JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Leipomisperinteen ensijauhot ja tiiliskivileipä – Juhlaleivontaa

28.5.2024 6.00

Juttua muokattu:

28.5. 09:34
2024052809340620240528060000

Pek­ka Pouk­ku­la

En tar­kal­leen osaa sa­noa, mikä oli sy­säys sii­hen, et­tä mi­nul­le tuli tar­ve al­kaa te­ke­mään jo­ta­kin lei­po­mus­ta per­he­juh­liim­me. Ky­sees­sä ei ol­lut mil­lään muo­toa epä­luot­ta­mus per­heem­me nais­vä­el­le, et­tei­kö heil­tä use­am­pi sort­ti­men­taa­li pöy­tään val­mis­tui­si. Ei­kä kyse ol­lut sii­tä, et­tei­kö muu­ta juh­la­val­mis­te­lua oli­si mi­nul­le riit­tä­väs­ti. Si­tä­hän oli pii­sal­le as­ti. Eten­kin, kun asu­taan maal­la il­man sel­kei­tä ton­tin ra­jo­ja ja per­hees­sä on use­am­man ikäi­siä lap­sia. Myös nii­tä pie­nem­piä, joil­la omia juh­la­jär­jes­te­ly­jä riit­tää juh­lan aat­toon, jos ei vie­lä it­se juh­las­sa­kin.

Ul­ko­na te­ke­mi­nen ei mei­naa lop­pua, jos ei si­säl­lä­kään. On kär­rää­mis­tä, pi­no­a­mis­ta, va­ras­toon vie­mis­tä ja tuo­mis­ta, vä­hän maa­laa­mis­ta ja öl­jy­ä­mis­tä. Sii­vo­a­mis­ta. Ra­ken­nus­ten tauk­set, kun etu­puo­li oli saa­tu kun­toon. Ja sen pie­nen pro­jek­tin lop­puun vie­mis­tä, jota edel­lis­ker­ral­la­kaan ei tul­lut aloi­tet­tua. Tien var­ren pa­juk­ko­kin pi­täi­si eh­tiä hä­vit­tää, trim­me­röin­tiä unoh­ta­mat­ta.

Ei­kö ole­kin kum­ma, et­tä kaik­ki vuo­den ai­ka­na ker­ty­neet räs­ti­työt pi­täi­si saa­da teh­tyä val­miik­si muu­ta­man il­lan ai­ka­na? Kun on ne juh­lat. Ja vie­lä ton­tin reu­na-alu­eet. Ne­kin pi­täi­si eh­tiä kier­tää ja kat­soa piha-alu­ei­den ylei­sil­me. Ul­ko­kaus­teet, ku­ten meil­lä ruu­ka­taan sa­noa. Ne ovat isän vas­tuul­la. Ja mie­luis­ta vas­tuu­ta ne ovat­kin.

Pa­la­taan­pa ul­ko­a­lu­eis­ta ja ton­tin reu­nois­ta kui­ten­kin ta­kai­sin si­säl­le, sil­lä tämä mie­lui­nen vas­tuu ei yk­sis­tään rii­tä. Täy­tyy­hän juh­la­pöy­däs­sä ol­la jo­tain isän­kin te­ke­mää. Tämä oli pääl­lim­mäi­nen aja­tus sii­nä het­kes­sä, kun lei­po­mis­pe­rin­teen en­si­jau­hot mit­tail­tiin. Pit­kien poh­din­to­jen jäl­keen pää­dyin kui­va­kak­kuun, jol­la oli var­sin ma­jes­teet­ti­nen nimi. Tii­ke­ri­kak­ku tun­tui jo­ten­kin niin ar­ki­sel­ta. Lei­po­mi­nen jäi lo­pul­ta edel­li­sil­taan, ja kak­ku­ja uu­nis­ta nos­ta­es­sa muu väki oli jo un­ten mail­la. Aa­mu pal­jas­ti kak­ku­jen ti­lan kai­kes­sa kar­seu­des­saan. Pin­taa oli pais­tu­nut vain sen ver­ran, et­tä ka­kut juu­ri ja juu­ri py­syi­vät ka­sas­sa. Ei­pä niis­tä ol­lut juh­la­tar­joi­luun. Tai jos oli­si ol­lut, ei­vät ne ai­na­kaan kui­va­kak­ku­ja oli­si ol­leet.

Seu­raa­vien juh­lien tii­moil­ta pää­tin siir­tyä lei­vän te­ke­mi­seen, sil­lä se tun­tui jo­ten­kin var­mem­mal­ta. Tyt­tä­ren häät ja isän te­ke­mä lei­pä ei mais­tu­nut mie­les­sä ja kie­les­sä yh­tään has­sum­mal­ta. Toki ne piti en­sin lei­poa. Ai­na­kin en­sim­mäi­nen erä meni hyl­kyyn, ja näi­tä ko­e­lei­piä syö­tiin pit­käl­le häi­den jäl­keen­kin. Mut­ta seu­raa­va tai sitä seu­raa­va jo on­nis­tui­kin ja mauk­kaat lei­vät löy­si­vät paik­kan­sa hää­tar­joi­lus­sa.

