Marja-Terttu Komulainen
Tapa viettää ystävänpäivää on kotoisessa juhlakalenterissamme verrattain uusi ilmiö. Nykysuomen sanakirjan mukaan sanaa ”ystävä” käytetään "... ihmisestä suhteessaan toiseen, johon hän on kiintynyt, jonka kanssa hän mielellään seurustelee ja johon hän luottaa ja joka puolestaan suhtautuu häneen samalla tavalla... ”
Lastenkirjallisuudessa on herttaisia esimerkkejä ystävättäristä. Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli olivat parhaat ystävykset; L. M. Montgomeryn klassikoissa vastaava ystäväpari oli Anna ja Diana. Mielestäni noiden kirjojen sankarittarien luonteenpiirteet sopivat hyvin yllämainitun sanakirjan kuvauksen kanssa yksiin.
Raamatusta muistamme Daavidin ja Joonatanin, joiden välillä vallitsi jalo ja syvä ystävyys.
Vuosia sitten kirjoitin runon ystävääni Mirjamia muistaen:
Ystävä on lahjaa Korkeimmalta –
leipää jokapäiväistä
kuin vaatteet, kengät
Hänet Luoja itse polullemme johtaa
kun vastoinkäyminen tai murhe kohtaa
tai ilon suuren haluamme jakaa
Hän minua ymmärtää ja tukee,
tunteensa joskus sanoiksikin pukee:
– Ihanaa, että olet olemassa
Seuraava runo ajoittuu vuodelle 1979:
Seinälläni juliste, Sarah Kay:
”Odottaminen on ihan mukavaa silloin
kun hyvä ystävä on tulossa”
Katsoit julistetta pitkään. Kysyit:
– Millainen on hyvä ystävä?
– Sellainen kuin sinä, vastasin.
Vaikka olit enemmän!
Kevätiltana, kun luulin
tähän kaikki loppuu, kuulin:
Minäkin olin enemmän
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys