Joskus tapahtuu hassuja juttuja, niin kuin esimerkiksi kerran viime syksynä. Minulta kysyttiin, alkaisinko Päivämiehen verkkobloggariksi. Hämmennyin hieman. Kysyttiinkö minua juuri bloggariksi? Miksi muka? Enhän edes lue blogeja, saati sitten kirjoita. Tuskin edes tiedän, mistä koko blogissa on kyse. Koska kirjoittaminen kuitenkin on sydäntäni lähellä, lupasin pohtia asiaa.
Aloin miettiä. En varmaankaan sovi tehtävään millään muotoa, tuumailin. Menin Päivämiehen verkkolehteen ja luin läpi muutaman blogipostauksen: Hienoja kirjotuksia, sisältörikasta sanomaa. En varmaankaan pysty moiseen. Huomasin kuitenkin, että olin juuri löytänyt itselleni uutta luettavaa, Päivämiehen blogit. Kirjoitin vieraspalstalle yhden jutun ja rohkaistuin. Päätin suostua blogistiksi.
Miksi? Varmaankin ensinnäkin sen takia, että olen usein huono kieltäytyjä. Toisaalta kai siksi, että sain rohkaisevaa palautetta vierasblogiin kirjoittamastani tekstistä. Kolmantena syynä taisi olla sekin, että minulla ei vain ollut hyvää syytä kieltäytyä. Tehtävä ei tuntunut vastenmieliseltä, vaikka olenkin aivan aloittelija tällaisessa.
Suostuttu mikä suostuttu. Seuraavaksi aloin miettiä, mitä ihmettä oikein haluaisin sanoa omassa blogissani? Yksi tärkeä lähtökohta on se, että haluan kirjoittaa itseni näköisiä tekstejä. Haluan, että kirjoitukseni ovat aitoja ja rehellisiä. Haluan tuoda esille teemoja, joita olen itse pohtinut. Herkkiäkin aiheita, sellaisia, joiden tiedän koskettavan myös muita kuin itseäni, mutta joista voi olla vaikeaa puhua. Asioiden ilmaiseminen on joskus paljon helpompaa kirjoittamalla kuin puhumalla.
Haluan, että teksteistäni välittyy oma maailmankuvani – siis se, että olen uskovainen. Tämä on ehkä kaikkein vaikein teema. Se on vaikea siksi, että haluan käsitellä aihetta aidosti, siten, kuin asioista itse puhun ja siten kuin itseni ikäiset ihmiset asioista yleensä puhuvat. Vaikka en ehkä teksteissäni suoraan viittaa raamatunteksteihin, toivon, että niissä silti tulee esille uskosta kumpuavia ajatuksia, rivien väleissä piileskeleviä, ujosti mutta sydämestä asti lausuttuja. Toivon, että ne värittäisivät tekstieni sävyä.
En todellakaan tiedä, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Minulla ei ole edes aavistusta siitä, mistä kaikesta tulen kirjoittamaan. Enkä todellakaan tiedä, pystynkö vastaamaan tavoitteisiin, joita juuri itselleni luettelin. Ehkäpä hyvä niin. Tärkeimmän tavoitteen säästin kuitenkin ihan lopuksi: Jos yksikin lukija tulee saamaan kirjoituksistani jotakin merkityksellistä itselleen, niin se riittää minulle.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys