Kak­si­vuo­ti­as lap­sen­lap­se­ni kat­soo mi­nua kirk­kain sil­min ja ky­syy laas­ta­ria. Ky­sel­les­sä­ni, mi­hin laas­ta­ri tar­vi­taan, saan vas­tauk­sen, et­tä Mil­jal­le tuli paha mie­li ja se pi­tää pa­ran­taa. Pie­ni mie­he­nal­ku saa pät­kän ku­vi­ol­lis­ta las­ten­laas­ta­ria sekä ser­kul­leen et­tä it­sel­leen.

Lap­set opet­ta­vat mei­tä ai­kui­sia joka het­ki. Las­ten suh­tau­tu­mi­nen toi­sen su­ruun on mut­ka­ton­ta. Au­te­taan sil­lä ta­val­la, mikä on tut­tua ja mikä osa­taan. Täs­sä ta­pauk­ses­sa laas­ta­roi­mal­la pa­haa miel­tä.

Mil­ja is­tuu lat­ti­al­la ja nyyh­kyt­tää. Vie­rel­lä is­tuu pie­ni serk­ku­poi­ka käsi loh­dut­ta­va­na Mil­jan kä­si­var­rel­la ja koko pie­ni var­ta­lo ojen­tau­tu­nee­na Mil­jaa koh­ti. Mil­jal­ta ky­se­le­mäl­lä pal­jas­tuu pa­han mie­len ai­heut­ta­ja. Asia on help­po kor­ja­ta. Li­pas­ton al­le omil­le teil­leen li­vah­ta­nut pie­nen pie­ni mopo kai­ve­taan esil­le ja an­ne­taan Mil­jal­le ko­ti­lai­naan. Kyy­ne­leet kui­va­taan ja pie­ni serk­ku­poi­ka saa hur­maa­van hy­myn ja ru­tis­tuk­sen kii­tok­sek­si loh­dut­te­luis­ta.

Ai­toa vä­lit­tä­mis­tä, ai­toa koh­taa­mis­ta, myö­tä­e­lä­mis­tä elä­män kai­kis­sa ti­lan­teis­sa, nii­tä tar­vi­taan ai­na. Pel­ko sii­tä, sa­non­ko oi­kein, osaan­ko loh­dut­taa oi­kein, on tur­haa. Pel­käs­tään vie­rel­lä kul­ke­mi­nen aut­taa sel­vi­ä­mi­ses­sä. Tie­to sii­tä, et­tä ta­pah­tui mitä ta­han­sa, en ole yk­sin, on erit­täin tär­ke­ää.

Me ai­kui­set teem­me asi­ois­ta mo­nes­ti ko­vin vai­kei­ta. Yri­täm­me löy­tää oi­ke­at sa­nat jo­kai­seen ti­lan­tee­seen, mut­ta mis­tä tie­däm­me, mit­kä ovat juu­ri oi­ke­at sa­nat. Me­kin voi­sim­me toi­mia las­ten ta­val­la. Voim­me käyt­tää nii­tä sa­no­ja ja kei­no­ja, mitä osaam­me ja mit­kä ovat mei­tä­kin aut­ta­neet vai­kei­na ai­koi­na. Voim­me ojen­taa su­re­val­le laas­ta­rin. Vain sil­lä on mer­ki­tys­tä, et­tä vie­rel­lä ole­va vä­lit­tää oi­ke­as­ti ja ai­dos­ti.