JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Vaivojen vaihtaminen keventää taakkoja

Nykyiset blogit
19.10.2024 5.55

Juttua muokattu:

18.10. 17:01
2024101817011920241019055500

Tä­män vuo­den syk­sy on ol­lut mi­nul­le toi­pu­mi­sai­kaa jal­ka­leik­kauk­ses­ta. Kau­nis­ta syk­syä ja rus­kaa on pi­tä­nyt kat­sel­la lä­hin­nä ik­ku­nas­ta. On pi­tä­nyt pyy­tää apua mo­neen asi­aan ja jät­tää pi­ha­töi­tä seu­raa­vaan vuo­teen. Ai­ka ei ole kui­ten­kaan tul­lut pit­käk­si. Kun jal­ka ei kes­tä­nyt vie­lä ol­la jal­keil­la pi­tem­piä ai­ko­ja, oli hy­vää ai­kaa ku­toa ja kuun­nel­la Ke­sä­seu­ra­ra­di­on tal­len­tei­ta.

Olen myös eri­tyi­ses­ti saa­nut naut­tia ys­tä­vien huo­len­pi­dos­ta. Jo leik­kaus­ta seu­raa­va­na ja lä­hi­päi­vi­nä kävi ys­tä­viä kuk­kien ja herk­ku­jen kans­sa kat­so­mas­sa toi­pi­las­ta. Kii­tol­li­se­na mie­tin, mi­ten mo­nel­la ys­tä­väl­lä oli ai­kaa juu­ri mi­nul­le nii­nä­kin päi­vi­nä, kun en it­se voi­nut läh­teä mi­hin­kään.

"Äi­dit kai vaih­ta­vat vai­vo­jaan, kun pu­hu­vat kes­ke­nän­sä. Sit­ten ne keit­tä­vät kah­vi­aan ja ovat niin mie­lis­sän­sä.

Mikä se äi­tien kas­vot saa niin mu­ka­van hy­myi­le­vik­si? Saat­taa­ko sii­hen vai­kut­taa jo­kin äi­tien oma nik­si?

Sa­no­vat: 'Voi mi­ten tär­keä on saa­da huo­lis­ta haas­taa! Su­rut­kin saa näin sär­keä ja mie­len ma­tol­ta laas­ta.'"

(Nii­lo Rau­ha­la)

Täl­lä vii­kol­la olen jäl­leen ko­ke­nut, et­tä ys­tä­vät ovat lä­hel­lä sil­loin, kun on pal­jon huo­lia. Ei kai se ole sat­tu­maa, et­tä olen saa­nut päi­vä­kah­vi­kut­sun ys­tä­vien kans­sa, vie­raan ko­tii­ni ja läm­pi­män ha­lauk­sen pik­ku asi­al­la käy­neel­tä ys­tä­väl­tä. On­han nii­tä mur­hei­ta ja huo­lia toi­sil­la­kin, ja nii­tä sit­ten yh­des­sä mie­ti­tään ja ih­me­tel­lään. Kun ys­tä­vien vä­lil­lä on luot­ta­mus ja tun­ne, et­tä omis­ta asi­ois­ta voi pu­hua tur­val­li­ses­ti, taak­ka käy ke­ve­äm­mäk­si. Vä­lil­lä ju­tut me­ne­vät niin mur­heel­li­sik­si, et­tä sit­ten on jo pak­ko nau­raa.

"Sit­ten ne lau­la­vat lau­lu­jaan ja pu­hu­vat Ju­ma­las­ta. Vie­lä ne kaa­ta­vat kah­vi­aan ja läh­te­vät sit­ten vas­ta."

(Rau­ha­la)

Kun ys­tä­vien kans­sa poh­dis­kel­laan vai­kei­ta asi­oi­ta, usein joku ky­syy, et­tä mi­kä­hän tar­koi­tus täl­lä­kin on. Tai sa­noo, et­tä vaik­ka olem­me yrit­tä­neet par­haam­me, em­me voi asi­al­le mi­tään. Sil­loin on hyvä jää­dä Ju­ma­lan huo­len­pi­don al­le ja luot­taa, et­tä hän tie­tää mur­heem­me ja aut­taa so­pi­val­la ajal­la.

Olen ky­sel­lyt mie­hel­tä­ni blo­gin ai­hei­ta, kun ne al­ka­vat ol­la jo mel­ko hu­kas­sa. Luon­tee­ni tun­tien hän eh­dot­ti heti ai­het­ta: "Muis­tan­ko mu­reh­tia tar­peek­si?" Tä­hän jut­tuun se oli­si eh­kä käy­nyt ot­si­kok­si. Ilo­nai­hei­ta­kin on kui­ten­kin ole­mas­sa. Vii­mei­sim­pä­nä se, kun nuo­rin tyt­töm­me oli liit­tä­nyt mi­nut syn­ty­mä­päi­vä­nä­ni What­sApp-ryh­mään, mis­sä oli hän ja hä­nen kol­me ka­ve­ri­aan. Ky­sy­es­sä­ni, et­tä mi­ten­kä­hän minä täl­lai­seen ryh­mään pää­sin, sain vas­tauk­sek­si: "Ha­lut­tiin vain on­ni­tel­la si­nua!"

TarjaKorri
Kotimme Nivalassa on minulle tärkeä paikka. Siellä on ollut elämäntehtäväni perheen parissa ja siellä teen yritykseemme liittyviä töitä. Vapaa-aika kuluu paljolti käsitöiden parissa. Ystävät ovat minulle tärkeitä. Heidän kanssaan kyläilyt ja keskustelut ovat elämäni suola. Kirjoituksistani voi antaa palautetta: korritarja@gmail.com.
22.10.2024

Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen! Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Jer. 17:7–8

Viikon kysymys