Olen kiinnostunut uutisista ja siitä, mitä maailmalla milloinkin tapahtuu. Erityisesti ympäristöön, kulttuuriin ja politiikkaan liittyvät uutisjutut kiinnostavat, varsinkin silloin, kun ne on tehty laadukkaasti ja niiden tekemiseen on nähty vaivaa. Usein maamme presidentti liittyy merkittäviin poliittisiin uutisiin jollain tavalla. Häneltä on esimerkiksi saatu lausunto, tai hän on tavannut Yhdysvaltain tai Venäjän presidentin. Kun luen tällaisia asioita, ne jäävät ikään kuin leijumaan oman elämäni yläpuolelle, eivätkä kosketa minua henkilökohtaisesti.
Olin vastikään menossa merenrantaan viettämään aikaa kavereideni kanssa. Matkalla sinne Herra Tasavallan Presidentti käveli vastaamme kuuluisaa koiraansa taluttaen. Hieman alkoi kiheltelemään vatsanpohjassa. Kävimme kysäisemässä häneltä yhteiskuvat ja jatkoimme sitten matkaa. Tavatessani presidentin tunsin itseni tavalliseksi tallaajaksi ja nöyrällä mielellä katsoin häntä ikään kuin ylöspäin hämmästyttävästä fyysisestä samanmittaisuudestamme huolimatta.
Kunnioitan nykyistä presidenttiämme paljon, ehkä eniten kaikista tämän hetken julkisen vallan käyttäjistä. Lisäksi hän on julkisuuden henkilöistä se, kenen kanssa aidosti haluaisin keskustella monista erilaisista asioista. Ymmärrän hyvin ihailun tunteen, joka helposti muodostuu, kun toisen ihmisen teot, asema ja saavutukset ovat ihailtavia. Tuo tunne on tuttu itsellenikin.
Mielestäni on kuitenkin riskialtista ajatella toisen ihmisen olevan muiden yläpuolella, ikään kuin joku olisi toista arvokkaampi. Ihailun kohteesta usein käytetty sana idoli on merkitykseltään sekä inhimillinen että vaarallinen. Se tarkoittaa perinteisesti jumalan kuvaa, tai patsasta, jonka kautta jumalaa palvotaan. Sanan nykymerkitys on palvonnan kohde tai ihanne.
”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi”, sanotaan Matteuksen evankeliumin kuudennessa luvussa. Jeesus jatkaa samassa luvussa puhuen siitä, että kukaan ei voi palvella kahta herraa, vaan ihmisellä on aina vain yksi jumala. On siis hyvä muistaa, mikä on elämässä tärkeintä. Inhimillisen kunnian, maineen ja arvostuksen ei tulisi nousta Jumalan tai uskon lahjan rinnalle.
Ihailu on inhimillistä, ja se lienee ihan hyväksi silloin, kun se kannustaa tekemään oman ja toisten hyvinvoinnin kannalta hyviä valintoja. Olemme kuitenkin ihmisinä kaikki yhtä arvokkaita – jääkiekkoilijoista presidentteihin.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys