”Suo minun iloiten sinua seurata”

Roo­man val­ta­kun­nan ajal­ta on tut­tu sa­tii­rik­ko Ju­ve­na­lik­sen luon­neh­ti­ma aja­tus tar­jo­ta ih­mi­sil­le ”lei­pää ja sir­kus­hu­ve­ja”. Täl­lä vii­ta­taan ih­mis­luon­teen vah­vaan tai­pu­muk­seen pyr­kiä vält­tä­mään epä­mu­ka­vuu­sa­lu­eel­le jou­tu­mis­ta sekä hen­ki­ses­sä et­tä ruu­miil­li­ses­sa mer­ki­tyk­ses­sä. Aja­tel­tiin, et­tä yh­teis­kun­ta­rau­han säi­lyt­tä­mi­sek­si oli­si tär­ke­ää huo­leh­tia ih­mi­sen pyy­tei­den hel­pos­ta saa­vu­tet­ta­vuu­des­ta.

”Kysykää mikä on hyvä tie”

”Pa­ras­ta oli mah­dol­li­suus hil­jen­tyä”, kir­joit­ti nuo­ri rip­pi­kou­lu­lei­rin pa­laut­tees­sa. Oli ol­lut hyvä aloit­taa ja päät­tää lei­ri­päi­vät Ju­ma­lan sa­nal­la ja hil­jen­tyä ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen opis­ke­lun ja yh­des­sä­o­lon lo­mas­sa.

Matkalla kohti lepopaikkaa

”Tark­ka­na tuos­sa bus­si­py­sä­kin koh­dal­la! Mal­ta py­säh­tyä kun­nol­la. Jat­ka tien yli mo­lem­piin suun­tiin kat­sot­tu­a­si ja var­mis­tut­tu­a­si, et­tei au­to­ja ole tuo­ta mut­kaa ei­kä kaup­paa lä­hem­pä­nä tu­los­sa. Pyö­räi­le sit­ten tien reu­naa pe­ril­le as­ti.”

Hyvä sanoma saa levitä kaikkialle

Suo­ma­lai­ses­sa sa­nan­las­kus­sa to­de­taan: ”Hyvä kel­lo kau­as kuu­luu, paha vie­lä kau­em­mas.” Tämä tar­koit­taa, et­tä hyvä mai­ne le­vi­ää laa­jal­le, mut­ta huo­no mai­ne tai ne­ga­tii­vi­set uu­ti­set le­vi­ä­vät vie­lä no­pe­am­min ja kau­em­mas.

Turva säilyy kärsimyksessäkin

Ih­mi­sen ajal­li­seen elä­mään si­säl­tyy kär­si­mys. Kär­si­mys­tä voi­vat ai­heut­taa esi­mer­kik­si ki­vut, sai­rau­det, mie­len haas­teet, ih­mis­suh­de­vai­keu­det tai ta­lou­del­li­nen ah­din­ko. Us­kon ja oman­tun­non ky­sy­myk­siin voi liit­tyä hen­gel­lis­tä vai­vaa.

Kaikkivaltiasta ei voi tavoittaa

Erääs­sä leh­des­sä vuo­si­kym­me­niä sit­ten ol­lut piir­ros­ku­va on jää­nyt mie­lee­ni. Kari Suo­ma­lai­sen piir­rok­ses­sa ar­vo­val­tai­nen pöy­tä­seu­rue poh­tii Ju­ma­lan ole­mas­sa­o­loa. Tai­ta­vin vii­voin piir­tä­jä oli ku­van­nut tuon elä­män isoin­ta ky­sy­mys­tä poh­ti­van kes­kus­te­lu­pöy­dän – se oli si­joi­tet­tu Ju­ma­lan käm­me­nel­le.

Ihminen ei pelastu lakia noudattamalla

Kun rip­pi­kou­lus­sa kä­si­tel­lään kym­men­tä käs­kyä, tu­lee mo­nes­ti pu­het­ta kah­des­ta lain­tau­lus­ta. En­sim­mäi­sel­lä tau­lul­la ku­va­taan nii­tä käs­ky­jä, jot­ka kos­ke­vat ih­mi­sen ja Ju­ma­lan vä­lis­tä suh­det­ta. Toi­ses­sa tau­lus­sa taas ovat ih­mis­ten vä­li­siin suh­tei­siin liit­ty­vät käs­kyt.

Rauhasta kasvaa levollinen luottamus

Maa­il­ma ym­pä­ril­läm­me muut­tuu koko ajan. Ih­mi­sen ko­vuus, ter­ro­ris­mi ja so­dat lei­maa­vat tätä ai­kaa. Syn­ti on kä­sit­tee­nä mo­nil­le ou­to ja vie­ras. Syn­nin seu­rauk­se­na moni maal­lis­tu­nut ih­mi­nen ei kui­ten­kaan koe tar­vet­ta ky­sel­lä, mitä hä­nen rau­haan­sa kuu­luu – mikä on hä­nen sie­lun­sa tila. Sekä maal­li­sen et­tä hen­gel­li­sen rau­han puut­tu­mi­nen on ih­mi­sen elä­mäs­sä suu­ri me­ne­tys.

Kultakin koetellaan tulessa

”Lo­juu­ko li­pas­tos­sa­si aar­re?” ky­se­lee mai­nos­teks­ti hur­ma­ten kuin pa­rem­paa toi­voa lu­pail­len. ”Pö­lyt­tyy­kö olo­huo­nees­sa­si kul­ta-aar­re?” ti­vaa toi­nen ka­ra­mel­li­kir­jai­min kruu­sail­tu he­rä­te ruu­dul­la. Tun­tuu kul­ta ole­van hin­nois­saan, kun sitä ol­laan val­miit ha­ke­maan lä­hes joka tor­pan nur­kis­ta. Kai sitä nyt jo­kai­nen äly­ää, et­tei kan­na­ta lo­jut­taa tai pö­lyt­tää it­sel­leen vä­hän­kään tar­peet­to­mia esi­nei­tä nur­kis­saan, kun niis­tä täs­sä maa­il­man ti­lan­tees­sa sai­si käy­vän ka­san kan­sal­lis­ta va­lut­taa? ”Myy siis kul­ta­si!”

Saako teitä siunata, pyhät ja rakkaat?

Vil­le Suu­ta­ri (1902–1988) on ky­sy­nyt usein saar­na­tes­saan ot­si­kon ky­sy­myk­sen. Hä­nes­tä ja mo­nis­ta muis­ta edes­men­neis­tä rak­kais­ta sa­nan­pal­ve­li­jois­ta ker­ro­taan kir­jas­sa Her­ran työ­mie­hiä (SRK, 2020).