Kui­va­kak­ku­kin on­nis­tui seu­raa­viin juh­liin, vaik­ka sen lei­po­mi­nen tai­si taas jää­dä ai­ka vii­me met­reil­le. Ko­ke­mus­ta kun oli jo ker­ty­nyt, niin mitä sitä suot­ta lii­kaa en­na­koi­maan. En­sin piti hoi­taa ne ul­ko­kaus­teet. Lei­pien kans­sa vuo­ro­tah­ti on jat­ku­nut. Epä­on­nis­tu­mi­sia ja on­nis­tu­mi­sia. Täl­lä ta­voin­han se ta­sa­pai­no säi­lyy.

Vii­mei­sin ko­ke­mus on hil­jat­tain, omil­ta 50-vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vil­tä­ni. Pi­ti­hän siel­lä päi­vän­san­ka­rin te­ke­mää lei­pää ol­la tar­jol­la. In­toa ei puut­tu­nut, mut­ta se ei lei­pää ko­hot­ta­nut. Lop­pu­tu­los muis­tut­ti enem­män tii­lis­ki­veä kuin saa­ris­to­lais­lei­pää. Ma­ta­laa, ko­vaa ja tii­vis­tä. On­ni on omis­taa aut­ta­vai­nen vai­mo, joka tie­dus­te­li ko­kouk­ses­sa is­tu­es­sa­ni, pa­ria päi­vää en­nen juh­lia, et­tä pas­saa­ko, jos lei­von ne lei­vät? Kyl­lä­hän se pas­sa­si, ja ma­koi­saa lei­pää tu­li­kin. Aut­ta­via kä­siä on ai­em­min­kin il­mes­ty­nyt. Nuo­rim­mai­sen ris­ti­äi­siin saa­tiin lah­jak­si kui­va­kak­ku. Sel­lai­nen on­nis­tu­nut.

Tämä pe­rin­teek­si muo­dos­tu­nut tar­ve lei­poa juh­liin kuu­los­taa en­tis­tä has­sum­mal­le, kun en ny­ky­ään­kään ruu­kaa lei­poa ar­ke­na­kaan. Eh­kä kan­nat­tai­si en­sin aloit­taa sii­tä, saat­taa joku aja­tel­la. Ei­kä hän var­mas­ti ole lain­kaan vää­räs­sä. Us­koi­sin apu­kä­siä löy­ty­vän, ai­na­kin niis­tä pie­nim­mis­tä. Heil­le yh­des­sä lei­po­mi­nen on ar­ke­na­kin juh­laa. Sen ver­ran sitä on tul­lut ilol­la si­vus­ta seu­rat­tua.

Lei­po­mis­ta ja lait­ta­mis­ta riit­tää, sil­lä mo­nes­sa per­hees­sä val­mis­tau­du­taan par­hail­laan­kin ke­vään ja al­ku­ke­sän juh­liin, val­mis­tu­jai­siin ja lak­ki­ai­siin. Nuo­ri on saa­vut­ta­nut yh­den tär­ke­än eta­pin elä­mäs­sään. Jo­kai­nen nuo­ri saa ol­la tyy­ty­väi­nen ja iloi­nen omaan saa­vu­tuk­seen­sa, ja me van­hem­mat yh­des­sä vie­rai­den kans­sa saam­me iloi­ta ja ol­la kii­tol­li­sia nuo­res­tam­me. Saam­me ol­la va­pai­ta ver­tai­lus­ta tois­ten suo­ri­tuk­siin ja iloi­ta jo­kai­sen nuo­ren omaa opin­to­jen päät­ty­mis­tä. Tai­vaan Isän run­sas­ta siu­naus­ta ja var­je­lus­ta, nuo­ri, si­nun elä­mää­si!

Pekka Poukkula
Kaupunkilaistumista nuorena yrittänyt, mutta maaseudun juuret omaavana sinne takaisin palannut viisikymppinen perheenisä ja yrittäjä. Sosiaalialan ammattilainen ja asioiden pohdiskelija. Perhe, ystävät ja ihmiset merkitsevät minulle paljon, joten saatan tahtomattakin ajautua välillä raatipuolelle. Niinpä en ole erityisen suosittua asiointiseuraa lapsilleni. Tasapainoa sosiaaliseen puoleeni saan elämisestä Pöllänperällä, joka on sitten jo ihan oma lukunsa. Palautetta saa laittaa poukkulapekka(a)gmail.com
13.11.2024

Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. 1. Kor. 15:42–43

Viikon kysymys