Positiivisesta ajattelusta puhutaan nykyään paljon. "Ajattele itsesi positiiviseksi", "Muuta ajatuksesi positiiviseksi – näin se onnistuu" ovat tuttuja otsikoita useimmille. Otsikot ovat ilmeisesti aiheellisia, koska varautuneisuus, negatiivisuus ja melankolisuus yhdistetään usein meihin suomalaisiin jopa kansakunnan ominaispiirteinä.
Onhan niin, että monet asiat pysyvät samana riippumatta siitä, miten me niihin suhtaudumme. Silti suhtautumistavalla on usein paljon merkitystä. Naurammeko jo nyt jollekin epätoivoiselle tilanteelle, jonka hullunkuriset piirteet tulevat esille vasta ajan kuluessa, vai teemmekö sen vasta murehdittuamme asiaa ensin perusteellisesti? Sanotaan, että valinta tässäkin asiassa on meidän.
Mutta jaksammeko me joka hetki miettiä asioista ne parhaat puolet? Jaksammeko aina katsella puolityhjää juomalasia ajatellen, että sehän on puoleksi täynnä? Muista en tiedä, mutta minä en ainakaan kykene siihen. Tunnen usein syvää yhteenkuuluvuutta suomalaisten murahteluun ja pessimistisyyteen taipuvaista perimää kohtaan.
Positiiviseen ajatteluun opastavien otsikoiden alta löytyy erilaisia vinkkejä, miten ajattelua voi suunnata myönteisemmäksi. Useimmista löytyy yksi sama, hyvä neuvo – kehotus kiitollisuuteen: aloita päiväsi kiitollisuudella ja päivän päätteeksi muista kiittää.
Uskon, että kautta aikojen monet suomalaiset ovat ristineet kätensä kiitokseen ja ristivät yhä. Illalla ennen uneen vaipumista nousee kiitos kuluneesta päivästä Taivaan Isän puoleen. Myös elämän vaikeista tilanteista selviydyttyä on päällimmäisenä kiitollisuus Jumalan johdatuksesta ja varjeluksesta.
Tällä tavalla toimineita on ollut myös esi-isissämme. He luottivat ja uskoivat Jumalan suureen voimaan tuntien samalla oman pienuutensa. He uskoivat vaikeuksien keskellä, että Jumalalla on tässäkin asiassa oma tarkoituksensa. He lisäsivät suunnitelmistaan kertoessaan: "jos Jumala suo". He kokivat voimakkaasti, että elämä on joka hetki Korkeimman johdatuksessa.
Toivon, että tämä positiivinen ja luottavainen usko kantaa myös meitä tämän hetken kulkijoita läpi epäilysten ja karikoiden. Että kulkisimme turvallisesti – kiitollisina.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys