Pik­ku­pu­he eli small talk on uni­ver­saa­lis­ti yk­si ta­val­li­sim­pia kes­kus­te­lun la­je­ja, mut­ta sil­ti suo­ma­lais­ten sa­no­taan ole­van sii­nä huo­no­ja. Em­me me sii­nä huo­no­ja ole, mut­ta ai­na­kin omal­la koh­dal­la­ni pik­ku­pu­heen pin­nal­li­suus saa mo­nes­ti pää­kop­pa­ni käyt­tö­muis­tin ai­van tuk­koon.

On tie­tys­ti näin aluk­si tär­ke­ää mää­ri­tel­lä, mitä tar­koi­tan käyt­tä­es­sä­ni sa­naa pik­ku­pu­he, ja sik­si jaan­kin kä­sit­teen nyt kol­meen osaan. Pe­rus­vään­tö, il­ma­vai­vaus ja pin­ta­liip­paus ovat kaik­ki pik­ku­pu­heen ala­la­je­ja, ja ne ku­vaa­vat en­si­si­jai­ses­ti kes­kus­te­lun si­säl­tö­tyyp­pe­jä. Niil­lä on kui­ten­kin myös omat tyy­pil­li­set eri­tyis­piir­teen­sä.

Pe­rus­vään­tö on kes­kus­te­lun aloi­tuk­sen tär­keä pe­rus­pa­la­nen sil­loin, kun toi­nen osa­puo­li on puo­li­tut­tu, pit­kään ai­kaan nä­ke­mä­tön, tai um­pi­ou­to. Pe­rus­vään­tö si­säl­tää ai­hei­ta maan ja tai­vaan vä­lil­tä, mut­ta ylei­sim­piin si­säl­töi­hin kuu­lu­vat nimi, ikä, mis­tä­ko­toi­suus, suku, yh­tei­set tu­tut, kou­lu, työ ja asuin­paik­ka. Pe­rus­vään­nös­sä kes­kus­te­lu ra­ken­tuu yleen­sä ky­sy­mys-vas­taus-ak­se­lil­le, ja roo­lit vaih­tu­vat ai­na sen mu­kaan, kum­pi on avoi­mem­pi ker­to­maan ja kum­pi ky­sy­mään. Pe­rus­vään­nös­tä voi­daan osal­lis­tu­vis­ta yk­si­löis­tä riip­pu­en siir­tyä ko­ko­naan pois pik­ku­pu­heen alu­eel­ta, tai jos ei heti synk­kaa, liu­ku­mi­nen il­ma­vai­vauk­seen tai pin­ta­liip­pauk­seen voi aut­taa akuut­tiin kiu­saan­tu­nei­suu­teen.

Il­ma­vai­vaus eli toi­sel­ta kan­sa­no­mai­sem­mal­ta ni­mel­tään sää­pu­he on yleen­sä kes­kus­te­lu­ym­pä­ris­tön ja sii­nä val­lit­se­van il­mas­ton, sään, ja tun­nel­man vuo­rot­tais­ta tai yh­tee­nää­nis­tä kom­men­toin­tia, ar­vos­te­lua tai ihas­te­lua. Il­ma­vai­vauk­sel­le ei ole löy­det­tä­vis­sä tiuk­ka­ra­jais­ta tyy­pil­lis­tä ra­ken­net­ta, vaan sen ra­ken­ne riip­puu asi­ayh­tey­des­tä. Pe­rus­luon­tee­seen kuu­luu kui­ten­kin kes­kus­te­lun rau­hal­li­nen ja vuo­rot­tai­nen sol­ju­mi­nen, ja vain har­voin ja har­vi­nai­sem­mis­sa ti­lan­teis­sa il­ma­vai­vauk­ses­ta muo­tou­tuu vi­hais­ta tai rie­mul­lis­ta. Voi­vot­te­lu kuu­luu kiin­te­äs­ti sekä hie­non au­rin­gon­las­kun, et­tä su­mu­sa­teen kom­men­toin­tiin.

Pin­ta­liip­paus on pik­ku­pu­heen tur­hin muo­to, mut­ta sil­lä on paik­kan­sa tie­tyis­sä ti­lan­teis­sa. Pin­ta­liip­paus on oi­ke­as­taan jä­mä­mää­ri­tel­mä, eli kä­si­te, joka si­säl­tää kai­ken muis­ta ka­te­go­ri­ois­ta yli jää­neen. Pin­ta­liip­pauk­seen tör­mää ti­lan­teis­sa, jois­sa kah­den ih­mi­sen vä­lil­lä on kes­kus­te­lua niin, et­tei kui­ten­kaan sa­no­ta oi­kein mi­tään, ei­kä myös­kään kuun­nel­la. Kom­mu­ni­kaa­tio on usein ta­poi­hin pe­rus­tu­vaa, ja sil­lä täy­te­tään kai­kes­ta muus­ta sa­na­si­säl­lös­tä tyh­jää il­ma­na­laa. Tyy­pil­li­sim­piin lau­sah­duk­siin kuu­lu­vat non­niin, sem­mos­ta­se­on, juu­juu­et­tä­sil­lä­lail­la ja ei­pä­täs­sä­mit­tää.

Alus­sa mai­nit­sin luk­kiu­tu­va­ni jos­kus pik­ku­pu­heen pin­nal­li­suu­den ta­kia. Tämä pi­tää paik­kan­sa, mut­ta en sil­ti tar­koi­ta, et­tei­kö pik­ku­pu­het­ta tar­vit­tai­si. Pik­ku­pu­he on mai­nio le­väh­dys­paik­ka esi­mer­kik­si sy­vien kes­kus­te­lu­jen vä­lei­hin, bus­si­py­sä­keil­le tai aa­mui­seen keit­ti­ön pöy­tään. Maa­il­man ja ih­mis­suh­tei­den ke­hi­tys ei kui­ten­kaan ole pe­rus­tu­nut niin­kään pik­ku­pu­hee­seen, vaan mai­nit­se­mii­ni sy­viin kes­kus­te­lui­hin. Jos­kus sy­vis­tä kes­kus­te­luis­ta käy­te­tään sa­naa sy­väl­li­nen kes­kus­te­lu, mut­ta mie­les­tä­ni sy­väl­li­nen on sy­vän ala­la­ji.

Yh­tä kaik­ki, pi­dän tär­ke­ä­nä, et­tä pu­hum­me ja en­nen kaik­kea kuun­te­lem­me toi­si­am­me sy­väs­ti.