JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Enkeli ihmisen hahmossa

19.9.2022 9.00

Juttua muokattu:

19.9. 08:44
2022091908441020220919090000

Mar­ja-Tert­tu Ko­mu­lai­nen

Pian on Mik­ke­lin­päi­vä, jota vie­täm­me las­ten ja en­ke­lien päi­vä­nä. Tä­män teks­tin ta­pah­tu­mat ajoit­tu­vat vuo­del­le 1995, jol­loin kaik­ki lap­sem­me oli­vat vie­lä ko­to­na. Van­hin oli iäl­tään 14 vuot­ta, nuo­rin 3. Pie­ni kap­pa­le elet­tyä elä­mää!

"Syk­syn voi­ma­kas, puus­kai­nen tuu­li tui­ver­taa pää­kau­pun­gin kes­kus­taa. Se ir­rot­taa puis­ta kel­tai­sia leh­tiä ja pie­niä ok­san­kap­pa­lei­ta, joi­ta se ajaa vin­haa vauh­tia kir­ja­vi­na ryp­päi­nä edel­lään pit­kin jal­ka­käy­tä­viä ja vilk­kaas­ti lii­ken­nöi­ty­jä ka­tu­ja.

Ta­pa­ni, rei­pas vii­si­vuo­ti­as po­jan­ves­se­li, on pääs­syt äi­tin­sä ja si­sa­rus­ten­sa kans­sa käy­mään Hel­sin­gis­sä. Olem­me tul­leet ju­nal­la pää­rau­ta­tie­a­se­mal­le ja ta­van­neet juu­ri las­ten tä­din ja serk­ku­po­jan, jot­ka ovat tul­leet mei­tä vas­taan. Tie­dos­sa on haus­ka päi­vä. Kä­vi­sim­me ai­na­kin Stock­man­nil­la ja McDo­nald­sis­sa. Me ai­kui­set suun­nit­te­lem­me me­noa Tam­mi­nie­meen, jon­ne täti tie­tää kul­ku­rei­tin.

Kul­jem­me yh­te­nä ryh­mä­nä Pos­ti­ta­lon vier­tä ylä­mä­keen, kun tuu­len­puus­ka äk­kiä tart­tuu Ta­pa­nin uu­teen, mus­taan Suo­mi-lip­pa­lak­kiin. Se sin­kaut­taa la­kin maa­han ja al­kaa ko­vaa vauh­tia kul­jet­taa sitä pit­kin jal­ka­käy­tä­vää rau­ta­tie­a­se­man suun­taan. Ta­pa­ni kar­kaa la­kin pe­rään. Lak­ki kie­rii ala­mä­keen ja on saa­vut­ta­mas­sa suo­ja­tien kul­mauk­sen, jos­ta al­kaa au­to­jen lii­ken­nöi­mä kul­ku­väy­lä. Kau­em­paa, rau­ta­tie­a­se­man lä­hel­tä, läh­tee juu­ri liik­keel­le laa­ja au­to­jen rin­ta­ma Pos­ti­ta­lon suun­taan.

Mie­lee­ni is­kee pel­ko: Kau­he­a­ta, mitä nyt ta­pah­tuu? Sei­son kuin la­maan­tu­nee­na ylem­pä­nä rin­tees­sä kat­sel­len la­kin ja Ta­pa­nin me­noa pys­ty­mät­tä toi­mi­maan mi­ten­kään.

Sa­mas­sa Pos­ti­mu­se­on suun­nas­ta kä­ve­lee pai­kal­le reip­pain as­ke­lin pit­kä, ryh­di­käs mies pit­käs­sä, tum­mas­sa pääl­lys­ta­kis­saan. Hän py­säyt­tää lip­pa­la­kin ku­lun ja­loil­laan aset­ta­mal­la kan­ta­päät kiin­ni toi­sis­saan la­kin eteen. Sit­ten hän an­taa la­kin Ta­pa­nil­le ja jat­kaa si­vuil­leen vil­kui­le­mat­ta mat­kaan­sa suo­ja­tien yli So­kok­sen suun­taan. Ta­pa­ni pa­laa tyy­ty­väi­se­nä lak­kin­sa kans­sa tois­ten jouk­koon.

Olen näh­nyt koko ta­pah­tu­man, mut­ta en saa ti­lai­suut­ta kiit­tää tun­te­ma­ton­ta. Tie­dän vain, et­tä tun­te­ma­ton aut­ta­ja on Tai­vaan Isän lä­het­tä­mä en­ke­li."

Marja-TerttuKomulainen
Kutsu Päivämiehen verkkolehden blogikirjoittajaksi ilahdutti minua, mutta vähän myös huoletti: enhän ollut aikaisemmin kirjoittanut tämänkaltaisia tekstejä. Olen kuuden aikuisen lapsen äiti Kymenlaaksosta. Asumme puolisoni kanssa kahden. Lapsenlapsia meillä on seitsemän. Olen ollut työssä hoitoalalla, mutta kotiäitivuosia minulla on enemmän kuin työvuosia. Toivoisin voivani tuottaa lukijoille ilon ja toivon pilkahduksia arkeen.
9.11.2024

Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. Room. 13:7

Viikon kysymys