ke­sä­seu­ra­ra­di­o­ta. Jon­kun Sii­o­nin lau­lun ai­ka­na ala­kou­lui­käi­nen poi­kam­me al­koi it­ke­mään. Ky­syin, mikä on hä­tä­nä. ”Mi­nul­la on vaan niin ikä­vä Su­vi­seu­roi­hin”, hän vas­ta­si.