JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Lapsella on oikeus turvalliseen kotiin

20.11.2019 6.49

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420191120064900

Tä­nään vie­te­tään Lap­sen oi­keuk­sien päi­vää. YK:n Lap­sen oi­keuk­sien so­pi­muk­ses­sa to­de­taan, et­tä lap­set ovat oi­keu­tet­tu­ja eri­tyi­seen huo­len­pi­toon ja apuun ja et­tä lap­sen tu­li­si saa­da kas­vaa per­hees­sä on­nel­li­suu­den, rak­kau­den ja ym­mär­tä­myk­sen il­ma­pii­ris­sä.

Nuo asi­at ovat to­del­la tär­kei­tä, ja nii­den toi­voi­si to­teu­tu­van jo­kai­sen lap­sen elä­mäs­sä. Jot­ta lap­si voi­si ko­kea huo­len­pi­toa ja rak­kaut­ta, hän tar­vit­see lä­hel­leen tur­val­li­sia ai­kui­sia. Mut­ta mil­lai­nen on tur­val­li­nen ai­kui­nen?

Mie­lee­ni tu­lee yli kym­me­nen vuo­den ta­kai­set aa­mui­set puis­toon läh­döt kah­den van­him­man lap­sen kans­sa. Muis­tan erään aa­mun, jol­loin me­ne­tin malt­ti­ni ja huu­sin ihan pää pu­nai­se­na esi­koi­sel­le. Lo­pul­ta ulos kui­ten­kin sel­vit­tiin. Mat­kal­la pyy­sin an­teek­si huu­ta­mis­ta­ni. Muis­tan lap­sen py­säyt­tä­vän ky­sy­myk­sen: ”Mut­ta mik­si sinä niin ko­vas­ti suu­tuit?” Se oli hyvä ky­sy­mys.

Tur­val­li­sen ai­kui­sen ei tar­vit­se ol­la yli-ih­mi­nen, sil­lä ih­mi­sel­lä on lupa vä­syä. Ku­kaan ei ai­na jak­sa toi­mia fik­sus­ti. Vä­sy­nee­nä ja kuor­mit­tu­nee­na ai­kui­sen pin­na pa­laa hel­pom­min. Olen­nais­ta on­kin se, mi­ten sil­loin re­a­goi. Puis­toon­läh­tö­e­si­mer­kis­sä toi­min huo­nos­ti: koin, et­tä ai­heu­tin yh­täk­ki­sel­lä huu­ta­mi­sel­la­ni lap­sel­le pel­koa ja epä­var­muut­ta.

Mo­net lap­set jou­tu­vat elä­mään tur­vat­to­mas­sa per­he­ti­lan­tees­sa ja koh­taa­maan jopa vä­ki­val­taa. Se on erit­täin va­li­tet­ta­vaa. Vaik­ka las­ten ruu­miil­li­nen ku­ri­tus on kiel­let­ty jo ai­ko­ja sit­ten, niin tut­ki­mus­ten mu­kaan käy­tän­teet per­heis­sä vaih­te­le­vat. Su­rul­li­sen moni van­hem­pi edel­leen hy­väk­syy tu­kis­ta­mi­sen kas­va­tus­me­ne­tel­mä­nä. Lap­sel­la on kui­ten­kin oi­keus ol­la saa­mat­ta luu­nap­pe­ja ja tu­kis­tus­ta.

Koen, et­tä las­ten ja per­hei­den tur­vat­to­muus on hy­vin herk­kä ja ar­ka ai­he, jo­hon liit­tyy pal­jon sa­lai­lua, suo­je­lua ja hä­pe­ää. Mo­nes­ti sen yl­lä le­pää su­ku­pol­vien yli me­ne­vä pai­no­las­ti.

It­se en ole mis­sään vai­hees­sa elä­mää­ni jou­tu­nut koh­taa­maan vä­ki­val­taa, mut­ta van­hem­pa­na ja opet­ta­ja­na koen tär­ke­äk­si kir­joit­taa täs­tä ai­hees­ta. Pelk­kä vä­ki­val­lan uh­ka saa ai­kaan pal­jon pa­haa. Ih­mi­nen pa­him­mil­laan ku­tis­taa it­sen­sä nä­ky­mät­tö­mäk­si ja on lo­pul­ta vain var­jo sii­tä, mitä hän toi­sen­lai­ses­sa ym­pä­ris­tös­sä voi­si ol­la.

Sik­si on­kin ol­lut häm­men­tä­vää tör­mä­tä sel­lai­seen, et­tä joku ih­mi­nen ei muis­te­le lain­kaan va­hin­gol­li­se­na asi­a­na sitä, et­tä on ko­ke­nut it­se lap­suu­des­saan ruu­miil­lis­ta ku­ri­tus­ta ei­kä sen vuok­si pidä pa­ha­na, et­tä it­se­kin niin toi­mii. Kai­ken­lai­nen vä­ki­val­tai­nen toi­min­ta on kui­ten­kin yk­si­se­lit­tei­ses­ti vää­rin ja myös ri­kos lain edes­sä.

Mitä voi teh­dä, jot­ta ko­to­na oli­si kai­kil­la tur­val­lis­ta ol­la? On tär­ke­ää pu­hua sii­tä, mil­lai­nen toi­min­ta on hy­väk­syt­tyä ja mikä ei. Jos jom­pi kum­pi van­hem­mis­ta toi­mii vää­rin, pa­ras­ta ra­kas­ta­mis­ta on se, et­tä puo­li­so ke­hot­taa hän­tä ha­ke­maan apua. Jos hän ei suos­tu sii­hen, kan­nat­taa it­se ot­taa yh­teyt­tä esi­mer­kik­si per­he­neu­vo­laan.

