Mar­ja-Tert­tu Ko­mu­lai­nen

Vuo­sia sit­ten näin leh­ti­ar­tik­ke­lin, jos­sa nuo­ri ih­mi­nen ky­syi: ”On­ko pak­ko käyt­tää tie­tyn merk­ki­siä vaat­tei­ta, jos on us­ko­vai­nen?”

Nuo­ri oli kou­lu­ym­pä­ris­tös­sä kiin­nit­tä­nyt huo­mi­o­ta us­ko­vai­siin op­pi­lai­siin, jot­ka suo­si­vat pu­keu­tu­mi­ses­saan tun­net­tua ko­ti­mais­ta vaa­te­merk­kiä.

Ky­sy­mys, joka täl­lai­sel­le vart­tu­neem­mal­le ih­mi­sel­le ei lie­ne tär­keim­piä, saa nuo­ren suus­ta kuul­tu­na enem­män pai­no­ar­voa. Muo­ti­tie­toi­sil­la nuo­ril­la voi­vat tie­tyt vaa­te­mer­kit ol­la kor­ke­as­sa­kin kurs­sis­sa, kun taas toi­set ei­vät niin­kään he­rä­tä kiin­nos­tus­ta.

Mut­ta mikä saa nuo­ren ky­sy­mään asi­aa, jon­ka hän ar­ve­li nou­se­van esiin, jos hä­nes­tä tu­li­si us­ko­vai­nen? Hän oli ken­ties rip­pi­kou­lus­sa kuul­lut koh­dal­leen Hy­vän Pai­me­nen kut­sun ja jää­nyt sy­dä­mes­sään sitä poh­ti­maan. Ja vaik­ka hän ei poh­jim­mil­taan oli­si­kaan tar­koit­ta­nut ky­sy­myk­sel­lään ko­vin sy­väl­li­siä, asia voi sil­ti liit­tyä suu­rem­paan ko­ko­nai­suu­teen.

Rip­pi­kou­lus­sa oli pu­hut­tu elä­män tär­keim­mäs­tä asi­as­ta, Va­pah­ta­jam­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen tun­te­mi­ses­ta ja Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­ses­tä. Eh­kä hän oli al­ka­nut muu­ten­kin seu­ra­ta us­ko­vais­ten nuor­ten elä­mää: Mi­ten he käyt­täy­ty­vät ja pu­hu­vat? Mil­lai­sil­le ju­tuil­le he nau­ra­vat, mil­lai­sil­le ei­vät?

Pu­keu­tu­mis­ta kos­ke­vaan ky­sy­myk­seen nuo­ri sai leh­den pals­tal­la vas­tauk­sen: ei tie­ten­kään ole pak­ko.

Ajat­te­len, et­tä us­ko­vai­nen saa pu­keu­tua kau­niis­ti. Saa va­li­ta vaat­teet, jois­sa viih­tyy ja jot­ka ovat riit­tä­vän peit­tä­vät sekä läm­pi­myy­den et­tä muun so­pi­vuu­den kan­nal­ta. Avo­nai­set hel­le­a­sut kan­nat­taa jät­tää kou­lu- ja työ­päi­vi­nä kaap­piin. Pu­keu­tu­mi­nen luo osal­taan mie­li­ku­vaa, jon­ka pe­rus­teel­la ih­mi­set muo­dos­ta­vat us­ko­vai­sis­ta oman kä­si­tyk­sen­sä.

Lii­an ke­vy­e­si pu­keu­tu­va nuo­ri – tai van­hem­pi­kin – saat­taa an­taa tah­to­mat­taan­kin ai­het­ta epä­a­si­al­li­siin kom­ment­tei­hin. Jo nii­tä­kin vält­tääk­seen kan­nat­taa va­li­ta asu, joka on so­pu­soin­nus­sa kris­til­lis­ten ar­vo­jen kans­sa.

Huo­mi­on kiin­nit­tä­mi­nen ul­koi­siin asi­oi­hin voi joh­taa ym­pä­ris­tös­sä ole­van tark­kai­le­maan us­ko­vai­sen nuo­ren mui­ta­kin omi­nai­suuk­sia. Yk­si tär­keim­piä piir­tei­tä on hä­nes­tä hei­jas­tu­va Ju­ma­lan rau­ha. Var­sin­kin täs­sä le­vot­to­mas­sa maa­il­ma­na­jas­sa sil­lä on suu­ri mer­ki­tys.