Mitä ai­kai­sem­mas­sa vai­hees­sa on­gel­mat koh­da­taan, sitä hel­pom­paa on muut­taa toi­min­taa. Va­li­tet­ta­vas­ti van­hem­pi usein pää­tyy suo­je­le­maan omaa puo­li­so­aan ja näin vää­rän­lai­set toi­min­ta­ta­vat voi­vat jat­kua.

Mi­ten toi­mia, jos toi­nen van­hem­pi käyt­tää sel­lai­sia kas­va­tus­me­ne­tel­miä, joi­ta toi­nen ei hy­väk­sy? On­ko van­hem­pien tär­ke­ää ol­la kas­va­tu­sa­si­ois­ta ai­na sa­moil­la lin­joil­la? Vie­lä tär­ke­äm­pää on, et­tä van­hem­pi suo­je­lee tar­vit­ta­es­sa las­ta.

Päi­vä­ko­dil­la, kou­lul­la ja oi­ke­as­taan kai­kil­la ai­kui­sil­la on myös kes­kei­nen roo­li tur­val­li­sen lap­suu­den vah­vis­ta­mi­ses­sa. Lap­sel­la on oi­keus tie­tää, et­tä van­hem­pi ei saa tu­kis­taa, an­taa luu­nap­pe­ja tai riuh­toa rai­von val­las­sa hän­tä. Hä­nel­lä on myös oi­keus ker­toa ko­ke­muk­sis­taan ul­ko­puo­li­sel­le.

Erääl­lä mie­len­kiin­toi­sel­la lu­en­nol­la pu­hut­tiin sii­tä, et­tä lap­si on rai­vos­tu­es­saan ”lis­ko­ai­vo­ti­las­sa”. Sii­nä ti­lan­tees­sa lap­sel­le on tur­ha pu­hua mi­tään. En­si­si­jai­nen ta­voi­te on rau­hoi­tel­la hän­tä. En­tä sit­ten, kun ai­kui­nen on täs­sä sa­mas­sa ”lis­ko­ai­vo­ti­las­sa”? Lu­en­nol­la to­det­tiin, et­tä lis­ko­ai­vo­ti­las­sa ole­van van­hem­man ei tu­li­si sil­lä het­kel­lä an­taa ran­gais­tuk­sia. Hä­nen­kin tu­li­si en­si­si­jas­sa pyr­kiä rau­hoit­tu­maan.

Rau­hoit­tu­mi­ses­sa ai­kui­sel­le toi­mii ai­van sa­mat har­joit­teet kuin lap­sil­le­kin: Ni­meä tun­ne. Tun­teen voi aja­tel­la vaik­ka pil­ve­nä, joka li­puu tai­vaal­le. Tun­teen ni­me­ä­mi­nen an­taa pie­nen etäi­syy­den sii­hen ja par­haim­mil­laan es­tää ih­mi­sen toi­mi­mas­ta ”au­to­pi­lo­til­la” eli tun­teen val­las­sa. Lap­sil­le tut­tu­ja ta­po­ja on kym­me­neen las­ke­mi­nen, kä­sien lait­ta­mi­nen se­län taak­se, pai­kal­ta pois­tu­mi­nen het­kek­si. Mus­tan myrs­ky­pil­ven tu­loa ei kan­na­ta yrit­tää es­tää, sil­lä tun­teet ei­vät va­li­tet­ta­vas­ti tot­te­le käs­ky­jä. Mut­ta tun­teen vai­kut­ta­mas­ta toi­min­nas­ta olem­me vas­tuus­sa.

Te­o­ri­as­sa rau­hoit­tu­mi­nen voi tun­tua ai­ka yk­sin­ker­tai­sel­ta, mut­ta käy­tän­tö voi ol­la hy­vin eri, var­sin­kin vä­sy­nee­nä ja kuor­mit­tu­nee­na. Mut­ta se­kään ei an­na lu­paa vää­rin toi­mi­mi­sel­le. Oli­si tär­ke­ää ol­la tie­toi­nen omas­ta ja lä­heis­ten ti­lan­tees­ta. Jos pin­na pa­laa her­käs­ti, se voi ol­la merk­ki sii­tä, et­tä voi­ma­va­rat ovat vä­his­sä ja tar­vit­see apua.

Jee­sus oli ai­ka­naan edel­lä­kä­vi­jä sii­nä, mi­ten hän suh­tau­tui lap­siin. Sii­o­nin lau­lus­sa 168 ku­va­taan hy­vin Jee­suk­sen toi­min­taa: ”Lap­si­par­vi kil­van juok­si Her­ran luo. Nuh­te­li­vat suu­ret, Ei, ei sovi tuo. Jee­sus sa­noi: Ei saa hei­tä es­tel­lä. Lap­set saa­vat ol­la ai­van lä­hel­lä. Sy­liin­sä hän sul­kee hei­dät iloi­ten. Hän on las­ten kans­sa kär­si­väl­li­nen.”

Lap­sen oi­keuk­sien päi­vä­nä toi­von lap­sil­le oi­keut­ta ol­la lap­si ja van­hem­mil­le voi­mia ol­la tur­val­li­nen van­hem­pi. Sel­lai­nen, jon­ka luok­se lap­si us­kal­taa tul­la ai­na. Sil­loin­kin, kun on mo­kan­nut.

VirpiMyllyniemi
10.12.2024

Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne!” Jes. 35:3–4

Viikon kysymys